Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä

Tampereen teatterikesässä on useinkin voinut nähdä paitsi esityksiä pitkin Suomea ja maailmaa myös sellaisia, joita olisi voinut Helsingin seudulla jo helposti nähdä. Tällä kertaa tähän tuli vielä lisäkerros: esitys, jonka kylläkin näin keväällä, mutta josta en silloin ehtinyt kirjoittaa. Nyt siis ilokseni näin Compañía Kaari & Roni Martinin Anna Kareninan toistamiseen.

Tolstoin Anna Karenina (1877) sijoittuu 1800-luvun lopun Pietarin ylhäisöpiireihin, perinteisen aristokratian alamäen aikoihin. Noin 900-sivuisessa romaanissa on runsas henkilögalleria ja kaksi keskeistä rakkaustarinaa, traagisempi ja onnellisempi. Tunnin tanssiteatterilliseen esityksen oli valittu traagisen keskeiset henkilöt: Anna Karenina sekä kreivit Vronski ja Karenin. Kareninan ja Vronskin välille leimahtaa intohimoinen suhde, jota Karenin, parikymmentä vuotta vanhempi aviomies, paheksuu ja harkitsee avioeroa. Ennen pitkää Vronskin lemmenliekki hiipuu, mitä miesten ihailun kohteena aina ollut Karenina ei saata ymmärtää. Lopulta hän päättää päivänsä junan alle.

Anna Karenina. Kuvassa Carlos Chamorro ja Mariana Collado. Kuva: Minna Hatinen

Anna Karenina. Kuvassa Carlos Chamorro ja Mariana Collado. Kuva: Minna Hatinen

Keskiössä on siis kolmiodraama, jonka näyttämönä on tanssiaiset ja muut hippalot, joissa on luontevasti musiikkia ja tanssia. Tästä kehkeytyy myös Jukka Huitilan näyttämöllepano: niin Cirkon maneesiin kuin TTT:n suuren näyttämön lavalle oli luotu suuri kolmion muotoinen pitopöytä, jonka ääreen katsojat istutettiin. (Pöydässä oli ihan oikeaakin ruokaa, ainakin kovaksikeitettyjä munia.) Myös tanssijat istuivat välillä välillä pöydässä, kun eivät tanssineet keskellä tai pöydillä; Roni Martinin johtama bändi taas soitti pääosin pöydän avoimessa päässä muttei toki pysynyt aloillaan vaan osallistui aktiivisesti näyttämölläkin. Atro Kahiluodon esitysdramaturgia ja Martinien & Kahiluodon ohjaus oli hyvin liikkuva käyttäen hienosti hyväksi näyttämön ja katsomon integroivaa tilaa.

Anna Karenina. Kuvassa Jorma Uotinen. Kuva: Minna Hatinen

Kaari Martin on nykyflamencovelho, ja siitä saatiinkin nauttia varsinkin Carlos Chamorron (Vronski) ja Mariana Colladon (Karenina) välillä: intohimoisen tulista käsi- ja varsinkin jalkatyöskentelyä; nopeaa, sähäkkää, terävää liikettä, myös nostoja ja pyörityksiä. Molempien soolo-osuudet olivat henkeäsalpaavan voimallisia, kuin pitelemättömiä mutta silti vaivoin pidäteltyjä räjähdyksiä. Vanhempaa sukupolvea edustavaa Kareninia tulkitsi Jorma Uotinen nykytanssin kielellä seesteisemmin, muttei vähäeleisemmin; suuretkin tunteet suurin mutta hillityin liikkein ilmaisten, kuin kaaosta harkitusti halliten.

Erittäin hyvin useamman katsomiskerran kestävä vaikuttava yhdistelmä nykyflamencoa, nykytanssia, musiikkia ja teatteria!

Nähty: 24.3.2018 Cirko – Uuden sirkuksen keskus & 7.8.2018 Tampereen työväen teatteri, Tampereen teatterikesä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.