Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Sunnuntai-illan Au Revoir -gaala kruunasi Kuooion juhlaviikon: kolme tuntia Jorma Uotisen taidetta ja tuttujen tervehdyksiä.

Uotinen itse avasi illan otteella teoksestaan Mies, jota ei koskaan ollut (1998), Fernando Pessoan syvällisiä runoja upeasti tulkittuina. Pessoalla jatkettiin liukuvasti Pori Dance Companyn esittämään pätkään Uotisen teoksesta Hetkien vaellus (2014) – alun perin kirkkoon tehty teos tuntui  hyvinkin seesteiseltä. Uotisen valloittavasta Ballet Pathétiquesta (1989) nähtiin tutut pätkät: päätösosa eli Blue Ballerinan tanssi Balettioppilaitoksessa vielä opiskeleva Erika Pastel kauniisti ja herkkävireisesti. Nyt ei ollut pölyttynyt tulkinta – puuterikin pöllysi vähemmän kuin aiemmin. Atte Kilpinen tanssi soolon (1988) yhtä veikeästi ja taitavasti kuin vuoden 2017 gaalassakin.

Ballet Pathétique -soolo. Kuvassa Atte Kilpinen. Kuva: Petri Laitinen.

Ballet Pathétique -soolo. Kuvassa Atte Kilpinen. Kuva: Petri Laitinen.

Uotisen kollegoiden taiteellisista tervehdyksistä ensimmäisen toi Jyrki Karttunen, tuolilla seisten (pseudo)sensuellisti ja karttusmaisen pienieleisen hilpeästi liikehtien. Andrea Ladanyin (jolle Blue Ballerina on alun perin tehty) kaunis River of tears nojautui pitkälti käsien ja pään/hiusten aistikkaaseen liikkeeseen. Harvinaista erityisherkkua oli saada seurata Tero Saarisen (jolle Ballet Pathétiquen soolo on tehty) ja Carolyn Carlsonin yhteisimprovisaatiota vain pari tuolia ja valokirja tarpeistonaan – hienoa liikettä, yhdessä ja erikseen.

Tero Saarinen ja Carolyn Carlson. Kuva: Petri Laitinen.

Tero Saarinen ja Carolyn Carlson. Kuva: Petri Laitinen.

Kunnes Jorma tuli haalareissaan hätistelemään paria pois näyttämöltä. Uotisen La Diva (1993?) kun alkaa näyttämömiehenä haalarissa ja lippalakissa, jotka pian vaihtuvat valtavaan punaiseen mekkoon. Näyttävästi ja notkeasti sujui vielä 68 vuoden iässäkin, tuolilla istuen jalka nousi korvaan vaivattoman näköisesti.

La Diva. Kuvassa Jorma Uotinen. Kuva: Petri Laitinen.

La Diva. Kuvassa Jorma Uotinen. Kuva: Petri Laitinen.

Väliajan jälkeen saatiin maistiaisia myös Uotisen uudemmasta aluevaltauksesta yksin ja yhdessä Helen Lindgrenin kanssa: Jari Hakkaraisen säestämänä kuultiin tulkinnat mm. biiseistä La vie en rose, Kielletyt leikit, Where the Wild Roses Grow, Padam Padam. Uotisen tummasointinen ääni sopii näihin biiseihin mainiosti.

Jari Hakkarainen ja Jorma Uotinen. Kuva: Petri Laitinen.

Jari Hakkarainen ja Jorma Uotinen. Kuva: Petri Laitinen.

Gaalan päätti kestomahtava Jord (2005) Metallican ja Apocalyptican musiikkiin. Taisin nähdä sen nyt jo viidennen kerran. En muista kovin monta näin upeaa teosta, jotka yhtä voimallisesti puhuttelisivat tunne- ja estetiikkaelimistöäni kerta toisensa jälkeen. Uutta oli tällä kertaa itse maa: aiemmin olen nähnyt tanssittavan jonkun synteettisen purun päällä, nyt oli Musiikkikeskuksen lavalle levitetty ihan ehtaa multaa, minkä tunsi jo tuoksusta. (Pääsin myös tutustumaan materiaalin lähemmin, kun kelpo kökkäre sujahti lavalta kuin ohjus ja osui kohteeseen – eturivissä istumisen riskejä.)

Jord. Kuva: Petri Laitinen.

Jord. Kuva: Petri Laitinen.

Illan mittaan Uotinen vastaanotti ainakin kahdet seisovat aplodit – illan viimeiset jalat mullassa sesten, pää kimaltavassa konfettisateessa.

(Koettu: 16.6.2019)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.