Intialaisen kathak-tanssin virtuoosi Aditi Mangaldas toi Kuopion tanssiviikolle vaikuttavan sooloteoksensa FORBIDDEN. Mangaldas on yli kuusikymppinen ja kertoo tanssineensa jo 55 vuotta.

Kathak on tuhansia vuosia vanha klassinen intialainen ei-uskonnollinen tanssiperinne, johon Mangaldas on tuonut nykyaikaisempia piirteitä. Hän kuvaa tätä kauniisti: kathak on siemen, jota hän kastelee nykyelementeillä – näin kasvaa puu, jonka juuret ovat kathakissa.
Kathak nimenä viittaa tarinaan, tanssiminen on siis tarinankerrontaa. Kathakin pitkän historian aikana tarinat ovat kuitenkin muuttuneet.

Aditi Mangaldas: FORBIDDEN. Kuva: Ulla-Mari Lindström/Kuopio tanssii ja soi

FORBIDDEN-teoksen keskeinen teema, pelko naisen seksuaalista halua kohtaan, on ollut olemassa kauan, mutta siitä avoimen julkisesti ja kriittisesti puhuminen on varmastikin niitä nykyvesiä, joilla Mangaldas on kathakiaan kastellut. Hän toteaa, että  naisia, jotka uskaltavat tunnustaa oman seksuaalisen halunsa, on aina sanktioitu, tuomittu, hallittu, vainottu, häpäisty ja rangaistu – riippumatta aikakaudesta ja siitä, onko yhteiskunta liberaali vai konservatiivinen.

FORBIDDEN alkaa perinteisenoloisella intialaisella tanssilla, jossa jalkojen, käsien, pään ja vartalon liike on hyvin hillittyä ja sulavaa, nilkoissa perinteiset ghungroo-kelloketjut. Ennen pitkää Mangaldas riisuu ketjut, ja niitä rämähtää katosta koko joukko lisää lattialle kolisten kuin kahleet.

Ketjut  nousevat teeman symboleiksi: oheistekstissä tekstissään niistä kuvaillaan tulevan mm. ”koristeita esineellistetylle naisvartalolle, jonka parametrit on asetettu miehen katsetta varten” ja ”raja, joka pitää ylittää ja polttaa”; toisaalta myös ”sisäinen vahvuus, joka vaatii tunnustamista” ja ”lopulta kukkia, joista nuori tyttö unelmoi; seksuaalisen halun heräämisen kukkia”. Ketjut palavat tulessa (joka on loihdittu hienosti valaistustekniikalla), ja lopulta ne muokataan uusiin muotoihin. Hieno tarina – katha – reappropriaatiosta: perinteiset ulkoa annetut alistamisen symbolit määritellään uudelleen ja otetaan omiksi, emansipaation välineiksi.

Mangaldas kysyy, miksi – mikä on pelon perusta. Hän sanoo, ettei halua saarnata eikä tuomita. Epäilemättä  sen vuoksi hän ei suoraan vastaa kysymykseen. Verbalisoituun vastaukseen varmasti sisältyisi – ainakin pitäisi sisältyä – rumiakin sanoja kuten patriarkaatti, hegemoninen maskuliinisuus, valta ja alistaminen. Katsojan soisi oivaltavan vastauksen ilman, että sitä ääneen sanotaan.

Nähty: 15.6.2024, Kuopion kaupunginteatterin Maria-näyttämö, Kuopio tanssii ja soi