Punainen pappi – Vivaldia mainioin solistein

Kirjoittelen kovin harvoin klassisen musiikin konserteista, niihin kun en oikein vieläkään saa kovin analyyttista otetta vaan nautin vain fiilispohjalta, mistä taas ei oikein saa mitään järkevää kirjoitettavaa. Nyt tuntuu kuitenkin sopivalta kirjoittaa jotain RSO:n Punainen pappi -konsertista - ei siksi, että nytkään olisi mitään analyyttista sanottavaa juuri musiikista, vaan katson konserttia yleisemmin näyttämötaiteen esityksenä; eikä … Jatka artikkeliin Punainen pappi – Vivaldia mainioin solistein

Élixir de Mer – liikettä ja tuoksuja

Johanna Nuutinen +Collaboratorsin Élixir de Mer on kiinnostava teos paitsi Nuutisen liikkeen myös siinä käytettyjen tuoksujen vuoksi. Kun saavun Tanssin talon Pannuhalliin ja valitsen istuimen tilan neljälle taholle asetetuilta tuoleilta, nenääni leijailee tervan haju (joka jälkikäteen yleisökeskustelussa paljastuukin poltetuksi puuksi). Äänimaailmaa hallitsee katosta ajoittain suurina plumpsahduksina putoileva neste näyttämön keskellä olevaan pieneen altaaseen. Tila on … Jatka artikkeliin Élixir de Mer – liikettä ja tuoksuja

Itseen kirjoitettu luokkaloikka

Teatteri Metamorfoosin Itseen kirjoitettu (2026) -näytelmässä on hiukan tuttuja piirteitä, ja kävikin ilmi, että Didier Eribon, jonka teokseen Paluu Reimsiin (2009) se perustuu, on vaikuttanut vahvasti Édouard Louisiin, jonka teoksiin perustuva Våldets historia nähtiin vuosi sitten Lillanissa (→ Lillanin hieno ja koskettava Våldets historia). Molempien tarinoissa on mukana kirjailijan homous ja siitä seuraava toiseuttava syrjinnän … Jatka artikkeliin Itseen kirjoitettu luokkaloikka

TSC:n 30-vuotisjuhlan 3 teosta

Tero Saarinen Companyn 30-vuotisjuhlaa vietettiin kolmen koreografin hyvin tuoreiden teosten illassa: Saarisen Garden (2026), Carolyn Carlsonin Room 7 (2024) sekä Sonya Lindforsin nyt kantaesitetty Wild is the Wind (2026), jolta ilta on lainannut nimensä. Garden on duetto, jonka liikekieli ja hahmot tuntuvat mukavan sukupuolittamattomilta; nyt näin sen Mikko Lampisen ja David Scarantinon tanssimana (toisessa osajaossa … Jatka artikkeliin TSC:n 30-vuotisjuhlan 3 teosta

Elolliset herättelee lempeän rajusti

Helsingin kaupunginteatterin ja WAUHAUSin Elolliset (2026) pohjautuu Iida Turpeisen samannimiseen kirjaan (2023), Pipsa Longan dramatisoimana ja Juni Kleinin ohjaamana. Se on sujuva sekoitus fiktiota ja dokumentaarisuutta käsitellessään ihmisen aiheuttamaa luontokatoa historiasta käsin - sopivan herättelevästi mutta sortumatta sormen heristelyyn, josta katsojalle tulisi helposti torjuntareaktio. Tarina kiertyy stellerinmerilehmän ympärille. Että minkä? Valtavan, jopa 10 metrin ja … Jatka artikkeliin Elolliset herättelee lempeän rajusti

& Julia on poikkeuksellisen kiinnostava jukebox-musikaali

Huomaan kirjoittelevani musikaaleista suhteellisesti harvemmin kuin joistakin muista näyttämötaiteen genreistä - vaikka niitä tuleekin jonkin verran nähtyä, jää niistä harvoin kovin pysyvää jälkeä mieleen. Monesti ne tuntuvat hetken viihdytykseltä, vaikkakin usein hyvin taidokkaasti tehdyiltä. Tälle syksylle on kalenterissa jo useampikin musikaali, joista saattaa olla aihetta kirjoittaa, joten ehkäpä on nyt syytä löysätä hiukan nutturaa ja … Jatka artikkeliin & Julia on poikkeuksellisen kiinnostava jukebox-musikaali

Upea Pulssi

Kansallisbaletin Pulssi-ilta oli perin upea kolmen nykytanssiteoksen kokonaisuus. Samaan tyyliin kuin edellisen kauden T(r)anssi-nykytanssi-illassa myös tässä oli oheisohjelmana dj:n kuratoimaa tanssimusiikkia sekä Reija Wäreen koreografioimaa liikettä väliajalla. Mutta varsinaiseen asiaan eli upouusiin teoksiin, joita kolme keskenään varsin erilaista koreografia on Kansallisbaletille luonut: Lips on the Ground Illan avasi ranskalaisen noin 37-vuotiaan Julian Nicosian Lips on the … Jatka artikkeliin Upea Pulssi

Out of Order on kiehtova enigma

Out of Order on Helsinki Dance Companyn, Fernando Melon ja Kalle Nion  uusi yhteistyöteos, joka perin mainiosti yhdistää liikettä ja näyttämötekniikalla rakennettuja illuusioita - paljolti samassa hengessä kuin Melon ja Nion Tempo (2025), jonka näin viime vuonna Helsingin juhlaviikoilla (mutta josta ei tullut ajan puutteen vuoksi kirjoitettua). Teos alkaa kuin hidastetusti: kaksi henkilöä makaa yhdessä … Jatka artikkeliin Out of Order on kiehtova enigma

Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Piazzolla-ilta juhlisti vuosi sitten espoolaisen tanssiteatteri Glims & Glomsin 25-vuotisjuhlavuotta. Näin sen jo silloin Tanssin talossa - ja nyt uudelleen. Illan musiikki keskittyy Astor Piazzollaan (1921-1992) tuotantoon. Argentiinalainen säveltäjä ja bandoneónisti (soitin, joka on sukua harmonikalle) uudisti argentiinalaista tangoa 1950-luvulta lähtien - tango nuevossa perinteiseen tangoon yhdistyy vaikutteita jazzista ja länsimaisesta taidemusiikista. Seitsemän tanssijan (Jonna … Jatka artikkeliin Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Ballet Finland: On aika

Näin kolmen teoksen On Aika -illan alun perin Alminsalissa 2024, Ballet Finlandin 15-vuotisjuhlavuonna, mutta silloin ei ollut aikaa tai tarmoa kirjoitella siitä. Niinpä onkin hyvä korjata tuo puute nyt, kun näin sen uudelleen reilu kuukausi sitten Tanssin talossa. Kokonaisuuden kaksi ensimmäistä teosta, Hanna Brotheruksen Laulu surusta (2024) ja Johanna Nuutisen Ever (2024) kantaesitettiin em. juhlavuoden … Jatka artikkeliin Ballet Finland: On aika

Saarisen ja Saariahon Study for Life

Study for Life (2025) on uusin, viime kesänä Amsterdamissa kantaesitetty, teos Tero Saarisen mittavassa tuotannossa. Joskus olen yrittänyt tunnistaa, miksi jotkin Saarisen teot puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, ja vaikka siihen vaikuttavat teoskohtaiset yksityiskohdat paljon, on yksi näkökulma erityisen tärkeä: se, miten teoksissa kohtaavat herkkä ja jylhä. Joissakin herkkyys tuntuu korostuvan (kuten Loopit (2017), Rebond … Jatka artikkeliin Saarisen ja Saariahon Study for Life

Kaunis ja lämmin Oboh

Leo Ikhilor on nuori näyttelijä ja tanssija, joka on ehtinyt esiintyä jo isoillakin lavoilla. Itse olen pannut hänen osaamisensa merkille ainakin keskeisissä rooleissa  → Angels in Americassa  ja → Sotilaan tarinassa  ja voitaneen häntä pitää myös "TV:stä tuttuna" (ainakin Atlantis Pasilassa ja mm. tanssijana UMK-finaalissa). Kansallisteatterin Maalaamosalissa kuukausi sitten nähty Oboh (2026) on hänen taiteellinen … Jatka artikkeliin Kaunis ja lämmin Oboh

Kiinnostava Neljän dueton ilta

Neljän dueton ilta taisi olla jo kolmas näkemäni DanceWorks Helsinki -ryhmän esityskokonaisuus. Mukana oli ihan upouusi teos sekä katkelmia aiemmista. Kansallisbaletin tanssija Emrecan Tanış on myös koreografi, ja muistan aiempina vuosina nähneeni häneltä erinomaisen kiinnostavia nykytanssiteoksia, niinpä oli innoittavaa päästä näkemään uuden Atë-teoksen kantaesitys. Sen konsepti on kirjattu Tanışin ja Linnea Minkkisen nimiin, samoin pukusuunnittelu … Jatka artikkeliin Kiinnostava Neljän dueton ilta

Angels in America

Tony Kushnerin näytelmä Angels in America on noin seitsemän tunnin mittainen. Se koostuu kahdesta osasta, jotka kantaesitettiin puolentoista vuoden välein: Millennium Approaches 1991 ja Perestroika 1992. Osia esitetään erikseen mutta yhdessä - viimeisin lähin referenssi taitaa löytyä Lontoon National Theatresta vuodelta 2017, jolloin itse näin sen elokuvateatterilevityksenä. En nähnyt vuoden 1994 Kansallisteatterin produktiota, ainoa näkemäni … Jatka artikkeliin Angels in America

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on säilyttänyt suosionsa jo yli 20 vuotta. Toer van Schayk and Wayne Eagling loivat baletin alun perin Hollannin kansallisbaletille vuonna 1996. Hiukan paikallisiin oloihin mukautettua Suomen kansallisbaletin sovitusta on esitetty vuodesta 2002 lähtien yli 200 kertaa - ja tänäkin vuonna täysille katsomoille. Itse näin sen ensimmäisen kerran 2007, ja nyt taisi … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas