Avainsana: Helsinki

Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Jätä kommentti

Piazzolla-ilta juhlisti vuosi sitten espoolaisen tanssiteatteri Glims & Glomsin 25-vuotisjuhlavuotta. Näin sen jo silloin Tanssin talossa - ja nyt uudelleen. Illan musiikki keskittyy Astor Piazzollaan (1921-1992) tuotantoon. Argentiinalainen säveltäjä ja bandoneónisti (soitin, joka on sukua harmonikalle) uudisti argentiinalaista tangoa 1950-luvulta lähtien - tango nuevossa perinteiseen tangoon yhdistyy vaikutteita jazzista ja länsimaisesta taidemusiikista. Seitsemän tanssijan (Jonna … Jatka artikkeliin Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Ballet Finland: On aika

Jätä kommentti

Näin kolmen teoksen On Aika -illan alun perin Alminsalissa 2024, Ballet Finlandin 15-vuotisjuhlavuonna, mutta silloin ei ollut aikaa tai tarmoa kirjoitella siitä. Niinpä onkin hyvä korjata tuo puute nyt, kun näin sen uudelleen reilu kuukausi sitten Tanssin talossa. Kokonaisuuden kaksi ensimmäistä teosta, Hanna Brotheruksen Laulu surusta (2024) ja Johanna Nuutisen Ever (2024) kantaesitettiin em. juhlavuoden … Jatka artikkeliin Ballet Finland: On aika

Saarisen ja Saariahon Study for Life

Jätä kommentti

Study for Life (2025) on uusin, viime kesänä Amsterdamissa kantaesitetty, teos Tero Saarisen mittavassa tuotannossa. Joskus olen yrittänyt tunnistaa, miksi jotkin Saarisen teot puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, ja vaikka siihen vaikuttavat teoskohtaiset yksityiskohdat paljon, on yksi näkökulma erityisen tärkeä: se, miten teoksissa kohtaavat herkkä ja jylhä. Joissakin herkkyys tuntuu korostuvan (kuten Loopit (2017), Rebond … Jatka artikkeliin Saarisen ja Saariahon Study for Life

Kaunis ja lämmin Oboh

Jätä kommentti

Leo Ikhilor on nuori näyttelijä ja tanssija, joka on ehtinyt esiintyä jo isoillakin lavoilla. Itse olen pannut hänen osaamisensa merkille ainakin keskeisissä rooleissa  → Angels in Americassa  ja → Sotilaan tarinassa  ja voitaneen häntä pitää myös "TV:stä tuttuna" (ainakin Atlantis Pasilassa ja mm. tanssijana UMK-finaalissa). Kansallisteatterin Maalaamosalissa kuukausi sitten nähty Oboh (2026) on hänen taiteellinen … Jatka artikkeliin Kaunis ja lämmin Oboh

Kiinnostava Neljän dueton ilta

Jätä kommentti

Neljän dueton ilta taisi olla jo kolmas näkemäni DanceWorks Helsinki -ryhmän esityskokonaisuus. Mukana oli ihan upouusi teos sekä katkelmia aiemmista. Kansallisbaletin tanssija Emrecan Tanış on myös koreografi, ja muistan aiempina vuosina nähneeni häneltä erinomaisen kiinnostavia nykytanssiteoksia, niinpä oli innoittavaa päästä näkemään uuden Atë-teoksen kantaesitys. Sen konsepti on kirjattu Tanışin ja Linnea Minkkisen nimiin, samoin pukusuunnittelu … Jatka artikkeliin Kiinnostava Neljän dueton ilta

Angels in America

Jätä kommentti

Tony Kushnerin näytelmä Angels in America on noin seitsemän tunnin mittainen. Se koostuu kahdesta osasta, jotka kantaesitettiin puolentoista vuoden välein: Millennium Approaches 1991 ja Perestroika 1992. Osia esitetään erikseen mutta yhdessä - viimeisin lähin referenssi taitaa löytyä Lontoon National Theatresta vuodelta 2017, jolloin itse näin sen elokuvateatterilevityksenä. En nähnyt vuoden 1994 Kansallisteatterin produktiota, ainoa näkemäni … Jatka artikkeliin Angels in America

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on säilyttänyt suosionsa jo yli 20 vuotta. Toer van Schayk and Wayne Eagling loivat baletin alun perin Hollannin kansallisbaletille vuonna 1996. Hiukan paikallisiin oloihin mukautettua Suomen kansallisbaletin sovitusta on esitetty vuodesta 2002 lähtien yli 200 kertaa - ja tänäkin vuonna täysille katsomoille. Itse näin sen ensimmäisen kerran 2007, ja nyt taisi … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Upea COW, uudelleen

Jätä kommentti

Alexander Ekmanin COW (2016) löntysti raikkaana takaisin Kansallisbaletin lavalle! Näin sen ensimmäisen kerran syksyllä 2020, koronasulkujen jälkeen, kun katsomossa vielä noudatettiin terveysturvallisuutta. Silloin kirjoittelin siitä enemmältikin, joten tässä vain lyhyesti muutama huomio. En muista, että edellisellä kerralla olisi esiintyjien ja katsomon välillä ollut kontaktia - siinä tilanteessa se ei varmastikaan olisi ollut järkevääkään. Nyt kuitenkin … Jatka artikkeliin Upea COW, uudelleen

Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna

Jätä kommentti

Kansallisbaletin ja Javier Torresin uusi Giselle on ihan kelpo virvoitus vanhalle romanttiselle baletille ja mainio kontrasti periperinteisiin sovituksiin kuten Wienissä vastikään näkemääni tai Kansallisbaletin repertoaarin aiempaan. Gisellen perusversion tarina tuli käytyä läpi tuossa Wienin esityksestä kertovassa jutussa. Torres on tuonut tarinan keskiajan Saksan seudun viininkorjuusta 1950-luvun eteläitalialaiseen kaupunkiin, jossa vietetään kirsikkajuhlaa. Giselle ja Ilario (vrt. … Jatka artikkeliin Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna

AIR – nykybaletti-ilta

Jätä kommentti

DanceWorks Helsinki on varsin tuore itsenäinen tanssiryhmä. Sen tuottama kahden nykybalettiesityksen ilta AIR yhdistää kahden kokeneen koreografin teokset: Minna Tervamäen Gale ja Anu Sistosen Into Thin Air. Nykybaletti lienee juurikin täsmällinen termi, koska taustalla vaanii vahva klassinen vaikutus, vaikkakin näissä teoksissa sen kankeimmista ja (mielestäni) tylsimmistä piirteistä onkin päästy paljolti eroon. Tervamäen Galessa periklassista hapatusta … Jatka artikkeliin AIR – nykybaletti-ilta

T(r)anssi

Jätä kommentti

Vielä yksi rästijuttu keväältä: Kansallisbaletin T(r)anssi, jonka näin huhtikuussa parikin kertaa. Kolmen teoksen illassa oli poikkeuksellisesti oheisohjelmaa: dj ennen ja jälkeen sekä väliajalla tanssiesityksiä lämpiössä. Mielenkiintoinen kokeilu! Illan avasi Sol Leónin ja Paul Lightfootin alun perin NDT 1:lle tekemä Signing Off (2003). Sen musiikkina on osia Philip Glassin konsertosta viululle ja orkesterille nro 1 (1987). … Jatka artikkeliin T(r)anssi

Neumeier: Kuolema Venetsiassa

Jätä kommentti

(Jälkijättöisesti julkaistu teksti, joka loppuvuodesta jäi kesken...) Thomas Mannin novelli Kuolema Venetsiassa (1912) on paitsi hänen keskeistä tuotantoaan myös innoittanut monia muita, mm. Visconti ohjasi elokuvan (1971), Britten sävelsi oopperan (1973) ja Neumeier teki baletin (2003). Transformaatiot taidelajista toiseen ovat kiinnostavia: mitä lähtöteoksesta päätyy mukaan, mitä jätetään sivuun; mitä korostetaan, mitä häivytetään ja miten asioita … Jatka artikkeliin Neumeier: Kuolema Venetsiassa

Pipes & hoses on yllättävä, nautittava ja valtavan lumoava

Jätä kommentti

Harvakseltaan osuu eteen esityksiä, jotka on pakko nähdä uudelleen, ei aina edes kerran vuoteen - mutta toissa viikolla peräti kaksi. Toisesta eri juttu vähän myöhemmin, mutta koronologisesti ensimmäisenä oli MimoArt Companyn Pipes & hoses Stoassa, osana sen 40-vuotisjuhlaohjelmaa. Heti kotimatkalla pikaratikassa ostin lipun seuraavan illan esitykseen. MimoArt Companyn taiteelliset johtajat Mimosa Lindahl ja Arto-Oskar Reunanen … Jatka artikkeliin Pipes & hoses on yllättävä, nautittava ja valtavan lumoava

The Seven Sins

Jätä kommentti

Synti tanssiteoksen teemana on mielenkiintoinen: synti on uskonnollinen käsite ja ahdasmielisin uskonnollisuus pitää tanssia ylipäätään syntinä - kerrotaanko siis synnin keinoin synnistä? Vaikka en uskonnottomana syntiin sen perusmerkityksessä uskokaan (jonain, joka lyö kiilaa ihmisen ja hänen jumalansa väliin), ovat toki kuolemansynnitkin kulttuurisesti tuttuja. Jos niiden ympäriltä riisuu uskonnollisen hapatuksen, tuntuu niiden perusajatus, että paljon pahaa … Jatka artikkeliin The Seven Sins

Elon Kesäyön unelma, uudelleen

Jätä kommentti

Näin Jorma Elon Kesäyön unelman Suomen ensi-illan keväällä 2015 eli noin 9,5 vuotta sitten, ja nyt uudelleen, esityksen järjestysnumerolla 23. Encore-tietokannan mukaan tuotanto on saanut tässä välissä vain yhden esityskauden syksyllä 2017 ja paljolti alkuperäisin solistein. Nyt sen sijaan oli tapahtunut jonkinlaista sukupolvenvaihdosta. Kirjoittelin pidemmän jaarituksen silloin aiemmin (löytyy täältä) joten nyt vain lyhyempi päivitys … Jatka artikkeliin Elon Kesäyön unelma, uudelleen