Piazzolla-ilta juhlisti vuosi sitten espoolaisen tanssiteatteri Glims & Glomsin 25-vuotisjuhlavuotta. Näin sen jo silloin Tanssin talossa – ja nyt uudelleen. Illan musiikki keskittyy Astor Piazzollaan (1921-1992) tuotantoon. Argentiinalainen säveltäjä ja bandoneónisti (soitin, joka on sukua harmonikalle) uudisti argentiinalaista tangoa 1950-luvulta lähtien – tango nuevossa perinteiseen tangoon yhdistyy vaikutteita jazzista ja länsimaisesta taidemusiikista.

Piazzolla-ilta. Kuvassa Simo Heiskanen ja Guardia Nueva. Kuva: Ari Kauppila.

Seitsemän tanssijan (Jonna Aaltonen, Sanna Hento, Kasperi Kolehmainen, Taru Koski, Paavali Kärkkäinen, Tuomo Railo ja Jussi Väänänen) lisäksi lavalla nähdään ja kuulaan Simo Heiskasen lausuntaa, laulua ja vähän tanssiakin sekä keskipohjalainen Guardia Nueva -orkesteri Raimo Vertaisen johdolla. Kris Keräsen ja Tuomo Railon animaatioita projisoidaan takaseinälle, mutta omassa vastaanotossani ne jäävät vähän irrallisiksi.

Piazzolla-ilta. Kuvassa etualalla Paavali Kärkkäinen ja Kasperi Kolehmainen. Kuva: Melinda Näsänen.

Illan avaa El Tango (1965) Jorge Luis Borgesin runojen (suom. Pentti Saaritsa) kera. Simo Heiskasen lausunta on vangitsevan intensiivistä kuunneltavaa ja katseltavaa. Enkelisarjan (Suite del Ángel, 1962-1965) myötä tanssikin pääsee kunnolla vauhtiin. Silmää miellyttää usein liikkeen virtaavuus, joka syntyy monin paikoin kauniisti soljuvista kaanoneista. Ensimmäiset väliaplodit taisivat irrota Kolehmaisen ja Kärkkäisen herkän kiihkeälle duetolle, olikohan Enkelisarjan osassa La Muerte del Angel. Runsaammin tangon sanastoa ja tekniikkaa tuntui olevan Sanna Hennon ja Jussi Väänäsen nopeassa ja sähäkässä duetossa biisiin Milonga Picaresqee (1988).

Piazzolla-ilta. Kuvassa etualalla Kasperi Kolehmainen, Sanna Hento ja Jussi Väänänen. Taempana Simo Heiskanen ja Guardia Nueva. Kuva: Ari Kauppila.

Väliajan jälkeiseltä osalta mieleen jäivät etenkin Simo Heiskasen laulut. Varsinkin Balada para un Loco (1969) hänen omana suomennoksenaan: kiihkeästi tulkittu laulu yhdistyneenä Tuomo Railon hevospäisen hahmon liikkeeseen oli illan vaikuttavimpia osuuksia. Mainittava on myös Jonna Aaltosen riipaisevan – osin rujonkin – kaunis soolo biisissä Chiquilin de Bachin (1970). Illan viimeisenä Libertango (1974) kuulosti tottumattomaankin korvaan tutulta. Siinä tanssi kolme sekaparia sekä pitkin lavaa kiitävä Kasperi Kolehmainen aistillisen kuumassa soolossa lateksihousissa ja cancan-saappaissa.

Koreografi Tuomo Railo on onnistunut mainiosti yhdisttämään argentiinalaisen tangon ja nykytanssin piirteitä niin, että ainakin tällaisen harrastajakatsojan silmin lopputulos on perin kiehtova – tangon pivotit, boleot, ja mitä niitä sähäköitä juttuja onkaan, toimivat mainiosti nykytanssin kehyksessä.

Glims & Glomsin Piazzolla-ilta oli erinomaisen upea ja toistamiseenkin koettuna yhtä vaikuttava kuin ensimnmäisellä kerralla!

(Koettu: 9.4.2026 (ja 5.4.2025), Tanssin talo)