Ghost light (suomeksi "kummitusvalo" kuulostaa vähän oudolta) viittaa perinteeseen, jossa teatterin lavalle jätetään yksi valo palamaan yöksi tai ylipäätään, kun lava ei ole käytössä. Käytännölle on turvallisuussyitä: näin ei ehkä putoa pimeässä orkesterimonttuun ja valojen hallintalaitteetkin löytyvät helpommin. Nimensä se on saanut teatteriin liittyvästä taikauskosta: se on valaissut kummitusten öisin näyttämöllä pitämiä esityksiä tai vaihtoehtoisesti … Jatka artikkeliin Ghost Light – baletti pandemian alhosta

Nuori sotilas (Louis Musin) pakenee henkensä hädässä yli etunäyttämön - kasvoillaan ja vartalossaan pelko ja kauhu; hän romahtaa istumaan näyttämön reunaan. Sitten taputetaan kapellimestari sisään, orkesteri ja kuoro istuutuu, salin valot sammuvat. Nuori miesparka hengittelee siinä reunalla edelleen. (Ilmeisesti tätä teosta ei siis voi katsoa pelkkänä kehon ja liikkeen estetiikkana, vaan narratiivi haastaa mukaansa.) John … Jatka artikkeliin Dona Nobis Pacem – mutta miten ja millainen?

Toista kertaa Hamburger Ballet-Tageilla, ja heti piti tarttua mahdollisuuteen nähdä uudelleen hieno Die Glasmenagerie, John Neumeierin tanssiteos vuodelta 2019 Tennessee Williamsin Lasinen eläintarha -näytelmän (1944) pohjalta. Näytelmä oli Williamsin läpimurtoteos, joka merkitsi hänelle muutosta ("terminated one part of my life and began another"). Williams on luonnehtinut teoksiaan "emotionaalisesti autobiografisiksi". Lasisessa eläintarhassa on paljon myös sisällöllistä … Jatka artikkeliin Lasinen eläintarha puhuttelevana tanssiteoksena