Nikkilän nykyrietas Don Giovanni

Vielä yksi jälkikäteisjuttu luonnospinosta: Ehdin nähdä Kansallisoopperan uuden Don Giovanni -produktion toisen ja toistaiseksi viimeisen esityksen ennen koronalamaannusta, mutta vasta nyt heräsin viimeistelemään tuolloin kesken jääneen tekstin. Vähän ristiriitaisenkin vastaanoton saaneen produktion ohjasi teatterin puolelta hyvinkin tuttu Jussi Nikkilä nykyaikaistaen ja hiukan muokatenkin, kuitenkin tunnetulle musiikille ja libretolle melko lailla uskollisesti. Mozartin Don Giovanni Lorenzo … Jatka artikkeliin Nikkilän nykyrietas Don Giovanni

Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Nyt on vihdoin avattu kotimaisin voimin tehty ja esitetty Richard Wagnerin Ring. Kansallisoopperassa olen nähnyt aiemman, Götz Friedrichin ohjaaman produktion, jota esitettiin parikymmentä kertaa vuodesta 1996 lähtien. Olikin siis jo aika saada uusi produktio portfolioon. Tätä toivottavasti esitetään vielä runsaasti tulevina vuosina - varsinkin, kun kaikki halukkaat eivät ainakaan Reininkultaa päässeet nyt vielä kokemaan. RIng-tetralogiassa … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Carmen uusissa kuoseissa

Georges Bizet'n Carmen on oopperatalojen vakio-ohjelmistoa, ja runsaiden hittibiisiensä ansiosta aina suosittu yleisön sisäänheittäjä - itsekin olen nähnyt  neljä eri versiota erityisesti jahtaamatta. Tuttua ja turvallista, kyllä - mutta ilahduttavasti joskus joku yllättääkin: Royal Operan uusi, alun perin Frankfurtin oopperassa 2016 nähty Barrie Koskyn ohjaama produktio lupasi ennakkoon jotain uutta. Carmenin tarina on tuttu: Don … Jatka artikkeliin Carmen uusissa kuoseissa

Parsifal viehättää silmää ja virvoittaa mieltä

Graalin ritarikunta vartioi Kristus-reliikkejä, Graalin maljaa ja Longinuksen keihästä. Titurel (Koit Soasepp) siitää ritarikunnan johtajuuden pojalleen Amfortasille (Tommi Hakala), joka yrittää kukistaa vihulaisen Klingsorin (Jukka Rasilainen), mutta lankeaa noidutun viettelijättren Kundryn (Tuija Knihtilä) pauloihin, menettää keihään ja vielä haavoittuukin siitä. Vain keihäs voi parantaa tuskaisen haavan - ja keihään voi hankkia takaisin vain myötätunnon avulla … Jatka artikkeliin Parsifal viehättää silmää ja virvoittaa mieltä

Elena Stikhina, Aquiles Machado, Claudio Otelli, Jana Sýkorová, Timo Paavola. Kuva: Suomen kansallisooppera/Stefan Bremer

Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla

Kansallisoopperassa nähty hyvin tuore produktio Verdin Trubaduurista on kahden espanjalaisteatterin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Oviedon (Kansallisoopperan mukaan Ovideon) Teatro Campoamorin yhteistuotanto viime kesältä, ohjaajanaan andorralaissyntyinen Joan Anton Rechi. Trubaduuri on suosittu ooppera, jossa on hyvinkin tuttuja aarioita ja kuorokohtauksia - tässä produktiossa etualalle tuntuivat kuitenkin nousevan ohjauksen ulkomusiikilliset piirteet. Tarina on yksi klassisen … Jatka artikkeliin Trubaduuri operoi katsojan moraalitunteilla

Jylhä Linna vedessä

Savonlinnan oopperajuhlien Suomi 100 -juhlavuoden tilausteos on Aulis Sallisen Linna vedessä, ”kronikka lausujalle, laulajille, orkesterille ja Olavinlinnalle”. Libreton pohjana on Lassi Nummen samanniminen runokokoelma vuodelta 1975. Olavinlinnan perusti tanskalaissyntyinen ritari, Viipurin käskynhaltija Erik Akselinpoika Tott uuden ajan kynnyksellä vuonna 1475 - "samana vuonna kuin Michelangelo syntyi”. Paikaksi valikoitui harvaan asuttu mutta sotilaallisesti ja maantieteellisesti keskeinen … Jatka artikkeliin Jylhä Linna vedessä

Ryöstö seraljista Olavinlinnassa

Savonlinnan ohjelmistosta valikoitui tänä vuonna kaksi oopperajuhlien uutta omaa tuotantoa: Ryöstö seraljista ja Linna vedessä, jotka osuivat kätevästi peräkkäisille päiville. Mozartin Ryöstö seraljista (1782) sijoittuu 1500-luvun puolivälin Turkkiin, jossa espanjalaisen herrasmiehen Belmonten rakastettu Konstanze ja palvelijat Blonde ja Pedrillo ovat joutuneet merirosvojen kynsiin ja myyty pašša Selimille orjiksi. Belmonte lähtee pelastamaan näitä seraljista (palatsista), mutta … Jatka artikkeliin Ryöstö seraljista Olavinlinnassa

Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains

Kaija Saariahon uuden oopperan, Only the Sound Remains, kantaesitys oli reilu vuosi sitten Amsterdamissa. Ihan perinteinen ooppera ei aina ole suurimpia nautinnonlähteitäni näyttämötaiteessa - usein tulee vähän museaalinen filis, vaikka sinänsä hieno musiikki olisi puettu etevästikin uusiin vaatteisiin. Nykysäveltäjien oopperat ovat monesti toista maata, Saariaho etunenässä: Kaukainen rakkaus oli perin viehättävä ja Émilie tyystin hurmaava. Niinpä … Jatka artikkeliin Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains

Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen

Lentävä hollantilainen on Richard Wagnerin varhaisempaa tuotantoa, ennen mammutteja kuten Ring-sarja tai Parsifal - tässä on vielä jopa aarioita. Upouuden produktion on Kansallisoopperalle ohjannut tanskalainen Kasper Holten, joka juuri viettää viimeisiä kuukausiaan Royal Opera Housen oopperanjohtajana. Uusi ohjaus on perin moderni ja raikas, ja niinpä se onkin herättänyt tunteita puolesta ja vastaan - kelpo taiteen tavoin. … Jatka artikkeliin Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen

Barokkinautintoja virtuoosisolistein

Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Marraskuussa oli tilaisuus hiukan kurkistaa molempien ohjelmistoon. Suomalaisen barokkiorkesterin Vuodenajat-konsertin Ritarihuoneella bongasin alun perin Sergei Malovin perusteella - mies … Jatka artikkeliin Barokkinautintoja virtuoosisolistein

CircOpera huimasi ja hurmasi

Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat Sanna Silvennoisen; visuaalisesta suunnittelusta vastaa Mark Väisänen. Esitys on episodimainen perinteisen sirkuksen tapaan: ennen ja jälkeen väliaikaa on kymmenkunta erillistä biisiä. On myös … Jatka artikkeliin CircOpera huimasi ja hurmasi

Hurja kurja Elektra

Kansallisooppera esitti harvinaisena herkkuna Richard Straussin Elektran, jonka se on tuottanut yhdessä Aix-en-Provencen festivaalin, Milanon La Scalan, New Yorkin Metropolitanin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Berliinin valtionoopperan kanssa. Tämä Patrice Chéreaun ohjaama ja Esa-Pekka Salosen johtama produktio esitettiin ensin Aix-en-Provencessa kesällä 2013, ja Suomessa se nähtiin Metropolitanin elokuvateatterilevityksenä viime toukokuussa - nyt siis myös livenä. … Jatka artikkeliin Hurja kurja Elektra

Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Savonlinnan oopperajuhlien monipuolisesta valikoimasta valittiin tällä kertaa vähän kevyempää ja perusvarmaa, Mozartin Don Giovanni (tai Il dissoluto punito, ossia il Don Giovanni ("Hulttion rangaistus eli Don Giovanni”), kuten Lorenzo Da Ponten libreton, 1787, koko nimi kuuluu). Savonlinnaan 2011 tehty belgialaisen Paul-Emile Fournyn ohjaus on hyvin perinteinen - aineksia tarinassa olisi toki nykyajankin kyltymättömyyden kommentoimiseen, mutta … Jatka artikkeliin Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Tristan ja Isolde

Richard Wagnerin Tristan ja Isolde on yksi Wagner-mittaluokan teoksista, kestoltaan reilut 3,5 h (plus pari väliaikaa), joissa ei kuitenkaan pääse aika tulemaan pitkäksi, vaikkei olisikaan vannoutunut wagneriaani ja vaikkei osaaminen riittäisikään arvostamaan teoksen kaikkia musiikillisia hienouksia. Kansallisooppera esitti tämän muutaman vuoden takaisen produktion nyt kokonaan suomalaissolistien voimin, kappelimestarina vieraissa naapurimökistä RSO:n Hannu Lintu. Wagnerin libreton taustalla … Jatka artikkeliin Tristan ja Isolde

Visuaalisesti virkein Taikahuilu

Kansallisooppera on tuonut päänäyttämölle suureksi riemuksemme Berliinin Komische Operin fantastisen Taikahuilu-tuotannon, jonka huima visuaalisuus perustuu animaatioon. Tarina on vanha tuttu ja Mozartin musiikki vielä tutumpi hittibiiseineen. Mutta muutoin onkin tässä Barrie Koskyn, Suzanne Andraden ja Paul Barrittin versiossa kaikki laitettu uusiksi. Uutta on myös kieli: teos lauletaan suomeksi. Vaikka paikoin oikeakielisyys ymmärrettävästi antaa tilaa riimitykselle, … Jatka artikkeliin Visuaalisesti virkein Taikahuilu