Tag Archive: Ooppera

Jylhä Linna vedessä

Savonlinnan oopperajuhlien Suomi 100 -juhlavuoden tilausteos on Aulis Sallisen Linna vedessä, ”kronikka lausujalle, laulajille, orkesterille ja Olavinlinnalle”. Libreton pohjana on Lassi Nummen samanniminen runokokoelma vuodelta 1975. Olavinlinnan perusti tanskalaissyntyinen ritari, Viipurin käskynhaltija Erik… Lue loppuun

Ryöstö seraljista Olavinlinnassa

Savonlinnan ohjelmistosta valikoitui tänä vuonna kaksi oopperajuhlien uutta omaa tuotantoa: Ryöstö seraljista ja Linna vedessä, jotka osuivat kätevästi peräkkäisille päiville. Mozartin Ryöstö seraljista (1782) sijoittuu 1500-luvun puolivälin Turkkiin, jossa espanjalaisen herrasmiehen Belmonten rakastettu… Lue loppuun

Ihastuttavan kaunis Only the Sound Remains

Kaija Saariahon uuden oopperan, Only the Sound Remains, kantaesitys oli reilu vuosi sitten Amsterdamissa. Ihan perinteinen ooppera ei aina ole suurimpia nautinnonlähteitäni näyttämötaiteessa – usein tulee vähän museaalinen filis, vaikka sinänsä hieno musiikki… Lue loppuun

Onnistuneesti verestetty Lentävä hollantilainen

Lentävä hollantilainen on Richard Wagnerin varhaisempaa tuotantoa, ennen mammutteja kuten Ring-sarja tai Parsifal – tässä on vielä jopa aarioita. Upouuden produktion on Kansallisoopperalle ohjannut tanskalainen Kasper Holten, joka juuri viettää viimeisiä kuukausiaan Royal Opera… Lue loppuun

Barokkinautintoja virtuoosisolistein

Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria,… Lue loppuun

CircOpera huimasi ja hurmasi

Kansallisooppera jatkaa erittäin onnistuneesti diversifioitumistaan ja uusiutumistaan Jere Erkkilän ohjaamalla huikean hienolla CircOperalla, jossa yhdistyy ooppera (solistit, kuoro, orkesteri), baletti ja nykysirkus pääasiassa erittäinkin saumattomasti ja synergeettisesti. Tanssikoreografiat ovat Ville Valkosen ja sirkuskoreografiat… Lue loppuun

Hurja kurja Elektra

Kansallisooppera esitti harvinaisena herkkuna Richard Straussin Elektran, jonka se on tuottanut yhdessä Aix-en-Provencen festivaalin, Milanon La Scalan, New Yorkin Metropolitanin, Barcelonan Gran Teatre del Liceun ja Berliinin valtionoopperan kanssa. Tämä Patrice Chéreaun ohjaama… Lue loppuun

Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Savonlinnan oopperajuhlien monipuolisesta valikoimasta valittiin tällä kertaa vähän kevyempää ja perusvarmaa, Mozartin Don Giovanni (tai Il dissoluto punito, ossia il Don Giovanni (”Hulttion rangaistus eli Don Giovanni”), kuten Lorenzo Da Ponten libreton, 1787,… Lue loppuun

Tristan ja Isolde

Richard Wagnerin Tristan ja Isolde on yksi Wagner-mittaluokan teoksista, kestoltaan reilut 3,5 h (plus pari väliaikaa), joissa ei kuitenkaan pääse aika tulemaan pitkäksi, vaikkei olisikaan vannoutunut wagneriaani ja vaikkei osaaminen riittäisikään arvostamaan teoksen kaikkia… Lue loppuun

Visuaalisesti virkein Taikahuilu

Kansallisooppera on tuonut päänäyttämölle suureksi riemuksemme Berliinin Komische Operin fantastisen Taikahuilu-tuotannon, jonka huima visuaalisuus perustuu animaatioon. Tarina on vanha tuttu ja Mozartin musiikki vielä tutumpi hittibiiseineen. Mutta muutoin onkin tässä Barrie Koskyn, Suzanne… Lue loppuun

Rakkaus on indigonsininen?

Viikko sitten kantaesitetystä Indigosta on ennakkokohkattu jo jonkin aikaa – eikä ansiotta! Se jakanee mielipiteitä, mikä taiteelle on aina hyväksi. Tämä ”metallinhohtoiseksi oopperaksi” kehystetty ooppera on Lilli Paasikiven kauden ensimmäinen tilausteos, säveltäjinä sellohevibändi Apocalyptican… Lue loppuun

Cardillac

Paul Hindemithin Cardillac on kiinnostava ooppera jo siksi, että se ei juoneltaan ole tavallista kauniitjarohkeat-huttua (tyyliin ”tenori yrittää kaataa sopraanon sänkyyn ja baritoni lyö kapuloita rattaisiin”) vaan rikostarina. Cardillac (Rauno Elp) on armoitettu taiteilija, kultaseppä, jonka… Lue loppuun

Juan Diego Flórez

Viikko 22 uhkasi jäädä vuoden ensimmäiseksi, jolloin ei olisi mitään esitystä, joten tomerasti etsiskelin, mitä olisi vielä tarjolla, kun enimmät teatterit, ooppera & baletti, jne. olivat jo pääosin kirmanneet kesälaitumille. Bongasin tenori Juan Diego… Lue loppuun

Padaemand

Tšaikovskin 175-vuotisfestivaalin ohjelman ainoa kokonainen ooppera oli Patarouva (Padaemand viroksi), jonka tapahtumat Pushkinin tekstiin perustuva libretto sijoittaa 1700-luvun loppuun. Olin viimeksi nähnyt sen peräti 10 vuotta sitten Suomen Kansallisoopperan modernina nykyaikaan siirrettynä produktiona. Nyt nähty Rahvusooper… Lue loppuun

Émilie tiedon ja tunteen palossa

Kaija Saariahon musiikkiin en ole juurikaan aiemmin tutustunut, ja ennakkokäsitykseni oli, että se olisi ”vaikeaa” – ja kun olen (taide)musiikin suhteen ylipäätään noviisi (ja nykymusiikin suhteen tuskin edes postulantti), ajattelin, etten tohdi ihan… Lue loppuun