Don Giovanni rietasteli Savonlinnassa suomalaissolistein

Savonlinnan oopperajuhlien monipuolisesta valikoimasta valittiin tällä kertaa vähän kevyempää ja perusvarmaa, Mozartin Don Giovanni (tai Il dissoluto punito, ossia il Don Giovanni (”Hulttion rangaistus eli Don Giovanni”), kuten Lorenzo Da Ponten libreton, 1787, koko nimi kuuluu). Savonlinnaan 2011 tehty belgialaisen Paul-Emile Fournyn ohjaus on hyvin perinteinen – aineksia tarinassa olisi toki nykyajankin kyltymättömyyden kommentoimiseen, mutta hauskaa toki on välillä nähdä kikkailemattomiakin versioita.

Oopperan tarina sijoittuu 1600-luvun (Savonlinnan versio painetun libreton mukaan 1500-luvun) Sevillaan, jossa naisia kuin heinää kaatava nuori aatelismies Don Giovanni vokottelee ystävänsä Don Ottavion kihlattua Donna Annaa. Neidon isä, komtuuri, rientää hätiin, mutta saa surmansa Don Giovannin miekasta. Huoleton Don Giovanni kutsuu komtuurin muistomerkin illalliselle – ja tämä noudattaa kutsua. Don Giovanni ei taivu katuvaiseksi, joten illallisvieras vie hänet mukanaan helvetin lieskoihin.

Kauden ensi-illan solistimiehitys oli etenkin nuorten suomalaislaulajien juhlaa: kolmekymppiset Waltteri Torikka korskean elostelevana Don Giovannina ja Tapani Plathan leppoisan leipääntyneenä palvelija/ystävä Leporellona olivat mainiosti yhteentoimiva pari, nautittavan oivallisia niin laulu- kuin näyttelijäntaidoiltaan. Samaan ikäluokkaan kuuluu maallikonkin korvaan huikean kauniisti laulanut Tuuli Takala maalaistyttö Zerlinana; myös Tuomas Katajalan (Don Ottavio) laulu hiveli kuuloelimiä. Mainitsematta ei toki voi jättää lyhyet mutta sitäkin vaikuttavammat osuutensa komtuurina jykevästi tykittänyttä Jaakko Ryhästä, jolla tullee tänä vuonna jo 70 vuotta mittariin.

2016-07-09 22-31 IMG_9626.JPG

Työryhmä vastoitettuna yleisön aplodeeratessa seisten

Leporellon luetteloaarian (”Madamina, il catalogo e questo”) mukaan Don Giovanni on valloittanut naisia yli kaksi tuhatta, hyvinkin tasapuolisesti ikään, kokoon tai sosioekonomiseen asemaan katsomatta. Hahmo onkin Mozartin ja Da Ponten näkemys donjuanismista, hyperseksuaalisuudesta (tai ”seksuaalivietin ylenmääräisestä voimakkuudesta”, niin kuin ICD-10 suomeksi sanansa asettelee) – esikuvana mahdollisesti aikalainen Giacomo Casanova. Don Giovannia kuvataan usein naisten viettelijäksi, mikä lienee jossain määrin ongelmallista, koska se on omiaan vähättelemään naisten kykyä itsenäiseen päätöksentekoon: mies on vastuullinen toimija, nainen viettiensä viemänä avuton toiminnan kohde. Toisaalta tässä miehessä on myös melko selviä psykopatian piirteitä (psykopatiaa tosin ei taida tautiluokituksissa vielä olla).

Olavinlinnan näyttämö ja ympäristö ovat omiaan moraalisen katarsiksen synkänsävyisesti tuomionkarvaille kohtauksille kuten oopperan toiseksiviimeinen, jossa Don Giovanni kokee kohtalonsa. Tässä inspiroituneessa kulminaatiossa ohjaus lunastikin oikeutuksensa – muutoin se olisikin ollut ehkä hiukan tylsä ja esitys olisi jäänyt kokonaan Mozartin upean musiikin ja taitavien, karismaattisten esiintyjiensä varaan.

(Nähty: 9.7.2016, Savonlinnan oopperajuhlat, Olavinlinna)