Rebond: HKO ja Tero Saarinen

HKO:n konserteissa on tullut käytyä vähemmän, ja varsinkin nyt kulkutauteja kartellessa käyn esityksissä vielä poikkeuksellisen vähän, ihan vai pakollisissa. Tälle lyhyelle välttämättä nähtävien  listalle tänä syksynä päätyi Susanna Mälkin johtama Rakastava-konsertti kahden "tarkkailulistalla" olevan nimen vuoksi: Tero Saarinen ja Oskari Kymäläinen. Toki paljon mahtui 1,5 tunnin konserttiin muutakin. (Klassisesta musiikista juuri mitään ymmärtämättömänä (vaikkakin nauttivana) … Jatka artikkeliin Rebond: HKO ja Tero Saarinen

Kohtauksia Goethen Faustista

"Mikä on elämän tarkoitus", "mitä ihmisen tulisi tavoitella", "hot sexy babes". Faust selailee nettiä goethe-hakukoneella ja löytää naisen kuvan, joka muuttuu koiraksi, joka muuttuu... Mefistofeleksi! Mm. näin Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kohtaa Jussi Nikkilän (1982-), ja siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää. Tänä vuonna Helsingin juhlaviikkojen ohjelmasta tuli nähtyä vain muutama esitys - … Jatka artikkeliin Kohtauksia Goethen Faustista

Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo  viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

[Metahuomio: muutaman kuukauden kirjoitussalpauman jälkeen puran muutaman tekstin verran rästiin jääneitä juttuja, alkaen tästä noin 3 kk takaisesta esityksestä...] Tero Saarisen uusin teos Zimmerman Trio (2018) kantaesitettiin viime tammikuussa Los Angelesissa, ja Suomen ensi-iltansa se sai Helsingin juhlaviikoilla Susanna Mälkin johtaman HKO:n konsertissa - itse koin toisen illan esityksen. Konsertin avasi Bachin teoksen Musikalisches Opfer … Jatka artikkeliin Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Sibeliuksen satuja ja sinfoniaa velho-ottein

Kärsin edelleen vakavan osaamisvajeen aiheuttamasta kyvyttömyydestä kirjoittaa fiksusti klassisen musiikin konserteista. Valitettavasti se aina estä kirjoittamasta, SIISpä tässä muutama sana Sibelius-festivaalin perjantai-illan sinfoniakonsertista, jossa Lahden Sibelius-talossa vierailevia Göteborgin sinfonikkoja johti ylikapellimestarinsa Santtu-Matias Rouvali, Lahen poika itekin. Konsertin ensimmäisessä osassa kuultin Sibeliuksen Metsänhaltija (op. 15, 1894-95) ja Satu (op. 9, 1902). Satu oli ihan tuttukin, mutta … Jatka artikkeliin Sibeliuksen satuja ja sinfoniaa velho-ottein

Viulutaituri Christel Lee Ainolassa

Osui kohdalle harvinainen tilaisuus päästä kuulemaan Jean Sibeliuksen kotona Ainolassa kamarimusiikkikonserttia, jonka solistina oli itse Christel Lee, viimeisimmän Sibelius-viulukipailun voittaja vuodelta 2015. Vuonna 1990 syntynyt kanadalais-yhdysvaltalainen Lee jäi kilpailusta itselleni mieleen etenkin Bartókin viulukonsertosta, hän taisi olla ainoa joka oli valinnut sen finaalikappaleeksi. Silloisten muisitinpanojeni mukaan tulkinnassa välittyi vahvasti tunne ja erityisen elävä kontakti orkesterin … Jatka artikkeliin Viulutaituri Christel Lee Ainolassa

RSO:n syksystä noviisin silmin

Vaikka näyttämötaiteita olen kuluttanut jo aika pitkään ja runsaastikin, olen sinfonia- ym. konserttimusiikin kuuntelijana ihan aloittelija - oikeastaan aloitin vasta reilu vuosi sitten Sibelius-festivaalilla. Mitään analyyttista kykyä tällaisten teosten tai niiden tulkinnan erittelyyn minulla ei ole, vaan ihan tunnepohjaisella reseptiolla mennään. Se riittää hyvin esityksistä nauttimiseen, mutta antaa aniharvoin aineksia edes kohtalaisen blogijutun kirjoittamiseen. Syksyllä … Jatka artikkeliin RSO:n syksystä noviisin silmin

Barokkinautintoja virtuoosisolistein

Nyt on ollut kovin pitkä aika edellisestä jorinasta, mutta muutama juttu on vielä pakko puristaa ulos vuoden viimeisistä huikeista kokemuksista. Ihan vasta vastikään olen havahtunut siihen, että meillä on peräti ainakin kaksi barokkimusiikkiin erikoistunutta orkesteria, Suomalainen barokkiorkesteri ja Helsingin barokkiorkesteri. Marraskuussa oli tilaisuus hiukan kurkistaa molempien ohjelmistoon. Suomalaisen barokkiorkesterin Vuodenajat-konsertin Ritarihuoneella bongasin alun perin Sergei Malovin perusteella - mies … Jatka artikkeliin Barokkinautintoja virtuoosisolistein

Kuriton kesäyö

Tänä vuonna en bongannut Helsingin juhlaviikoilta kohtuuttoman monta esitystä koriini, mutta avajaiskonsertin kuitenkin. Otsikon "Kuriton kesäyö" alle oli mahdutettu peräti neljä biisiä, joista kolme Suomessa ilmeisesti ennen kuulematonta ja yksi kantaesityskin. Eniten odotin juuri tätä Lauri Porran säveltämää uutta Kohta-teosta, jonka sanoituksen tekemisestä ja esittämisestä vastasi Paperi T eli Henri Pulkkinen, jolle älykköräppärinkin viittaa lienee soviteltu. Biisi … Jatka artikkeliin Kuriton kesäyö

When I die – musiikkia paranormaalisti

Sveitsiläisen Thom Luzin When I Die - A Ghost Story with Music (2013) perustuu todelliseen historialliseen henkilöön, englantilaiseen Rosemary Browniin (1916-2001), joka julkaisi musiikkia, jonka kertoi kuolleiden säveltäjien hänelle sanelleen. Alun perin kontaktin sieltä jostain teki Franz Liszt, jo Brownin ollessa 7-vuotias, mutta ilmeisesti sana kulkee tuonpuoleisessakin, ja lopulta peräti kymmenkunta nimekästä säveltäjää käytti Brownin … Jatka artikkeliin When I die – musiikkia paranormaalisti

RSO: Venäläinen ilta

Jatkoin klassisen konserttimusiikin reseption opettelun alkutaivaltani luonnonmenetelmällä Radion sinfoniaorkesterin keskiviikkosarjan konsertilla, jossa keskityttiin venäläiseen musiikkiin. Kapellimestarina oli vakio-Linnun sijaan venäläinen Tugan Sohijev mm. Bolšoista. Ensin kuultiin Aleksandr Borodinin Ruhtinas Igor -oopperasta Polovetsitanssit, RSO:n lisäksi lavalla Musiikkitalon kuoro. Prinssi Igorin, 1100-luvulle sijoittuvan oopperan, olen nähnyt/kuullut vain kerran, Metropolitanin elokuvateatterilähetyksenä, josta jäi mieleen Polovetsitansseista sillointällöiseksi korvamadoksikin nouseva neitojen tanssi (Lennä tuulen … Jatka artikkeliin RSO: Venäläinen ilta

Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä

Sibeliuksen viulukonserttoa (d-molli, op. 47) olen jokusen kerran kuunnellut satunnaisena säilykemusiikkina, mutten ollut siihen sen enempää perehtynyt enkä koskaan livenä kuullut. Ensikokemus Lahdessa Sibelius-festivaalilla olikin sitä vaikuttavampi, kun Sergei Malov solistina soitti sähäkästi Okko Kamun johtaman BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa. Malovin instrumentteihin kuuluu muuten myös alttoviulu, kuten vissiin Sibeliuksenkin aikoinaan. Lahdessa kuultu versio oli Sibeliuksen lopullinen, … Jatka artikkeliin Sibeliuksen Viulukonsertto ekan kerran livenä

Vielä kerran Kullervo, ja komeasti

Tähän asti vaikuttavimman Kullervon koin ehkä yllättäen Sibelius-festivaalilla, esittäjinä Sakari Oramon johtama BBC:n sinfoniaorkesteri, Johanna Rusanen, Waltteri Torikka ja Polyteknikkojen kuoro. "Yllättäen" siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi, että tämä oli puhdas konserttiesitys ilman mitään visualisointia.  Tai no, toiseksi vaikuttavimman - vaikuttavin on edelleen Lönnrotin Kalevalan (1849) versio - ehkä siksi, että se on tarinana … Jatka artikkeliin Vielä kerran Kullervo, ja komeasti

Petteri Tikkasen kuvitus III näytöksen 2. kohtaukseen, jossa Wozzeck iskee puukon Marien rintaan

Synkeänvaikuttava Wozzeck

Juhlaviikot eivät suinkaan häivähtänyt hissuksiin unholaan vaan ohjelmiston loppupuolellakin oli vielä suuria juttuja kuten Wozzeck, Alban Bergin ooppera konserttiversiona, Hannu Lintu johtamassa RSO:ta, nimekkäitä solisteja ja vielä kahta kuoroakin: Dominantea ja Die Singknöpfeä. Tämänsorttisenkin musiikin (Alban Berg, Arnold Schönberg, …) osalta olen kovin noviisi; lukion musiikin tunneilta oli jäänyt fiilis, että aika vaikeata on. Ehkä … Jatka artikkeliin Synkeänvaikuttava Wozzeck

Pysähdyttävä War Requiem

Helsingin juhlaviikkojen klassinen ohjelma käynnistyi mahdollisimman komeasti Benjamin Brittenin War Requiemilla. Britten (1913-1976) oli brittisäveltäjä, pasifisti ja toisessa maailmansodassa aseistakieltäytyjä. War Requiem (1962) oli tilaustyö sodassa tuhotun ja uudelleen rakennetun Coventryn katedraalin vihkiäisiin. Sielunmessuksi usein käännetty requiem on katolinen messu kuolleiden puolesta, sen (kutsuma)nimi tulee ensimmäisen osan, alkurukouksen, ensimmäisistä sanoista: ”requiem aeternam dona eis, Domine” … Jatka artikkeliin Pysähdyttävä War Requiem