Ghost light (suomeksi ”kummitusvalo” kuulostaa vähän oudolta) viittaa perinteeseen, jossa teatterin lavalle jätetään yksi valo palamaan yöksi tai ylipäätään, kun lava ei ole käytössä. Käytännölle on turvallisuussyitä: näin ei ehkä putoa pimeässä orkesterimonttuun ja valojen hallintalaitteetkin löytyvät helpommin. Nimensä se on saanut teatteriin liittyvästä taikauskosta: se on valaissut kummitusten öisin näyttämöllä pitämiä esityksiä tai vaihtoehtoisesti pitänyt ne poissa sieltä. Kun globaali koronapandemia aiheutti pitkiäkin sulkemisia, monissa teattereissa perinnettä noudattaen jätettiin valo palamaan – merkkinä tilapäisyydestä ja toivosta, että näyttämölle vielä päästään palaamaan.

Pandemian hillitsemisen vaatimat sulkemiset iskivät erityisesti esittäviin taiteisiin, varsinkin tanssiin, jossa turvavälejä ei kovin luontevasti voi noudattaa. Niinä aikoina luotiin kuitenkin myös uusia teoksia, olosuhteista huolimatta ja jopa niiden inspiroimina. John Neumeierin Ghost Light syntyi ensimmäisenä pandemiavuonna, ja se kantaesitettiin 6.9.2020. Koreografiassa, teoksen harjoittamisessa, jne. noudatettiin terveysturvallisuusmääräyksiä turvaväleineen kaikkineen: harjoituksissa oli enintään puolen tusinaa tanssijaa kerrallaan, ja likeisimmät duetotkin luotiin vain pareille, jotka jo muutoinkin elivät samassa ”kuplassa”.

John Neumeier: Ghost Light. Kuvassa Nicolas Gläsmann ja Madoka Sugai. Kuva: Kiran West.

Niinpä teos koostuu episodeista, jotka seurailevat Schubertin teosten, etenkin Moments Musicaux (D 780) ja Impromptut (D 899), osia – kaikki pianoteoksia. Orkesterimonttu pysyy tyhjillään ja lavalla on yksinäinen piano, jonka ääressä Michal Bialk urakoi koko musiikillisen annin. Episodit sitoutuvat kuitenkin luontevasti toisiinsa tanssijoiden sisääntulojen ja ulosmenojen limityksin.

Jos, hyvä oletettu lukijani, olet tutustunut aiempiin jaarituksiini, tiedät, etten ihan kauheasti innostu periklassisesta baletista, vaikka se omassa sarjassaan olisi miten kaunista ja teknisesti huikeaa. Jos ei ihan kylmäksi niin parhaimmillaankin se jättää korkeintaan kädenlämpöiseksi. Ghost Lightissa on klassista liikemateriaalia verrattain paljon, vaikka toki Neumeierin tapaan runsain tuorein maustein. Itse asiassa se sopiikin teemaan perin oivallisesti: koen klassisessa baletissa ihmisten väliset yhteydet läheisyydeltään kliinisiksi ja sublimoidun tunneilmaisun lämpöisyydeltään pakastekuivatuksi, mikä kuvaa hyvin pahimman pandemia-ajan tosielämän eristäytymisen ja etäisyydenpidon vaikutusta ihmisten väliseen toimintaan.

Mutta löytyy teoksesta paljon kiinnostavampaakin liikettä ja elävämpää kontaktia: Atte Kilpisen ja Karen Azatyanin leikillinen ja vilkas karkelointi, duettona ja triona tuolin kanssa, on lystikästä katsottavaa, samoin Kilpisen ja Emilie Mazońin Pähkinänsärkijä-sivujuonne tuntuu oikeiden ihmisten eikä kuivien hahmojen väliseltä toiminnalta. Kontrastina viileille klassisille duetoille on myös David Rodriguezin ja Matias Oberlinin tunneintensiivinen ja vereslihaisen herkkä duetto.

John Neumeier: Ghost Light. Kuvassa etualalla David Rodriguez ja Matias Oberlin. Kuva: Kiran West.

Myös soolo-osuuksissa on klassisen vieroksujalle helmiä, kuten lähes kaikki Aleix Martínezin katseen vangitsevat osuudet, ja pienempinä juttuina silmä pysähtyy mm. Alfie McPhersonin kävelyihin, kaatumisiin ja päinmakoiluihin sekä Louis Haslachin haikeaan istuskeluun näyttämön reunalla. Makuni liikkeen suhteen on epäilemättä outo, mutta mm. näissä oli enemmän kiinnostavuutta kuin perinteisissä klassisissa hipsuttelu-, pyörintä- ja nosturihommissa.

Moneen makuun tarjosi siis Ghost Light nautintoja, vaikeissa olosuhteissa syntynyt mutta niistä myös onnistuneesti ammentanut. Kokonaan uuden teoksen luominen koronasulkujen aikaan on varmasti ollut tekijöilleen ammatillisesti erinomaisen tärkeää – taide kun vaatii tekemistä, tanssitaide eritotenkin. Samalla Ghost Light on myös tärkeä monumentti, joka taiteen keinoin dokumentoi ja muistuttaa tämän nykyajassa täysin poikkeuksellisen ajanjakson vaikutuksista ihmisiin – senkin jälkeen, kun pandemia on voitettu ja unohdettu.

John Neumeier: Ghost Light. Kuvassa etualalla Christopher Evans. Kuva: Kiran West.

(Nähty: 8.9.2023, Hamburger Ballet-Tage, Hamburg Ballett John Neumeier)