Third Practice taidokkaana tallenteena

Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta - toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty … Jatka artikkeliin Third Practice taidokkaana tallenteena

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Koronan keskellä on syntynyt täysin upea uusi tanssiteos, Val Caniparolin versio Robert Louis Stevensonin klassikosta Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886), lyhyemmin Jekyll & Hyde, joka on myös Kansallisbaletissa juuri kantaesityksensä saaneen teoksen nimi. Pääosamiehityksiä on peräti kolme, joista näin toisen illan upean miehityksen; jos en olisi hiukan koronakauhuinen, kävisin katsomassa ne … Jatka artikkeliin Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga

Ostin viime jouluna lipun Kaksiväriseen fuugaan, Carl Knifin uuteen teokseen Helsinki Dance Companyn kanssa. Esityspäivä oli 1.4.2020 - osuvasti aprillipäivä - joka ei tietenkään toteutunut, kun maailma ehti välillä muuttua. Mutta nyt vihdoin Studio Pasilassa teos oli koettavana. Knif nimeää teoksen inspiraation lähteeksi Šostakovitšin 24 preludia ja fuugaa (op. 87, 1950-1951), joista mukaan on valittu … Jatka artikkeliin Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga

Rebond: HKO ja Tero Saarinen

HKO:n konserteissa on tullut käytyä vähemmän, ja varsinkin nyt kulkutauteja kartellessa käyn esityksissä vielä poikkeuksellisen vähän, ihan vai pakollisissa. Tälle lyhyelle välttämättä nähtävien  listalle tänä syksynä päätyi Susanna Mälkin johtama Rakastava-konsertti kahden "tarkkailulistalla" olevan nimen vuoksi: Tero Saarinen ja Oskari Kymäläinen. Toki paljon mahtui 1,5 tunnin konserttiin muutakin. (Klassisesta musiikista juuri mitään ymmärtämättömänä (vaikkakin nauttivana) … Jatka artikkeliin Rebond: HKO ja Tero Saarinen

Perin ihana COW

COW - eka kokemani live-esitys lähes puoleen vuoteen! Esittävä taide alkaa vähitellen käynnistyä terveysturvatoimin, jotka Kansallisbaletissa oli hoidettu mainiosti; huolta esityksissä ei herätäkään järjestävän tahon toimet vaan muut katsojat, joista moni hönki ilman maskeja. Nyt syksyllä tuleekin nähtyä vähän vähemmän esityksiä (vs. normaali n. 100 per vuosi), ihan vain pakolliset. Välttämättömän pakollinen oli Alexander Ekmanin … Jatka artikkeliin Perin ihana COW

Echoes of Another World – kätketty helmi

Olen aika monilla esittävän taiteen alan postituslistoilla, mutta siitä huolimatta lähes missasin mielettömän hienon tanssiesityksen Echoes of Another World, koreografeina Thibault Monnier ja Virpi Pahkinen. Kovin runsasta yleisöä tämä ei tainnut muutenkaan saada, vain pari esitystä melko pienessä Teatteritalo Universumissa, mikä on harmi, koska esitys oli valtavan vaikuttava - toivottavasti se olisi mahdollista nähdä vielä … Jatka artikkeliin Echoes of Another World – kätketty helmi

Wusheng Company: Trog

Paluu kuukauden takaiseen esitykseen: Wusheng Companyn Trog on ehdottamasti jutun väärti, mutta nyt on päässyt näitä tekstejä jäämään vähän rästiin, siksi pieni viive. Wusheng Company on Antti Silvennoisen johdolla tuonut erittäin fyysistä Peking-oopperaa meille suomalaiskatsojille (ks. esim. Viimeinen taistelija) hyvinkin autenttisin eväin, opiskelihan hän sitä paikan päällä vuosia. Silvennoisen (ohjaus ja koreogtafia) uusi teos Trog yhdistää … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Trog

Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Tallinnan-reissuni pääasiallinen syy oli nähdä Liisa ihmemaassa (Alice imedemaal), jonka ensi-ilta Rahvusballettissa oli ollut vajaa kuukausi sitten. Lewis Carrollin alkuperäistarina on niin mielikuvituksellinen, että sen toteuttaminen näyttämölle, muodossa tai toisessa, on välttämättä väkevää luovuutta vaativa juttu. Aiemmin näkemäni Christopher Wheeldonin ja Jorma Elon versiot olivat keskenään kovin erilaisia mutta molemmat oikein hyvin toimivia, joten oli mielenkiintoista … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä kuuluu monien balettitalojen joulunajan vakio-ohjelmistoon. Eesti Rahvusballettissa näin Ben Stevensonin version, joka kantaesitettiin Houstonin baletissa vuonna 1987. Varsinkin libretoltaan se jatkaa Petipan perintöä, mutta on osin ilahduttavasti virkeämpi. Alkusoiton aikana väkeä kulkee esiripun editse Stahlbaumeille. Olohuoneessa onkin pian melkoinen vilske, kun ylienergiset lapset ja kuriton isoisä mellastavat. Drosselmeier tuo Klaaralle Pähkinänsärkijä-nuken, joka … Jatka artikkeliin Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Lapsuudessani ei jostain syystä harrastettu lainkaan muumeja, mutta Astrid Lindgreniä meille luettiin paljonkin, varsinkin Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua, jotka tulivat myös tv:stä tutuiksi. Siksi olikin hauskaa mennä katsomaan Kansallisbaletin Peppi Pitkätossu, Tukholman kuninkaallisessa baletissa vuonna 2005 kantaesitetty Per Isbergin koreografia. Peppihän on Huvikumpu-talossaan apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa Pikku-Ukon kanssa asustava maailman voimakkain tyttö, … Jatka artikkeliin Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Body Notes. Kuvassa Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Marko Pakarinen, Miro Lopperi. Kuvaaja: Kai Kuusisto.

Visuaalisesti fyysinen Body Notes

MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Upea Lappeenrannan 10. balettigaala

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin jo kymmenettä kertaa (itselleni tämä oli tosin vasta kuudes kerta). Taiteellinen johtaja Juhani Teräsvuori oli taas koonnut genrevalikloimaltaan monipuolisen ja laadultaan perin erinomaisen kattauksen kansainvälistä tanssitaidetta. Tällä kertaa itseäni puhuttelivat eniten tietyt soolot ja duetot. Ilta alkoi komeasti maailman ensi-illalla, kun Elina Miettinen tanssi Jorma Elon uuden teoksen Aave. Suomalaislähtöinen Miettinen toimii … Jatka artikkeliin Upea Lappeenrannan 10. balettigaala

Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits