Olen aika monilla esittävän taiteen alan postituslistoilla, mutta siitä huolimatta lähes missasin mielettömän hienon tanssiesityksen Echoes of Another World, koreografeina Thibault Monnier ja Virpi Pahkinen. Kovin runsasta yleisöä tämä ei tainnut muutenkaan saada, vain pari esitystä melko pienessä Teatteritalo Universumissa, mikä on harmi, koska esitys oli valtavan vaikuttava - toivottavasti se olisi mahdollista nähdä vielä … Jatka artikkeliin Echoes of Another World – kätketty helmi
Paluu kuukauden takaiseen esitykseen: Wusheng Companyn Trog on ehdottamasti jutun väärti, mutta nyt on päässyt näitä tekstejä jäämään vähän rästiin, siksi pieni viive. Wusheng Company on Antti Silvennoisen johdolla tuonut erittäin fyysistä Peking-oopperaa meille suomalaiskatsojille (ks. esim. Viimeinen taistelija) hyvinkin autenttisin eväin, opiskelihan hän sitä paikan päällä vuosia. Silvennoisen (ohjaus ja koreogtafia) uusi teos Trog yhdistää … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Trog
Tallinnan-reissuni pääasiallinen syy oli nähdä Liisa ihmemaassa (Alice imedemaal), jonka ensi-ilta Rahvusballettissa oli ollut vajaa kuukausi sitten. Lewis Carrollin alkuperäistarina on niin mielikuvituksellinen, että sen toteuttaminen näyttämölle, muodossa tai toisessa, on välttämättä väkevää luovuutta vaativa juttu. Aiemmin näkemäni Christopher Wheeldonin ja Jorma Elon versiot olivat keskenään kovin erilaisia mutta molemmat oikein hyvin toimivia, joten oli mielenkiintoista … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)
Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä kuuluu monien balettitalojen joulunajan vakio-ohjelmistoon. Eesti Rahvusballettissa näin Ben Stevensonin version, joka kantaesitettiin Houstonin baletissa vuonna 1987. Varsinkin libretoltaan se jatkaa Petipan perintöä, mutta on osin ilahduttavasti virkeämpi. Alkusoiton aikana väkeä kulkee esiripun editse Stahlbaumeille. Olohuoneessa onkin pian melkoinen vilske, kun ylienergiset lapset ja kuriton isoisä mellastavat. Drosselmeier tuo Klaaralle Pähkinänsärkijä-nuken, joka … Jatka artikkeliin Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa
Lapsuudessani ei jostain syystä harrastettu lainkaan muumeja, mutta Astrid Lindgreniä meille luettiin paljonkin, varsinkin Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua, jotka tulivat myös tv:stä tutuiksi. Siksi olikin hauskaa mennä katsomaan Kansallisbaletin Peppi Pitkätossu, Tukholman kuninkaallisessa baletissa vuonna 2005 kantaesitetty Per Isbergin koreografia. Peppihän on Huvikumpu-talossaan apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa Pikku-Ukon kanssa asustava maailman voimakkain tyttö, … Jatka artikkeliin Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu
Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta
MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes
Lappeenrannan balettigaala järjestettiin jo kymmenettä kertaa (itselleni tämä oli tosin vasta kuudes kerta). Taiteellinen johtaja Juhani Teräsvuori oli taas koonnut genrevalikloimaltaan monipuolisen ja laadultaan perin erinomaisen kattauksen kansainvälistä tanssitaidetta. Tällä kertaa itseäni puhuttelivat eniten tietyt soolot ja duetot. Ilta alkoi komeasti maailman ensi-illalla, kun Elina Miettinen tanssi Jorma Elon uuden teoksen Aave. Suomalaislähtöinen Miettinen toimii … Jatka artikkeliin Upea Lappeenrannan 10. balettigaala
Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits
Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid
Tänä kesänä juhlittiin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin 50-vuotista taivalta - sekä sen pitkäaikaisimman taiteellisen johtajan Jorma Uotisen 18-vuotista pestiä ja sen kunniakasta päättymistä. Jo tammikuussa julkistettiin juhlakirja: Tiia Lappalaisen toimittama ja kirjoittama muhkeankokoinen 200-sivuinen herkullisesti kuvitettu historiikki, joka perustuu arkisto- ja muihin kirjallisiiin lähteisiin sekä - mikä kiinnostavinta - haastatteluihin. Kirjassa käydään huolellisesti läpi … Jatka artikkeliin Kuopio tanssii ja soin (50 vee) viimeinen kesä Jorma Uotisen johdossa
Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon
Sunnuntai-illan Au Revoir -gaala kruunasi Kuooion juhlaviikon: kolme tuntia Jorma Uotisen taidetta ja tuttujen tervehdyksiä. Uotinen itse avasi illan otteella teoksestaan Mies, jota ei koskaan ollut (1998), Fernando Pessoan syvällisiä runoja upeasti tulkittuina. Pessoalla jatkettiin liukuvasti Pori Dance Companyn esittämään pätkään Uotisen teoksesta Hetkien vaellus (2014) - alun perin kirkkoon tehty teos tuntui hyvinkin seesteiseltä. … Jatka artikkeliin Jorma Uotisen upea läksiäisgaala
Jacopo Godanilta olen tietääkseni nähnyt aiemmin vain pari teosta, nekin Kuopiossa, vuosina 2011 ja 2015. Varsinkin jälkimmäinen, Kansallisbaletin esittämä Spazio-Tempo (2010), tuotti wow-vaikutuksen, vaikka olinkin sen Helsingissä jo aiemmin nähnyt. Odotukset olivatkin siis korkealla, kun oli luvassa oli pidempi setti Godania hänen johtamansa Dresden Frankfurt Dance Companyn esittämänä. Iltaan sisältyi kolme teosta. Postgenoma (2017) on … Jatka artikkeliin Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella
Blogini on enimmäkseen positiivinen, siksi ajattelin ohittaa unkarilaisten Zoltán Grecsón ja Beatrix Simkónin esityksen #Orfeusz#Eurüdik, joka jätti jälkeensä lievän ahdistuksen ja kevyehkön kuvotuksen. Mutta se teki sen erinomaisesti, joten yön yli nukuttuani päätin sittenkin kirjoitella. (Sori siitä!) Antiikin tarinoissa Orfeuksen rakastettu Eurydike kuolee, mutta Orfeus ei luovuta, vaan lähtee noutamaan tätä manalasta, jonka hallitsijat hurmaantuvat … Jatka artikkeliin Orfeus stalkkaavana exänä?
