Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani - nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä "resort-reissu": hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂 Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen … Jatka artikkeliin Lappeenrannan 9. balettigaala
Turun musiikkijuhlien ohjelmistossa oli tänä vuonna ekaa kertaa balettigaala, ja kun mukana oli kiinnostavia uusia nykytanssibiisejä (etenkin pari Emrecan Tanışin teosta), päätin investoida viimeisen kesälomapäivän Turun reissuun. Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa rakennettu gaala perustui pitkälti Kansallisbaletin tanssijoiden varaan, ml. taiteellinen koordinaattori Michal Krčmář ja tuotannollinen koordinaattori Ville Mäki. Illan juonsi Minna Tervamäki, Kansallisbaletista eläköitynyt tanssija-koreografi. … Jatka artikkeliin Balettigaala Turussa
Tampereen teatterikesässä on useinkin voinut nähdä paitsi esityksiä pitkin Suomea ja maailmaa myös sellaisia, joita olisi voinut Helsingin seudulla jo helposti nähdä. Tällä kertaa tähän tuli vielä lisäkerros: esitys, jonka kylläkin näin keväällä, mutta josta en silloin ehtinyt kirjoittaa. Nyt siis ilokseni näin Compañía Kaari & Roni Martinin Anna Kareninan toistamiseen. Tolstoin Anna Karenina (1877) … Jatka artikkeliin Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä
Maallisten ilojen puutarha on hollantilaisen renessanssiajan taidemaalarin Hieronymus Boschin (n. 1450 - 1516) tunnetuin työ, triptyykki, joka kuvaa paratiisia, maallisia iloja ja helvettiä. Boschin alkuperäistä tarkoitusta tai tulkintaohjetta triptyykille ei tiedettäne; tulkintaa pitänee kuitenkin tehdä kristinuskon viitekehyksestä ja sen käsittein. Maalauksen lukeminen vasemmalta oikealle kertoisi tyypillisen moraalitarinan: paratiisissa Jumala yhytti Aatamin ja Eevan (vasen paneeli), … Jatka artikkeliin Maalliset ilot, helvetit ja paratiisit
Etsiydymme paikoillemme Kuopion kaupunginteatterin Maria-katsomoon, ja Helena Franzén istuu jo näyttämöllä tunnustellen käsistään valuvaa valkeaa hiekkaa (joka näyttää karkealta merisuolalta). Nousee sitten ylös ja alkaa liikkua. Pieni, hennon - jopa hauraan - oloinen nainen liikkuu pienesti ja silti täyttää vaivatta koko näyttämön ja ottaa läsnäolollaan haltuunsa katsojan jakamattoman huomion. Välillä hän rientää etunäyttämölle katse kohti … Jatka artikkeliin Extended – tanssin muistijälkien keidas
Muutos ihmisen elämässä. Onko se mahdollinen vielä ihan elämän ehtoohämärässäkin, onko vielä aikaa, vaikka aika on jo jättämässä? Voiko siitä haaveilla sairaalassa, vaikka toivo tuntuu menneeltä? Miten rakkaussuhde muuttuu, vaikkei ehkä haluaisi ja vaikka rakastaa, ikuisestikin (eihän se aina riitä)? Kuopio tanssii ja soi -festivaalin tämän vuoden kantaesitysteos oli Carl Knifin At Once, in Helsinki. … Jatka artikkeliin At Once, in Helsinki – terävästi ja tunteella
Kuopio tanssii ja soin tämän vuoden Kanadan-vieraista toinen, Les Ballets Jazz de Montréal (BJM), avasi festivaalin teoksella Dance Me, jonka upeus koetteli käsityskykyä. Tämän viime joulukuussa kantaesitetyn teoksen koreografeiksi on kirjattu Andonis Foniadakis, Annabelle Lopez Ochoa ja Ihsan Rustem sekä drmaturgiksi ja lavaohjaaksi Eric Jean. Musiikki on Leonard Cohenin - eikä vain musiikki, vaan tekstimateriaali … Jatka artikkeliin Dance Me hurmasi monitaiteisella estetiikallaan
