Kenneth Tindallin Dracula on vaikuttava kokonaiselämys

Bram Stokerin Dracula (1897) on toiminut innoituksen lähteenä monille taide- ja populaarikulttuurin teoksille. Kevään eteläisen saksankielisen alueen lomareissuni varrelle osui onnekkaasti Badisches Staatstheater Karlsruhen kantaesitys Kenneth Tindallin upouudesta baletista Dracula. Saksan ooppera- ja tanssitaloja en laajalti vielä tunne, vasta Hampuri ja Dresden on tullut käytyä, eikä Karlsruhe ei ehkä olisi edes noussut tutkaruudulleni ellei sinne … Jatka artikkeliin Kenneth Tindallin Dracula on vaikuttava kokonaiselämys

Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Piazzolla-ilta juhlisti vuosi sitten espoolaisen tanssiteatteri Glims & Glomsin 25-vuotisjuhlavuotta. Näin sen jo silloin Tanssin talossa - ja nyt uudelleen. Illan musiikki keskittyy Astor Piazzollaan (1921-1992) tuotantoon. Argentiinalainen säveltäjä ja bandoneónisti (soitin, joka on sukua harmonikalle) uudisti argentiinalaista tangoa 1950-luvulta lähtien - tango nuevossa perinteiseen tangoon yhdistyy vaikutteita jazzista ja länsimaisesta taidemusiikista. Seitsemän tanssijan (Jonna … Jatka artikkeliin Glims & Gloms: Piazzolla-ilta

Ballet Finland: On aika

Näin kolmen teoksen On Aika -illan alun perin Alminsalissa 2024, Ballet Finlandin 15-vuotisjuhlavuonna, mutta silloin ei ollut aikaa tai tarmoa kirjoitella siitä. Niinpä onkin hyvä korjata tuo puute nyt, kun näin sen uudelleen reilu kuukausi sitten Tanssin talossa. Kokonaisuuden kaksi ensimmäistä teosta, Hanna Brotheruksen Laulu surusta (2024) ja Johanna Nuutisen Ever (2024) kantaesitettiin em. juhlavuoden … Jatka artikkeliin Ballet Finland: On aika

Saarisen ja Saariahon Study for Life

Study for Life (2025) on uusin, viime kesänä Amsterdamissa kantaesitetty, teos Tero Saarisen mittavassa tuotannossa. Joskus olen yrittänyt tunnistaa, miksi jotkin Saarisen teot puhuttelevat minua enemmän kuin toiset, ja vaikka siihen vaikuttavat teoskohtaiset yksityiskohdat paljon, on yksi näkökulma erityisen tärkeä: se, miten teoksissa kohtaavat herkkä ja jylhä. Joissakin herkkyys tuntuu korostuvan (kuten Loopit (2017), Rebond … Jatka artikkeliin Saarisen ja Saariahon Study for Life

Kiinnostava Neljän dueton ilta

Neljän dueton ilta taisi olla jo kolmas näkemäni DanceWorks Helsinki -ryhmän esityskokonaisuus. Mukana oli ihan upouusi teos sekä katkelmia aiemmista. Kansallisbaletin tanssija Emrecan Tanış on myös koreografi, ja muistan aiempina vuosina nähneeni häneltä erinomaisen kiinnostavia nykytanssiteoksia, niinpä oli innoittavaa päästä näkemään uuden Atë-teoksen kantaesitys. Sen konsepti on kirjattu Tanışin ja Linnea Minkkisen nimiin, samoin pukusuunnittelu … Jatka artikkeliin Kiinnostava Neljän dueton ilta

Energiset Forsythe ja Looris

Tallinnaan vei tällä kertaa paitsi Kabaree (On maailm ju Kabaree)  myös etenkin kahden tanssiteoksen ilta Forsythe & Looris. In the Middle, Somewhat Elevated (1987) on William Forsythen (s. 1949) tunnetuimpia teoksia (tai varsinaisesti osa laajempaa koko illan teosta). Illan toinen teos, 30.75, puolestaan on Rahvusballettin taiteellisen johtajan Linnar Loorisin (s. 1981) uusi teos, joka kantaesitettiin … Jatka artikkeliin Energiset Forsythe ja Looris

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on säilyttänyt suosionsa jo yli 20 vuotta. Toer van Schayk and Wayne Eagling loivat baletin alun perin Hollannin kansallisbaletille vuonna 1996. Hiukan paikallisiin oloihin mukautettua Suomen kansallisbaletin sovitusta on esitetty vuodesta 2002 lähtien yli 200 kertaa - ja tänäkin vuonna täysille katsomoille. Itse näin sen ensimmäisen kerran 2007, ja nyt taisi … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas

Suloisin Pähkinänsärkijä Porissa

Koin Pori Dance Companyn ja Pori Sinfoniettan valloittavan Pähkinänsärkijän viime vuoden joulukuussa, mutta silloin ei ollut aikaa (tai puhtia tai jotain) kirjoittaa siitä, vaikka olisi pitänyt. Kun huomasin, että se oli ohjelmistossa taas tänä vuonna, lisäsin jo aiemmin suunnitellun Tampereen-teatterireissun keskelle syrjähypyn Poriin. Pähkinänsärkijä-produktioissa joskus harmittaa, että E. T. A. Hoffmannin sadun taustatarina on häivytetty, … Jatka artikkeliin Suloisin Pähkinänsärkijä Porissa

Upea COW, uudelleen

Alexander Ekmanin COW (2016) löntysti raikkaana takaisin Kansallisbaletin lavalle! Näin sen ensimmäisen kerran syksyllä 2020, koronasulkujen jälkeen, kun katsomossa vielä noudatettiin terveysturvallisuutta. Silloin kirjoittelin siitä enemmältikin, joten tässä vain lyhyesti muutama huomio. En muista, että edellisellä kerralla olisi esiintyjien ja katsomon välillä ollut kontaktia - siinä tilanteessa se ei varmastikaan olisi ollut järkevääkään. Nyt kuitenkin … Jatka artikkeliin Upea COW, uudelleen

Sotilaan tarina

Tapiola-sinfoniettan ohjelmistossa pisti silmään Sotilaan tarina kahdesta syystä: se on klassinen musiikkiteos, joka jo alun perin on tarkoitettu paitsi soitettavaksi myös luettavaksi, näyteltäväksi ja tanssittavaksi - lisäksi esiintyjät olivat erityisen kiinnostavia, joten odotukset olivat korkealla. Igor Stravinskyn säveltämä teos julkaistiin vuonna 1918, hänen uran venäläisenä pidetyn jakson opulla, hänen jo lähdettyään Venäjältä. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, … Jatka artikkeliin Sotilaan tarina

Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna

Kansallisbaletin ja Javier Torresin uusi Giselle on ihan kelpo virvoitus vanhalle romanttiselle baletille ja mainio kontrasti periperinteisiin sovituksiin kuten Wienissä vastikään näkemääni tai Kansallisbaletin repertoaarin aiempaan. Gisellen perusversion tarina tuli käytyä läpi tuossa Wienin esityksestä kertovassa jutussa. Torres on tuonut tarinan keskiajan Saksan seudun viininkorjuusta 1950-luvun eteläitalialaiseen kaupunkiin, jossa vietetään kirsikkajuhlaa. Giselle ja Ilario (vrt. … Jatka artikkeliin Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna

Susanna Leinosen RAW-ilta: uutta ja vanhaa

Susanna Leinosen kolmen teoksen ilta RAW valotti kaarta koreografin uran alusta ihan viime päiviin: ensimmäisenä nähty Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) oli hänen esikoisteoksensa koreografina, välissä useamminkin nähty Suo tihkua vihreä tammi (2003) ja lopuksi uuden uutukainen, vain muutamaa päivää aiemmin kantaesitetty Pain Killer. Kahden ensimmäisen teoksen välissä Leinonen jutteli ajatuksistaan teoksista ja urastaan samalla, … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen RAW-ilta: uutta ja vanhaa

Matching Steps

Olen pitänyt viimeaikaisista Carl Knifin kerronnallisista ja kantaaottavista teoksista, mutta silti tuntui erityisen mukavalta kokea uusin teos Matching Steps, jossa aava tulkinta-avaruus aukeaa samoiltavaksi katsojalle, joka voi lukea siihen haluamiaan merkityksiä - tai olla lukematta ja tulkitsematta. En tiedä, oliko näin Knifin tarkoitus, mutta tällä mennään. Musiikin ja liikkeen yhteyksistä on vahvasti kyse. Musiikkina on … Jatka artikkeliin Matching Steps

Atte Kilpisen Kreutzersonaatti

Atte Kilpisen Kohtauksia punaisesta jumalasta (2024) teki viime vuonna vaikutuksen, niinpä hänen uusi Kreutzersonaattinsa herätti kovasti odotuksia. Teos on JoJo - Oulun tanssin keskuksen tuotantoa ja kantaesitettiin siellä viime kesänä, ja se on kiertänyt ainakin Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Itse koin sen reilu kuukausi sitten Helsingin Tanssin talossa (joo, näiden tekstieni kirjoittamista vaivaa taas hitaus...) … Jatka artikkeliin Atte Kilpisen Kreutzersonaatti

Wienin perinteinen Giselle

Vasta reilu kuukausi sitten kävin ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperan baletissa ja näin siellä hyvin perinteisen Gisellen. Se on vanha baletti mutta elää ja voi hyvin: Wienin lisäksi tällä kaudella sitä esitetään eri versioina monissa eurooppalaisissa taloissa; omalla tutkaruudullani ainakin oma kansallisbalettimme sekä Royal Ballet Lontoossa. Vaikka klassinen (tai romanttinen) baletti perinteisessä muodossaan ei sinänsä kovin … Jatka artikkeliin Wienin perinteinen Giselle