Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo  viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon

Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Sunnuntai-illan Au Revoir -gaala kruunasi Kuooion juhlaviikon: kolme tuntia Jorma Uotisen taidetta ja tuttujen tervehdyksiä. Uotinen itse avasi illan otteella teoksestaan Mies, jota ei koskaan ollut (1998), Fernando Pessoan syvällisiä runoja upeasti tulkittuina. Pessoalla jatkettiin liukuvasti Pori Dance Companyn esittämään pätkään Uotisen teoksesta Hetkien vaellus (2014) - alun perin kirkkoon tehty teos tuntui  hyvinkin seesteiseltä. … Jatka artikkeliin Jorma Uotisen upea läksiäisgaala

Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Jacopo Godanilta olen tietääkseni nähnyt aiemmin vain pari teosta, nekin Kuopiossa, vuosina 2011 ja 2015. Varsinkin jälkimmäinen, Kansallisbaletin esittämä Spazio-Tempo (2010), tuotti wow-vaikutuksen, vaikka olinkin sen Helsingissä jo aiemmin nähnyt. Odotukset olivatkin siis korkealla, kun oli luvassa oli pidempi setti Godania hänen johtamansa Dresden Frankfurt Dance Companyn esittämänä. Iltaan sisältyi kolme teosta. Postgenoma (2017) on … Jatka artikkeliin Jacopo Godanin nyansoitua liikettä ylinopeudella

Orfeus stalkkaavana exänä?

Blogini on enimmäkseen positiivinen, siksi ajattelin ohittaa unkarilaisten Zoltán Grecsón ja Beatrix Simkónin esityksen #Orfeusz#Eurüdik, joka jätti jälkeensä lievän ahdistuksen ja kevyehkön kuvotuksen. Mutta se teki sen erinomaisesti, joten yön yli nukuttuani päätin sittenkin kirjoitella. (Sori siitä!) Antiikin tarinoissa Orfeuksen rakastettu Eurydike kuolee, mutta Orfeus ei luovuta, vaan lähtee noutamaan tätä manalasta, jonka hallitsijat hurmaantuvat … Jatka artikkeliin Orfeus stalkkaavana exänä?

Kuopion 50-vuotisgaala

Kuopion tanssiviikon perinteinen gaala oli taas laadukas kattaus erilaisia tanssityylejä. Kotimaista kansantanssia edusti ryhnä Pelmakat. Kansantanssista tulee aina ensin mieleen Paavo Väyrynen ja tanhuaminen ja myötähäpeä, mutta varsinkin eka teos Tsuliluikka (kor. Hilppa Herd) oli ihan eri maata - hyvin taidokasta, iloista, nopeaa ja sujuvaa; mukana ripaskaa ja kaikkea. Toinen biisi Höplä (kor. Petri Kauppinen … Jatka artikkeliin Kuopion 50-vuotisgaala

Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Unkarilaisen Pál Frenákin Lutte oli wow-elämys - vangitseva ja katsomiskokemuksena täräyttävä, vaikka moni tuntui pitävän sitä kovin outona ja "erikoisena". Tuli mieleen myös sana "väkivaltataide". Ekan kokemisen jälkeen intuitiivinen tunnepohjainen "tykkään - en tykkää" -mittari näytti edellistä äärilaitaa. Parasta kuitenkin oli, että se jäi suloisella ja häiritsevällä tavalla vaivaamaan mieltä. Lutte tarkoittaa taistelua, ja Frenák … Jatka artikkeliin Väkevä Lutte käsittelee vaikka valtaa ja vapautta

Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Hofesh Shechterin tyyli ei jätä kylmäksi, mutta en sittenkään  osannut kirjoittaa mitään järkevää viisi vuotta sitten, kun Kuopiossa näin teoksen Political Mother. Nyt oli vuorossa pari vuotta vanha Grand Finale. En tiedä, tuleeko tästäkään erityisen järkevää, mutta yritän. Lavalla oli kymmenkunta tanssijaa ja viisi musikanttia: pari selloa, viulu, kitara ja semmoista. Lisäksi suurin lyömäsoitinmeteli taisi tulla … Jatka artikkeliin Hofesh Shechterin Grand Finale ei tarjoa eskapismia

Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Omalta osaltani Kuopio tanssii ja soin avasi tänä vuonna Australiasta asti kaukaiseen Kuopijoon saapunut Sydney Dance Company taiteellisen johtajansa Rafael Bonachelan teoksella ab [intra]. Seitsemäntoista tanssijan reilun tunnin mittainen teos piti hyvin otteessaan. Oli ryhmäkohtauksia, joissa usein tuntui toistuvan samankaltainen järjestyminen haahuilusta koordinoidun haahuilun kautta jopa unisonoon. Erityisen paljon oli trioja, yksittäin tai useiden triadien … Jatka artikkeliin Sydney Dance Companyn ab [intra] avasi tanssiviikon hienosti

Ratmanskyn Anna Karenina

En ole venäläisklassikoiden suuri fani enkä kovin pölyisen klassisen baletinkaan, mutta Alexei Ratmanskyn versio Anna Kareninasta onnistui kuitenkin jotenkin puhuttelemaan. Tarinan pääjuoni on kovin sentimentaalinen, siis balettimateriaalia. Tosin Tolstoin kunniaksi on todettava, että romaanissa on paljon sivujonteita ja laaja monisärmäinen henkilögalleria, jotka syventävät ja tasapainottavat vähän höpsäkkää pääjuonta. Nämä kuitenkin tanssiteoksissa aika lailla ohitetaan ja … Jatka artikkeliin Ratmanskyn Anna Karenina

Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Helsingin kaupunginteatteri tekee yhteistyötä teatterialan oppilaitosten kanssa, minkä tulos Syntipukki viime syksynä oli - monista hienoista näytteljäsuorituksista huolimatta - osin kivuliaankin kiusallinen katsojakokemus. Nyt Studio Pasilassa nähty Siegfried sen sijaan erottui edukseen tyystin eri tavalla: se on kaunis, herkkä, älyllinenkin teos, joka jätti mielen sekä suloisen seesteiseen että hedelmällisen hämmentyneeseen tilaan. Joutsenlammen prinssistä nimensä saanut … Jatka artikkeliin Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Matthew Bournen Joutsenlampi

Hypähdin joulun alla Lontooseen esityksiä katsomaan. Tai yhtä teosta: Matthew Bournen Swan Lake (toki muutakin tulee nähtyä). En muista, koska törmäsin teokseen ensimmäisen kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten, ehkä jokin lehtijuttu tai kuvia tai tallennepätkä jossain. Tajusin, että tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset Petipan-Ivanovin koreografiaan pohjautuvat Joutsenlammet. Pari eri tallennetta olen nähnyt, … Jatka artikkeliin Matthew Bournen Joutsenlampi

Tuore Tuhkimo

Jos muistiinpanoni pitävät kutinsa, olin nähnyt kolme erilaista tanssitulkintaa Tuhkimosta Sergei Prokofjevin musiikkiin - nyt oli vuorossa siis neljäs, kun Kansallisbaletti toi lavalle David Binleyn tuoreen Tuhkimon, joka oli kantaesitetty Birmingham Royal Balletissa kahdeksan vuotta sitten. Tuoreutta oli myös koreografiassa ja ylipäätään toteutuksessa - vaikka teoksessa oli varsin paljon klassista, se ei jättänyt jälkeensä umpiklassisille … Jatka artikkeliin Tuore Tuhkimo

Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

[Metahuomio: muutaman kuukauden kirjoitussalpauman jälkeen puran muutaman tekstin verran rästiin jääneitä juttuja, alkaen tästä noin 3 kk takaisesta esityksestä...] Tero Saarisen uusin teos Zimmerman Trio (2018) kantaesitettiin viime tammikuussa Los Angelesissa, ja Suomen ensi-iltansa se sai Helsingin juhlaviikoilla Susanna Mälkin johtaman HKO:n konsertissa - itse koin toisen illan esityksen. Konsertin avasi Bachin teoksen Musikalisches Opfer … Jatka artikkeliin Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin

Introdans: Malasangre. Kuva: Hans Gerritsen

Lappeenrannan 9. balettigaala

Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani - nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä "resort-reissu": hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂 Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen … Jatka artikkeliin Lappeenrannan 9. balettigaala