Dokumenttiteatteri jo tunnetaan, mutta entä dokumenttimusikaali? No ehkä ei ihan dokumenttia, mutta vahvasti todellisuuspohjaisia musikaaleja on noussut viime aikoina esiin. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen Everybody's Talking About Jamie on tässä sarjassa varsin tuore: se kantaesitettiin Sheffieldissä 15.2.2017, ja West Endissä se on pyörinyt vasta reilun vuoden. Musikaali on saanut innoituksensa BBC:n dokumentista Jamie: Drag Queen at 16 … Jatka artikkeliin Everybody’s Talking About Jamie
The Book of Mormon, South Parkin tekijöiden Trey Parkerin ja Matt Stonen sekä Robert Lopezin kirjoittama ja säveltämä uskontoaiheinen musikaali. Mitä muuta voi odottaa kuin hävyttömän julkeaa rienausta? No sitä, mutta ihan mahdottoman erinomaisen musikaalin muodossa! Eikä pilkka muuten kohdistu niinkään uskonnollisiin arvoihin vaan rakenteisiin ja käytäntöihin. Musikaalia on esitetty Broadwaylla vuodesta 2011 ja West … Jatka artikkeliin The Book of Mormon
Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti
Georges Bizet'n Carmen on oopperatalojen vakio-ohjelmistoa, ja runsaiden hittibiisiensä ansiosta aina suosittu yleisön sisäänheittäjä - itsekin olen nähnyt neljä eri versiota erityisesti jahtaamatta. Tuttua ja turvallista, kyllä - mutta ilahduttavasti joskus joku yllättääkin: Royal Operan uusi, alun perin Frankfurtin oopperassa 2016 nähty Barrie Koskyn ohjaama produktio lupasi ennakkoon jotain uutta. Carmenin tarina on tuttu: Don … Jatka artikkeliin Carmen uusissa kuoseissa
Hypähdin joulun alla Lontooseen esityksiä katsomaan. Tai yhtä teosta: Matthew Bournen Swan Lake (toki muutakin tulee nähtyä). En muista, koska törmäsin teokseen ensimmäisen kerran, joskus yli kymmenen vuotta sitten, ehkä jokin lehtijuttu tai kuvia tai tallennepätkä jossain. Tajusin, että tämä on jotain ihan muuta kuin perinteiset Petipan-Ivanovin koreografiaan pohjautuvat Joutsenlammet. Pari eri tallennetta olen nähnyt, … Jatka artikkeliin Matthew Bournen Joutsenlampi
Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen
Park Plaza Westminster Bridge -hotellin yhteydessä oleva ranskalaistyyppinen Brasserie Joël osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi ravintolaksi Josper-grilleineen. Parin lounaan lisäksi nautimme siinä perjantaina tässä kuvatun myöhäisen illallisen. Cocktail-tilaisuuden jälkeenkin maistui vielä kupliva, siispä aluksi lasilliset Sant Orsolan proseccoa. Pöytään tuotiin lounailta tuttu leipäkori (mm. mainioita sitruuna-timjamisämpylöitä) ja tapenade-henkistä oliivitahnaa öljyn ym. lisäksi. Aluksi otin ranskalaisen sipulikeiton, joka … Jatka artikkeliin Brasserie Joël – ruokaherkkuja
Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?
Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!
Alain Ducasse at The Dorchester on ensimmäinen kolmen Michelin-tähden ravintola, jossa olen käynyt. Pohjoismaissa meillä ei kai vieläkään ole kolmitähtisiä; UK:ssa niitä on neljä, joista kaksi kätevästi Lontoon keskusta-alueella. Toinen kuuluu Gordon Ramsayn valtakuntaan, toinen ranskalaistaustaisen Alain Ducassen imperiumiin. Jompaan kumpaan piti tällä Lontoon-reissulla päästä, kun olivat niin kätevästi tarjolla, ja muutaman kk varoitusajalla löytyi … Jatka artikkeliin Kolmen tähden lontoonranskis
Erinomaisuutta 