Viha johtaa kärsimykseen

Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen

Brasserie Joël – ruokaherkkuja

Park Plaza Westminster Bridge -hotellin yhteydessä oleva ranskalaistyyppinen Brasserie Joël osoittautui yllättävänkin kelvolliseksi ravintolaksi Josper-grilleineen. Parin lounaan lisäksi nautimme siinä perjantaina tässä kuvatun myöhäisen illallisen. Cocktail-tilaisuuden jälkeenkin maistui vielä kupliva, siispä aluksi lasilliset Sant Orsolan proseccoa. Pöytään tuotiin lounailta tuttu leipäkori (mm. mainioita sitruuna-timjamisämpylöitä) ja tapenade-henkistä oliivitahnaa öljyn ym. lisäksi. Aluksi otin ranskalaisen sipulikeiton, joka … Jatka artikkeliin Brasserie Joël – ruokaherkkuja

Kehon sosiaalinen äly?

Wayne McGregorin ja Random Dancen uusin, juuri edellisenä iltana maailman kantaesityksensä saanut teos on nimeltään Atomos. Se on muinaista kreikkaa (ἄτομος) ja tarkoittaa jakamatonta, jotain jota ei voi pilkkoa enää pienemmiksi osiksi - kuten aiemmin atomin luultiin olevan. Teoksen käsiohjelmassa sosiaaliantropologi James Leach kysyykin, mitkä ovat ihmisyyden elementit, joita ei voi redusoida osikseen, jakamattomat osat, … Jatka artikkeliin Kehon sosiaalinen äly?

Billy Elliot – vapaa!

Billy Elliot on yksi Lontoon suosituimmista musikaaleista, sen kantaesitys oli vuonna 2005, alle viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen. Musikaali on varsin uskollinen elokuvalle, eikä ihme, onhan molemmilla sama käsikirjoittaja (Lee Hall), ohjaaja (Stephen Daldry) ja koreografi (Peter Darling) - säveltäjä on kuitenkin vaihtunut (musikaali)mestari Elton Johniksi. Musikaali on vähintään yhtä hieno ja tunteita puhutteleva kuin … Jatka artikkeliin Billy Elliot – vapaa!

Kolmen tähden lontoonranskis

Alain Ducasse at The Dorchester on ensimmäinen kolmen Michelin-tähden ravintola, jossa olen käynyt. Pohjoismaissa meillä ei kai vieläkään ole kolmitähtisiä; UK:ssa niitä on neljä, joista kaksi kätevästi Lontoon keskusta-alueella. Toinen kuuluu Gordon Ramsayn valtakuntaan, toinen ranskalaistaustaisen Alain Ducassen imperiumiin. Jompaan kumpaan piti tällä Lontoon-reissulla päästä, kun olivat niin kätevästi tarjolla, ja muutaman kk varoitusajalla löytyi … Jatka artikkeliin Kolmen tähden lontoonranskis