The Book of Mormon, South Parkin tekijöiden Trey Parkerin ja Matt Stonen sekä Robert Lopezin kirjoittama ja säveltämä uskontoaiheinen musikaali. Mitä muuta voi odottaa kuin hävyttömän julkeaa rienausta? No sitä, mutta ihan mahdottoman erinomaisen musikaalin muodossa! Eikä pilkka muuten kohdistu niinkään uskonnollisiin arvoihin vaan rakenteisiin ja käytäntöihin. Musikaalia on esitetty Broadwaylla vuodesta 2011 ja West Endissä vuodesta 2013.

Mutta siis mikä ihmeen kirja? Tarina kertoo, että satoja vuosia ennen ajanlaksun alkua, vanhatestamentilliseen aikaan, Jerusalemista lähti väkeä luvattuun maahan eli Amerikkaan. Myös Jeesus piipahti visiitillä pian ristiinnaulitsemisen jälkeen. Porukan viimeinen pomo, Mormon, kirjasi kansansa vaiheet ja viisauden kultalevyihin, hautasi ne maahan (nykyiseen Manchesteriin New Yourkin osavaltiossa), josta Joseph Smith taivaisen johdatuksen myötä löysi ne 1827 ja tuotti Mormonin kirjan 1830 . Tällä pohjalla lepää Myöhempien aikojen pyhien uskonnollinen liike, jonka keskeisimmässä osassa mormonismissa on yli 16 miljoonaa jäsentä, joista noin puolet Yhdysvalloissa.

Musikaalissa mormonipojat opiskelevat ja saavat kutsun lähetystyöhön. Kaiken oikein ja sääntöjen mukaan tehnyt 19-vuotias vanhin Price uskoo ja toivoo tulevansa palkituksi erinomaisuudestaan asemapaikalla Floridan Orlandossa. Järkytyksekseen hän päätyykin Ugdanaan parinaan sosiaalisesti rajoittunut vanhin Cunningham, joka tunnustaa ettei ole varsinaisesti edes tullut lukeneeksi Mormonin kirjaa. Ugdanda saattaa kuitenkin sittenkin tarjota Pricen kaipaamaa egotrippailua, aiemmat lähetyssaarnaajat kun eivät ole saaneet siellä yhtään kastetta aikaiseksi. Todellisuus lyö kuitenkin kasvoille köyhyyden, adsin, nälän ja militanttien rikollisjoukkojen muodossa. Price haluaa lähteä pois, mutta Cunningham alkaa soveltaa oppia ja saa aikaan kääntymisiä. Soveltaminen on ehkä vähän reipasta, niinpä virallinen kirkko tuomitsee lähetystyön epäonnistuneeksi ja komentaa kaikki kotiin. Uganda on kuitenkin muuttanut miehiä, jotka jäävät paikalle rakentamaan yhteiskuntaa ja levittämään uutta sovellettua oppia.

Tematiikkaan räikeän sopimattomasti esitys on hulvattioman hauska: teksti on paikoin miltei punastuttavan roisia, laulun ja tanssin tempo on pinnallisen upbeat ja meno mukaansatempaavan korkeaenergistä. Teksti ja ohjaus (Casey Nicholaw & Trey Parker) tuovat näyttämölle ylen aikaa uusia yllätyksiä hyvän maun tuolta puolen. Karnevalisoinnilta ei säästy juuri mikään, ei pyhä eikä profaani; jokainen varmasti  löytää jotain, josta loukkaantua, jos haluaa. Kaikki on kuitenkin paketoitu mielettömän hienoon pakettiin: napakka ohjaus, komiikan täydellinen ajoitus, taidokas laulu, tanssi ja näytteleminen – koko ensemble on erittäin vakuuttava, mutta etenkin pääosien esittäjät Dom Simpson (Price) ja  J. Michael Finley (Cunninghami).

Juutalaisessa Raamatussa on vain Vanha testamentti, kristityt lisäsivät Uuden testamentin puhuttelemaan aikakauden ihmisiä ja Mormonin kirja täydentää sarjan trilogiaksi tuoden tarinan lähemmäs amerikkalaista 1800-luvun yleisöä. Musikaalin oivaltava kysymys tuntuu olevan, miksei sitä voisi edelleen jatkaa tetralogiaksi uudella osalla, joka vastaisi nykyisen kohderyhmän tarpeisiin. Vanha jesuiittamoraali ”tarkoitus pyhittää keinot” saa vaihteeksi positiivisen tulkinnan: uusitestamentillinen lähimmäisenrakkauden, palvelemisen ja toisten hyväksi toimimisen eetos ajaa muotojen yli ja ottaa tukea mistä saa, vaikkapa populaarikulttuurista. Tarkoituksena ei enää olekaan uskonnon dogmien leivittäminen vaan opin eläväksi eläminen. Uutta ja radikaalia!

Riemastuttavan hyvä musikaali, ja kevyestä otteestaan huolimatta älykkäästi oivaltavaa sisältöä. Ei ehkä suositeltava dogmiuskovaiselle… hmm… tai ehkäpä juurikin sellaiselle!

(Koettu: 20.12.2018, Prince of Wales Theatre, Lontoo)