Tampereen erinomainen Kajo

Lumiukkokeli – lyhyt kävely Tampereen rautatieasemalta ravintola Kajoon riitti kuorruttamaan tukan ja takin lumella. Jo vain maistui Kajon glühwein, maukas, mukavan punajuurinen, rommilla terästetty lämmike. Juoma sopi hyvin ravintolan lämpimän rustiikkiseen sistukseen ja tunnelmaan muutenkin.

Ruokalistalla oli koko joukko mielenkiintoisia makuyhdistelmiä – monet annokset on tarkoitettu jaettaviksi, mikä on ikävä nykytrendi, mutta kahden kesken sen vielä kestää. Siispä tilasimme jaettaviksi pari alkuruokaa, pari väliruokaa, pari pääruokaa ja muutaman jälkiruoan tai sen suuntaisen.

Viiniparituksia ei tyrkytelty jokaiselle ruoalle erikseen, vaan ehdotus oli mennä parilla viinillä valintojen läpi. Kokeiltiin siis niin. Alku- ja väliruoille kaadettiin Weingut Kirstenin Blanc de Noir (2017), spätburgunder eli pinot noir moselin laaksosta, lähes  rosemaisen persikansävyinen valkoviini, jossa on mukavasti makua ja rotevuutta. Maukasta lämmintä ruis-vehnäjuurileipää tuli myös pöytään – lienee käynyt hiiligrillin kautta, ulkonäön ja maun perusteella. Hyvä ajatus!

Eka alkuruoka oli lanttua & salmiakkia: lanttua ainakin grillattuna ja pikkelöitynä sekä liemi hiillostetusta lantusta; lisänä kuusenkerkkää ja salmiakkivaahto. Lantun luontainen makeus yhdistyneenä kevyesti grillihiilestyneiden reunojen suolaisuuteen on mainio yhdistelmä, johon salmiakkivaahto tuo oudon ja yllättävän lisänsä. Mainio aloitus!

Seuraavaksi perunaa, ruista & sipulia. Perunat on fritattu leipätaikinakuoressa, mukana myös punasipulia ja karhunlaukkaa pikkelöityinä, sipulilientä ja geeliä pikkelöintiliemestä. Hyvin maistuu peruna uppopaistettunakin ja sipulit antavat kyljessä pikantin vivahteen. Liemi varsinkin oli hörpättävän maukas.

Päivän risotto oli maustettu hiiligrillissä kypsytetyllä juurisellerillä, jonka risottoon oli koverrettu aromikasta sisusta. Risoton koostumus oli sopivan löysä, jyvät ehkä vähän pehmoisia mutta ihan riittävä purentavaste kuitenkin. Varsin onnistunut selleririsotto! Viini toimi tähänastisista ehkä parhaiten juuri tämän kanssa.

Suunraikastin eli ”Freshen up – vaihtuvia makuja raikastamaan makupalettia” oli seljankukkasorbetti  herukkaliemessä, mukana myös  pikkelöityä herukan lehteä ja kuivatun punakaalin murusia. Liemi varsinkin melko voimakasta maultaan, mutta sorbetti teki hyvin tehtävänsä eli raikasti suun valmiiksi seuraavia makuseikkailuja varten.

Tässä vaiheessa vaihdettiin punaviiniin: Vin de Pétanque (2017) Etelä-Rhônesta, hedelmäinen sekoite grenachea ja syrahta, lähes raikas ja helppo hapot, erittäin suunmyötäinen juoma.

Ekana pääruokana oli kalaa & nuotion tuoksuja, kalana tänään grillissä loimutettua meritaimenta kaverinaan muhennettua ja pikkelöityä lanttua sekä Peltola Bluella maustettu velouté, koristeena vähän herukan lehteä ja marjaa. Yleensä omaan makuuni sinihomejuusto vaatii seurakseen makeaa (piparia tai hilloketta) ja portviiniä, mutta tässä sen maku oli siinä määrin mieto, että toimi ihan hyvin oivallisen mehukkaan ja grillimaukkaan kalan kera. Yllättävän hyvin myös punaviini sopi yhdistelmälle. Herukat olisin ehkä jättänyt pois, mutta ne oli onneksi helppo jättää syömättä.

Toinen pääruoka oli karitsaa & kaalia:  luomukaritsan ulkofilettä hiiligrillistä sekä savoijinkaali-tacon sisällä vuorokauden kypsytettyä lapaa, mukana myös mm. punakaalia ja grillattua palsternakkaa. Ihanan punainen karitsa oli erinomaisen herkullista varsinkin palsternakan kanssa. Viini oli mainio paritus.

”Ennen makiaa” oli tarjolla jäätelöä Peltolan Blue -sinihomejuustosta ja säilöttyä sitruunaa. Eli vähän niin kuin juusto pääruan ja jälkiruoan välissä, mutta omalla twistillä. Melko mieto homejuustojäätelö sai nyt parikseen kaivattua maltillista makeaa eli hapanjuuritaikinaan leivotun piparin ja hiillostetuista sitruunoista säilöttyä hilloa, jossa oli mukava happoisuus.

”Pientä makiaa” eli Kajon joulukuusi puolestaan oli pehmeä suklaa-ganache, jota oli ryyditetty kuusenkerkällä ja  puolukoilla. Puolukat olisi jättänyt pois, mutta suklaa ja kuusenkerkkä oli nappiyhdistelmä!

Listan varsinaisista ”makioista” valitsimme suklaata, perunaa & mantelia, jossa perunankuorista tehdyn jäätelön kyljessä oli karamellisoitua mantelia, tyrnivaahtoa ja perunalastuja, ja vielä lurautettiin mukaan suklaakastiketta. Perunat, mantelit ja suklaa toimivat hienosti yhteen – ymmärrän tyrnin roolin raikastavana komponenttina, mutta omaan makuuni se oli tarpeeton, vaikkakin itsessään ihan herkullinen sekin.

Erittäin maukkaat ruoat, joissa virkistävän erilaisia ja mielenkiintoisia makuyhdistelmiä. Paikallisia raaka-aineita, kahvikin ihan Tampereella paahdettua. Hyvät viinit myös, mutta ehkä seuraavalla kerralla otan vähän useampia – sama viini monelle ruoalle kuin ei aina ole ihan optimaalinen ratkaisu, vaikkei mitään katastrofia tullutkaan. Olusissa pienpanimoiden tuotteita.

Ympäristö on miellyttävä, ja satunnainen hiiligrillin tuoksun löyhähdys keittiöstä toi mukavan lisänsä tuoksumaailmaan. Palvelu oli erittäin hyvää – hyvin puhelias nuori mies jutteli sujuvasti ruokien ja juomien esittelyt välittömään ja sympaattisen lupsakkaaseen tyyliinsä.

Ekan käynnin perusteella Kajo nousee omalla listallani Tampereen kolmen kiinnostavimman ravintolan jokkoon.

(Koettu: 7.12.2018)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.