Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Carmen uusissa kuoseissa

Georges Bizet'n Carmen on oopperatalojen vakio-ohjelmistoa, ja runsaiden hittibiisiensä ansiosta aina suosittu yleisön sisäänheittäjä - itsekin olen nähnyt  neljä eri versiota erityisesti jahtaamatta. Tuttua ja turvallista, kyllä - mutta ilahduttavasti joskus joku yllättääkin: Royal Operan uusi, alun perin Frankfurtin oopperassa 2016 nähty Barrie Koskyn ohjaama produktio lupasi ennakkoon jotain uutta. Carmenin tarina on tuttu: Don … Jatka artikkeliin Carmen uusissa kuoseissa

Viha johtaa kärsimykseen

Koin Richard Straussin oopperan Elektra kaksi viikkoa sitten Royal Opera Housessa. Se ei ollut suuri esteettinen nautinto, mutta jäi jotenkin kovasti vaivaamaan mieltä, samoin jäi vaivaamaan se, kypsyykö kokemus blogijutuksi vai ei eli oliko kokemuksessa sitä, mitä näihin juttuihin haen. Parin viikon vähävillaisen kypsyttelyn jälkeen ei auta kuin ryhtyä kirjoittamaan ja katsoa, tuleeko tästä mitään … Jatka artikkeliin Viha johtaa kärsimykseen