Tag Archive: teatteri

Terävä ja älykkään hauska Sumu

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja – älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä… Lue loppuun

Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Franz Kafkan novelli Die Verwandlung (1915) (suom. Muodonmuutos, ruots. Förvandlingen) kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa isokokoiseksi tuholaishyönteiseksi. Gregor on perheensä eli vanhempiensa ja sisarensa pääasiallinen elättäjä, ja ensihuoli hänellä… Lue loppuun

Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan

Anna Paavilaisen (Klockriketeaterniin siirtynyt) Play Rape (2014) olisi ollut moneen kertaan nähtävissä Helsingissäkin, mutta jäi näkemättä, osin aikataulusyistä, osin ehkä ennakkoluulojenikin vuoksi. Siksi oli hyvä, että sain mahdutettua sen Teatterikesän aikatauluuni. Paavilaista oli alkanut… Lue loppuun

Transformations: lempeästi sukupuolista

Teatterikesässä oli taas ansiokkaasti laadukasta monimuotoisuusasiaa: Transforces-ryhmän ja Teemu Mäen tuore Transformations (2016). Sukupuolivähemmistöt ovat helposti näkymätön vähemmistö – poissa silmistä, poissa mielestä – joten aktiivista työtä pitää tehdä näkyväksitekemiseksi. Aihe on yleisestikin… Lue loppuun

When I die – musiikkia paranormaalisti

Sveitsiläisen Thom Luzin When I Die – A Ghost Story with Music (2013) perustuu todelliseen historialliseen henkilöön, englantilaiseen Rosemary Browniin (1916-2001), joka julkaisi musiikkia, jonka kertoi kuolleiden säveltäjien hänelle sanelleen. Alun perin kontaktin… Lue loppuun

Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut… Lue loppuun

Das Ria monena

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria – diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä – ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on… Lue loppuun

Keuhko(t)

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa – aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan… Lue loppuun

Vallankumous täräytti

KOM-teatterin Vallankumous on niitä esityksiä, jotka missasin viime talvena; Teatterikesä suo onneksi toisen mahdollisuuden. En ole ihan varma, mitä odotin, mutta yli ja varsinkin ohi odotusten mentiin joka tapauksessa kirkkaasti! Tarina perustuu tositapahtumiin,… Lue loppuun

Sister – siskot paljaana

TTT-klubilla en ollut aiemmin käynytkään, enkä ollut tiennyt, että näinkin fiksu tila on kyseessä: pieni lava, jonka ympärillä nousevana puolikaarena muutama kerros erilaisia pöytä/tuoli-järjestelyjä. Ja baari. Lavalla oli lavastuksena vain tankotanssitanko. Vaikuttaa syntiseltä. Siispä… Lue loppuun

Jotain toista ihmisten edessä

Q-teatterin, Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Jotain toista oli niitä esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa jo alun perin, kun se meni Q-teatterissa – onneksi Teatterikesä tuo joitakin näitä helmiä näin jälkikäteen mattimyöhäisten… Lue loppuun

Pöllämystyttävä Perplex

Viiruksen Perplex on kutkuttavan hämmentävä mutta samalla fiksusti viihdyttävä huonenäytelmä. Otsikon ”pöllämystyneisyys” on muuten ohjaaja Janne Pellisen käyttämä kuvailutermi Marius von Mayenburgin käsikirjoituksesta – ja ilmeisen osuva. Esityksen alussa Eva (Nina Palmgren) ja Robert (Oskar Pöysti)… Lue loppuun

Riipaiseva Belfast Boy

Tampereen työväenteatterin Kellateriteatteri-lava on aika ihanteellinen paikka koskettaville monologeille: näyttelijä on lähellä, kuin puolikaaressa olevan yleisön kollektiivisessä sylissä. Perusturvallisuutta tuntuikin kaipaavan Martin Hall, Tampereen teatterikesän irlantilaisvieraan, Kat Woodsin käsikirjoittaman ja ohjaaman Belfast Boy -näytelmän nimihenkilö.… Lue loppuun

Kojoottikuu kiehtoo

Jotkin blogijutut pakottautuvat purskahtaen ulos nopeasti (esim. R&J), useimmat kuitenkin ulostautuvat ihan kiltisti hyvässä järjestyksessä, kun vain alkaa kirjoittaa – eräät taas vaativat kypsyttelyä ja vaivaavat kutkuttavasti mieltä ylen pitkään ennen kuin vaivoin suostuvat… Lue loppuun

Kaikki on kohta hyvin?

TTT:n Kaikki on kohta hyvin alkaa man-bunilla varustetun beefcake-tyylisen nuoren miehen puoli-itkuisella lyhyellä monologilla. Ajattelin, että tässä asetetaan esityksen tunneilmaston pateettinen perustaso: itkusta lähdetään ja kuolemaan päädytään. Mutta ei tämä ihan niin yksioikoinen juttu ollutkaan. Jopa… Lue loppuun