Avainsana: teatteri

Body Notes. Kuvassa Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Marko Pakarinen, Miro Lopperi. Kuvaaja: Kai Kuusisto.

Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Jätä kommentti

MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Terävä ja älykkään hauska Sumu

Jätä kommentti

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja - älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä kutkuttelevaa. Taisto ja Olli ovat perustaneet Somnimag-firman kehittämänsä aivojen magneettikuvantamisjärjestelmän ympärille ja palkanneet markkinointipäälliköksi Jonen. Pari laitetta jo Suomeen on saatukin myytyä, … Jatka artikkeliin Terävä ja älykkään hauska Sumu

Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Jätä kommentti

Franz Kafkan novelli Die Verwandlung (1915) (suom. Muodonmuutos, ruots. Förvandlingen) kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa isokokoiseksi tuholaishyönteiseksi. Gregor on perheensä eli vanhempiensa ja sisarensa pääasiallinen elättäjä, ja ensihuoli hänellä onkin, miten töissäkäynti nyt sujuu syöpäläisenä. Perhe suhtautuu muuttuneeseen Gregoriin viileän nuivasti; sisar tosin lupaa pitää huolta, mutta ei kauhean kauan jaksa … Jatka artikkeliin Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan

Jätä kommentti

Anna Paavilaisen (Klockriketeaterniin siirtynyt) Play Rape (2014) olisi ollut moneen kertaan nähtävissä Helsingissäkin, mutta jäi näkemättä, osin aikataulusyistä, osin ehkä ennakkoluulojenikin vuoksi. Siksi oli hyvä, että sain mahdutettua sen Teatterikesän aikatauluuni. Paavilaista oli alkanut kyllästyttää naisten roolit teatterissa, ja tämä kristallisoitui raiskauksiin, joihin hän oli joutunut satamäärin eläytymään näyttämöllä, rättinä mieskollegan alla, raiskaustaiteen ammattilaisena. Alun perin … Jatka artikkeliin Play rape käsittelee sukupuolirooleja satuttavimmillaan

Transformations: lempeästi sukupuolista

Jätä kommentti

Teatterikesässä oli taas ansiokkaasti laadukasta monimuotoisuusasiaa: Transforces-ryhmän ja Teemu Mäen tuore Transformations (2016). Sukupuolivähemmistöt ovat helposti näkymätön vähemmistö - poissa silmistä, poissa mielestä - joten aktiivista työtä pitää tehdä näkyväksitekemiseksi. Aihe on yleisestikin ajankohtainen, juurihan (vasta) viime vuonna Tasa-arvolakiin saatin mukaan sukupuoli-identiteetti ja sukupuolen ilmaisu kiellettyinä syrjintäperusteina. Trans-laki häpeällisine vikoineen sen sijaan edelleen odottaa uudistamistaan. Aivot … Jatka artikkeliin Transformations: lempeästi sukupuolista

When I die – musiikkia paranormaalisti

Jätä kommentti

Sveitsiläisen Thom Luzin When I Die - A Ghost Story with Music (2013) perustuu todelliseen historialliseen henkilöön, englantilaiseen Rosemary Browniin (1916-2001), joka julkaisi musiikkia, jonka kertoi kuolleiden säveltäjien hänelle sanelleen. Alun perin kontaktin sieltä jostain teki Franz Liszt, jo Brownin ollessa 7-vuotias, mutta ilmeisesti sana kulkee tuonpuoleisessakin, ja lopulta peräti kymmenkunta nimekästä säveltäjää käytti Brownin … Jatka artikkeliin When I die – musiikkia paranormaalisti

Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Jätä kommentti

Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut alaotsikokseen ”Kuvia kotimaasta”, ja tuttuakin tutumpaa suomalaisen arjen ja mielen kuvastoa näyttämölle tuleekin: häiden jäykkiä konventioita kursailuineen ja säädettyine arvojärjestyksineen, perhe-elämän arkea … Jatka artikkeliin Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?

Das Ria monena

Jätä kommentti

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

Keuhko(t)

Jätä kommentti

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa - aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan Macmillanin tarinassa pölähdetään keskelle naisen ja miehen vaikeaa keskustelua lapsen hankkimisesta, aihe on ”vitun valtava”. Päätetään yrittää, epäonnistutaan, etäännytään, lähennytään, onnistutaan, vanhetaan. … Jatka artikkeliin Keuhko(t)

Vallankumous täräytti

Jätä kommentti

KOM-teatterin Vallankumous on niitä esityksiä, jotka missasin viime talvena; Teatterikesä suo onneksi toisen mahdollisuuden. En ole ihan varma, mitä odotin, mutta yli ja varsinkin ohi odotusten mentiin joka tapauksessa kirkkaasti! Tarina perustuu tositapahtumiin, lyhyeen Nikolainkirkon (sittemmin Suurkirkon, nyk. Helsingin tuomiokirkon) valtaamiseen, johta johtivat juristi Jean Boldt (Pekka Valkeejärvi) ja saarnaaja, muotiliikkeen omistaja Josefiina ”Sisar” Huttunen … Jatka artikkeliin Vallankumous täräytti

Sister – siskot paljaana

Jätä kommentti

TTT-klubilla en ollut aiemmin käynytkään, enkä ollut tiennyt, että näinkin fiksu tila on kyseessä: pieni lava, jonka ympärillä nousevana puolikaarena muutama kerros erilaisia pöytä/tuoli-järjestelyjä. Ja baari. Lavalla oli lavastuksena vain tankotanssitanko. Vaikuttaa syntiseltä. Siispä baarista janojuomaa ja istumaan. Brittisiskosten Amy ja Rosana Cade kirjoittama, ohjaama ja esittämä Sister-teos tarjoaa paljasta pintaa ja pornahtavaa kuvastoa: alussa molemmat ovat … Jatka artikkeliin Sister – siskot paljaana

Jotain toista ihmisten edessä

Jätä kommentti

Q-teatterin, Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Jotain toista oli niitä esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa jo alun perin, kun se meni Q-teatterissa - onneksi Teatterikesä tuo joitakin näitä helmiä näin jälkikäteen mattimyöhäisten nähtäväksi Tampereella. Näytelmän keskushenkilö on Ohjaaja (Iida Kuningas), joka ohjaa näytelmässä työstettävää näytelmää ja jonka historian, roolien ja halujen näkökulmien kautta asiat … Jatka artikkeliin Jotain toista ihmisten edessä

Pöllämystyttävä Perplex

Jätä kommentti

Viiruksen Perplex on kutkuttavan hämmentävä mutta samalla fiksusti viihdyttävä huonenäytelmä. Otsikon "pöllämystyneisyys" on muuten ohjaaja Janne Pellisen käyttämä kuvailutermi Marius von Mayenburgin käsikirjoituksesta - ja ilmeisen osuva. Esityksen alussa Eva (Nina Palmgren) ja Robert (Oskar Pöysti) palaavat lomareissulta kotiinsa, jonka talonvahtina ollut ystäväpariskunta Judith (Maria Ahlroth) ja Sebastian (Viktor Idman) nyt asuukin siellä - kohteliaiden sosiaalisten keskustelukonventioiden myötä hämmentyneet … Jatka artikkeliin Pöllämystyttävä Perplex

Riipaiseva Belfast Boy

Jätä kommentti

Tampereen työväenteatterin Kellateriteatteri-lava on aika ihanteellinen paikka koskettaville monologeille: näyttelijä on lähellä, kuin puolikaaressa olevan yleisön kollektiivisessä sylissä. Perusturvallisuutta tuntuikin kaipaavan Martin Hall, Tampereen teatterikesän irlantilaisvieraan, Kat Woodsin käsikirjoittaman ja ohjaaman Belfast Boy -näytelmän nimihenkilö. Noin tunnin kestävä esitys on Martinin terapiaistunto, ensimmäinen kuudesta - tosin Martin ei ole ollenkaan vakuuttunut, tarvitseeko hän terapiaa, ja kuusi kertaa nyt … Jatka artikkeliin Riipaiseva Belfast Boy

Kojoottikuu kiehtoo

Jätä kommentti

Jotkin blogijutut pakottautuvat purskahtaen ulos nopeasti (esim. R&J), useimmat kuitenkin ulostautuvat ihan kiltisti hyvässä järjestyksessä, kun vain alkaa kirjoittaa - eräät taas vaativat kypsyttelyä ja vaivaavat kutkuttavasti mieltä ylen pitkään ennen kuin vaivoin suostuvat ottamaan tekstin hahmon. Tämä juttu kuuluu näihin jälkimmäisiin. Espoon kaupunginteatterin Kojoottikuu perustuu José Riveran näytelmään References to Salvador Dalí Make Me Hot vuodelta … Jatka artikkeliin Kojoottikuu kiehtoo