Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Franz Kafkan novelli Die Verwandlung (1915) (suom. Muodonmuutos, ruots. Förvandlingen) kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa isokokoiseksi tuholaishyönteiseksi. Gregor on perheensä eli vanhempiensa ja sisarensa pääasiallinen elättäjä, ja ensihuoli hänellä onkin, miten töissäkäynti nyt sujuu syöpäläisenä. Perhe suhtautuu muuttuneeseen Gregoriin viileän nuivasti; sisar tosin lupaa pitää huolta, mutta ei kauhean kauan jaksa lupaustaan pitää. Lopulta perhe hylkää Gregorin tyystin.

Teosta lienee aika haastavaa tuoda teatterin lavalle, nähtävästi siihen tarvitaan lahjakas tanssija-koreografi kuten Carl Knif  Svenska Teaternin tuotannossa. Knif on ohjannut, dramaturginaan Christoffer Mellgren. Yllättävää ei liene, että teos on hyvin fyysinen, liikkeellinen, tanssillinenkin, vaikka toki puhettakin on, niukahkosti tosin mutta riittävästi.

Förvandlingen. Kuvassa Niklas Åkerfelt, Simon Häger ja Misa Lommi. Kuva: Yoshi Omori.

Förvandlingen. Kuvassa Niklas Åkerfelt, Simon Häger ja Misa Lommi. Kuva: Yoshi Omori.

Esiintyjät ovat enimmäkseen Svenskanin näyttelijöitä, Patrick Henriksen (Gregor), Simon Häger (äiti) ja Niklas Åkerfelt (isä) täydennettynä ymmärtääkseni vahvemmin tanssijataustaisilla Misa Lommilla (sisar Grete) ja Anna Stenbergillä (muut roolit kasvottomana tummana hahmona). Näytteleminen, gestiikka ja liike ylipäätään on aika kulmikasta ja tyyliteltyä, osin koomistakin, varsinkin äidin ja isän kohdalla. Gretellä on paljon monipuolisempaa liikettä, mm. vaarallisen näköistä leikkimistä sängyn kanssa Gregorin kanssa ja hieno soolo-osuus, jossa tekstin mukainen viulunsoitto on korvautunut tanssilla. Myös äidillä on näyttävä sätkykohtaus.

Förvandlingen. Kuvassa Patrick Henriksen. Kuva: Yoshi Omori.

Förvandlingen. Kuvassa Patrick Henriksen. Kuva: Yoshi Omori.

Henkeäsalpaavinta liikettä on kuitenkin Gregorilla, joka kirmailee pitkin seiniä ja ikkunankarmeja vaivattomasti kuin hyönteinen ikään, ja lattialla kävellessään könkkää tuolin kanssa moninkontin epämukavan näköisesti (kuten kuvassa yllä). Henrikseniltä löytyy hurjaa fyysistä kyvykkyyttä, jota Knif on osannut käyttää hyvinkin näyttävästi. Myös Stenbergin tumma hahmo kiipeilee sulokkaasti pitkin seiniä ja ikkunoita, mutta tanssijalta toki voi odottaakin kohtuuttomia. Knif on saanut koko porukan nautittavan hienosti liikkumaan, mm. unisonot menevät hyvinkin kauniisti ja muutenkin liike näyttää hyvin täsmälliseltä ja oikea-aikaiselta. Hatunnosto etenkin näyttelijöille, jotka arvatenkin ovat olleet etäällä mukavuusalueeltaan.

Nykytanssiteoksena tätä siis katsoi suureksi ilokseen. Mutta toki Kafkan teematkin liikkeessä näkyivät: tilanteen ja ihmisten reaktioiden absurdius, Gregorin arkuus, perheenjäsenten inho, Greten empatiayritys – ja lopulta liian erilaiseksi ja epämukavaksi muuttuneen Gregorin hylkääminen. Knifillä on taito luoda pelkällä liikkeellä herkkiä ja sympaattisia hahmoja – kuten tässä Henriksenin Gregor, jonka kova kohtalo herätti surua ja myötätuntoa.

(Koettu: 6.8.2016, Tullikamarin Pakkahuone, Tampereen teatterikesä)