HDC:n erityinen runsaudensarvi

HDC, Helsinki Dance Company, aiemmin Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmä, viettää tänä vuonna 50-vuotisjuhlaansa. Perinteisen retrogaalan sijaan HDC tilasi juhlateoksen Special Night Anton Lachkylta, joka 15 vuotta sitten teki ryhmälle teoksen Softandhard .(Omat muistiinpanoni kertovat vain, että näin sen joulukuussa 2008, mutta silloin en vielä ymmärtänyt kirjoitella muistiin esityksistä mitään muuta). Koin Special NIghtin kantaesityksen nyt maaliskuussa, … Jatka artikkeliin HDC:n erityinen runsaudensarvi

Kammerballetten ihastutti

Tanskalainen Kammerballetten on vuonna 2018 perustettu ryhmä, jonka taustalla on Trio Vitrivi (Alexander McKenzie (piano), Niklas Walentin (viulu) ja Jacob la Cour (sello)). Se tilaa ja esittää uusia lyhyitä teoksia eri koreografeilta - taiteellisen johtajan McKenzien mukaan pyrkimyksenä uusi teos jokaiseen esityskokonaisuuteen. Hän puhuu nykybaletista (contemporary ballet) - termit eivät liene täsmällisiä ja vielä vähemmän … Jatka artikkeliin Kammerballetten ihastutti

Lumen ja peilin lumo

Edellisen jutun kohdalla aprikoin kehon ja liikkeen suhdetta tanssiin ja samanlaista (mutta ihan erilaista!) mietintää kumpuili mieleeni myös Jasmine Morandin Prototype status -ryhmän teoksessa Lumen. Kova jylinä ja pimeys - siinä teoksen avaus. Vähitellen lavalla alkaa hahmottua jotain - yksittäinen käsi nousee valoon ja ennen pitkää muita ihmishahmoilta vaikuttavia muotoja. Jotain outoa tässä kuitenkin on. … Jatka artikkeliin Lumen ja peilin lumo

Miehet solmussa

not standing -ryhmän Alexander Vantournhoutin Through the Grapevine oli yksi Kuopio tanssii ja soin kiinnostavimpia esityksiä - ei niinkään tanssin estetiikan ansiosta vaan siitä huolimatta. Vantournhoutin ja Axel Guérinin duetto lähtee liikkeelle kehojen mittasuhteiden ja ulottuvuuksien vertailusta: aika lailla samanpituisten miesten raajat ja muut kehon osat osoittautuvat yllättävänkin erilaisiksi; esim. vastakkain seisten toinen ylettäisi antamaan … Jatka artikkeliin Miehet solmussa

Genelec-gaalan antoisa anti

Kuopio tanssii ja soin tämänvuotinen gaala alkoi (Illinois Jacquet Flies Again) ja loppui (When The Lights Go Out) swingiin, kun ruotsalaispari Nils Andrén ja Bianca Locatelli pistelivät omat koreografiansa jalalla hengästyttävän koreasti ja eritoten rivakasti. Mielettömän taitavaa, ja hauskaa katsella, mutta menee niin vahvasti tanssiurheilun genreen, ettei oikein jaksa kutitella estetiikan elimistöäni, jonka ehdoilla tanssia … Jatka artikkeliin Genelec-gaalan antoisa anti

Väkevä D’un Rêve

Kuopio tanssii ja soi nyt jo 54. kerran (itselläni tosin vasta 18. kerta) Eka kokemani esitys tämän vuoden tanssiviikolla oli burkinafasolaisen Salia Sanoun D’un Rêve, musikaaliksi mainittu. Hyvin vaikuttavaa musiikkia ja tanssia se tarjosikin! Teoksessa käydään laulun ja liikkeen keinoin läpi mustien sorron, syrjinnän ja epätasa-arvon historiaa puuvillapelloilta 1950-60-lukujen kansalaisoikeusliikkeen kautta oman aikamme Black Lives … Jatka artikkeliin Väkevä D’un Rêve

Sonoman kiihkeää vimmaa

Kuopion tanssiviikon vika näkemäni esitys oli Marcos Moraun Sonoma espanjalaisen La Veronal -ryhmän yhdeksän naistanssijan esittämänä. Myönnän, että ennakkotietojen pohjalta odotukset eivät olleet tavanomaista (sinänsä korkeaa tasoa) korkeammalla, mutta taas onnistui festivaali ylittämään odotukseni - uusi taiteellinen johtaja Riku Lehtopolku tuntuu vähintäänkin jatkavan edeltäjänsä kunniakkaita perinteitä ohjelmiston laadun ja odotusten ylittämisen suhteen. Kiitos siitä! Sonoman … Jatka artikkeliin Sonoman kiihkeää vimmaa

Polka chinata – kiihkeää paripyörintäkyykkyilyä

Polka chinata on vanha bolognalainen tanssityyli viime vuosituhannen alusta, miltei kadonnut, mutta nyt hiljalleen elpymässä osaltaan myös Alessandro Sciarronin ansiosta, jolta Kuopiossa nähtiin teos Save the Last Dance for Me. Naisten tanssimisen julkisesti ollessa mahdotonta tai sopimatonta polka chinata -perinne muodostui aikoinaan kahden miehen paritanssiksi, jossa jopa miteltiin taidossa naisten nähden, varmaankin ajatuksella, että kyvykäs … Jatka artikkeliin Polka chinata – kiihkeää paripyörintäkyykkyilyä

Koskien pehmeämpää maskuliinisuutta

Maskuliinisuuksien monipuolistumiseen törmää ilahduttavan monessa tilanteessa, jopa siinä määrin, että voisi erehtyä luulemaan sen olevan jo valtavirtaa, vaikka todellisuus lienee, että se leimaa vain osaa niistä kuplista, joissa itse satun poukkoilemaan. Perinteiseen miehen malliin kasvatettuna (mutta entä kasvaneena?) on kuitenkin vaikea olla kiehtoutumatta teoksista, joissa asiaa työstetään. Siksi Adi Boutrousin One more thing herätti ennakkoon … Jatka artikkeliin Koskien pehmeämpää maskuliinisuutta

Story, story, die.

Vasta pääsin sanomasta, etten pahemmin piittaa narratiiveista nykytanssissa, ja sitten tulee eteen Alan Lucien Øyenin ja winterguests-ryhmän Story, story die. Siinä narratiivi on niin tyrkylllä, ettei sitä voi ohittaa (vaikka yritin): kaikki muu, liike, skenografia, ääni, teksti, palvelevat sitä. Teema sinänsä on tärkeä ja puhuttelevakin: mitä olemme valmiita tekemään, jotta meistä pidetään, ja miten some-aika … Jatka artikkeliin Story, story, die.

Genelec-gaala 2022

Kuopio tanssii ja soin gaala (tukijatahon mukaan nimetysti "Genelec-gaala") oli taas kerran, tai pandemian vuoksi oikeastaan pitkästä aikaa,  monipuolinen paletti laadukasta tanssia. Taiteellisen johtajan Riku Lehtopolun koostama kokonaisuus päättyi perin järisyttävän upeaan teokseen. Gaalan avasi kuin varkain laavalle hiipinyt Katri Soini kahden muusikon kera, Petri Nieminen puhaltimissa ja Simo Laihonen perkussioissa. Erityisen mielenkiintoista Hetken voima … Jatka artikkeliin Genelec-gaala 2022

North Korea Dance eteläkorealaisittain

Kuopio tanssii ja soin ohjelmiston avasi länsimaisen tanssiperinteen ulkopuolelta mainio Eun-Me Ahn Companyn North Korea Dance (2018), tosin itse näin sen vasta toisena iltana. Eteläkorealaisen Eun-Me Ahnin lähtökohta teokselle oli pohjoiskorealainen tanssikulttuuri - ottaen huomioon maiden erittäin pitkän yhteisen historian, joka päättyi toisen maailmansodan lopussa, kun aluetta miehittänyt Japani antautui ja Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jakoivat … Jatka artikkeliin North Korea Dance eteläkorealaisittain

Tears for Fears nykytanssiksi

Koko illan tanssiesitys, jonka musiikki koostuu Tears for Fearsin biiseista - arvolupaus, joka jo ennakkoon puhuttelee 1980-luvulla nuoruutensa lusinutta ex-nuorta. Emanuel Gatin LOVETRAIN2020 (2020) kaivaa kymmenkunta brittiduon biisiä naftaliinista ja antaa niille kokonaan uuden elon. Musikaalien maailmassa käytetään termiä jukeboksimusikaali, mutta jukeboksinykytanssiteos ei kuulosta ihan yhtä napakalta. Näissä musikaaleissa on usein myös kökkö juoni, jolla … Jatka artikkeliin Tears for Fears nykytanssiksi

Kuopion Genelec-gaala 2021

Ehkäpä kirjaan muistiin vielä jokusen rivin Kuopio tanssii ja soin gaalasta, tai Genelec-gaalasta niin kuin sitä yhteistyökumppanin mukaan kutsutaan. Festivaalin uuden taiteellisen iohtajan Riku Lehtopolun ajan ensimmäinen gaala noudatti hyviä perinteitä tarjoten tanssia varsin monipuolisesti ja tasokkaasti. Gaalan aloittivat NIc Gareiss ja Caleb Teicher Gareissin teoksella Breaking up Christmas, nimestään huolimatta valloittavan hyväntuulista ja kujeilevaakin … Jatka artikkeliin Kuopion Genelec-gaala 2021

Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic

Kuopio tanssi ja soi tänä vuonna koronapoikkeuksellisesti pitkin syksyä muutamana viikonloppuna, joista pääsin osallistumaan vain viimeiseen. Perjantain myöhäisillassa Kulttuuriareena 44:ssä nähtiin perkussiivista tanssia edustavat Caleb Teicher ja Nic Gareiss, jotka kertoivat tämän olevan heidän yhteinen Manner-Euroopan debyyttinsä. Niin, perkussiivinen tanssi, onkohan sille sujuvaa suomennosta? Lyömäsoitintanssi, lyömätanssi ei nyt ainakaan. Koputtelutanssi, naputtelutanssi? No olkoon köpösti perkussiivinen tanssi. … Jatka artikkeliin Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic