Tears for Fears nykytanssiksi

Koko illan tanssiesitys, jonka musiikki koostuu Tears for Fearsin biiseista – arvolupaus, joka jo ennakkoon puhuttelee 1980-luvulla nuoruutensa lusinutta ex-nuorta. Emanuel Gatin LOVETRAIN2020 (2020) kaivaa kymmenkunta brittiduon biisiä naftaliinista ja antaa niille kokonaan uuden elon.

Musikaalien maailmassa käytetään termiä jukeboksimusikaali, mutta jukeboksinykytanssiteos ei kuulosta ihan yhtä napakalta. Näissä musikaaleissa on usein myös kökkö juoni, jolla irralliset biisit on yritetty teippailla huterasti yhteen – tältä  Gat meidät onneksi säästää: ainakaan itse en löytänyt mitään pakotettua narratiivia, vaan biisit ja tanssi tuntuivat saavan elää itsenäisinä, rauhanomaisessa rinnakkainelossa toisiaan tukien. Vahvaa dramaturgista punaista lankaa en myöskään onnistunut tavoittamaan, ellei sellaiseksi lueta ainakin karkeaa kronologiaa, joka lähinnä 1980-luvun biiseistä koostetussa kattauksessa taisi olla; tai intensiteetin crescendoa, joka rakentui tunnetuimpien hittibiisien painottumisesta teoksen loppupuolelle.

LOVETRAIN2020. Kuva: Julia Gat.

LOVETRAIN2020. Kuva: Julia Gat.

Jos edellinen kappale kuulosti negatiiviselta, onnistuin viestimään asian sinulle, hyvä oletettu lukijani, väärin. Nykytaiteessa, varsinkin nykytanssissa, pidän päälle liimattua tarinaa useimmiten kiusaannuttavana. Agendalla on toki paikkansa (ja sitä olikin halukkaille tarjolla biisien angstisissa  sanoituksissa), mutta tanssi puhtaana liikkeenä edustaa sitä estetiikkaa, josta nautin nykytanssissa eniten. Gatilla liikkeen itsenäisyyttä musiikista korostaa myös useassa kohdassa koreografioitu hiljaisuus, joka ajoittain jatkui pitkäänkin.

LOVETRAIN2020. Kuva: Henna Kokkonen.

LOVETRAIN2020. Kuva: Henna Kokkonen.

Monet teoksen ryhmäkohtauksista tuntuivat tanssillisesti välisoitoilta – mahtavista biiseistä (esim. Everybody Wants to Rule the World tai loppukohtauksen Sowing the Seeds of Love) huolimatta ne eivät suuresti onnistuneet puhuttelemaan. Ihan vastakkaista laitaa sen sijaan olivat monet soolot, esim. vaikuttava herkän kehollinen ilmaisu alkupuolella (biisinä ehkä Pale Shelter?). Liikkeessä oli myös suurta vaihtelua, väkevän yltiöfyysisestä  soolosta Everybody wants to rule the worldin jälkeen aina sitä seuraavaan Shout-biisin hienovaraisempaan, jopa älyllishenkiseen liikkeeseen. Varsinkin sooloissa korostuivat hyvin ilmaisuvoimaiset kädet ja erityisen vahva kehollisuus, sensuellius, jopa (auto)erootillisuus.

LOVETRAIN2020. Kuva: Henna Kokkonen.

LOVETRAIN2020. Kuva: Henna Kokkonen.

Puvustus ohjasi pohtimaan sukupuolinäkökulmaa, joka jätti jännän ristivirityksen: Toisaalta kaikilla neljällätoista tanssijalla oli ainakin jossain vaiheessa näyttävä naistyyppinen juhlahame, joten ihan perinteisissä kaavoissa ei kangisteltu. Samoin liikekieli ei mitenkään leimallisesti ollut erityisen sukupuolittunutta. Toisaalta kuitenkin etenkin aistikkaimmat duetot pysyivät turvallisesti perinteisen heteronormin puitteissa. Ehkä jokaiselle jotakin?

Kaikkiaan kuitenkin upea teos ja erinomainen valinta Kuopioon!

(Koettu: 15.6.2022, Kuopio tanssii ja soi, Kuopion kaupunginteatteri)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.