Skottilainen näytelmä Sardiniasta

Tunnustan, että preferoin nykydraamaa, ja kovin helposti tylsistyn klassikoiden uudelleentulkintojen äärellä; harvoin kun niihin oikeasti uutta kulmaa on löydetty, vaikka joskus kiusaannuttavankin innokkaasti on yritetty. Joitakinkuitenkin jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen - Shakespearen Macbeth kuuluu näihin poikkeuksiin. Hämärästi muistan jo lukiossa kirjoittaneeni näytelmästä äidinkielen aineen, silloin ihan tuoreesta Matti Rossin suomennoksesta. Siis reilut 30 v … Jatka artikkeliin Skottilainen näytelmä Sardiniasta

Kaikki on kohta hyvin?

TTT:n Kaikki on kohta hyvin alkaa man-bunilla varustetun beefcake-tyylisen nuoren miehen puoli-itkuisella lyhyellä monologilla. Ajattelin, että tässä asetetaan esityksen tunneilmaston pateettinen perustaso: itkusta lähdetään ja kuolemaan päädytään. Mutta ei tämä ihan niin yksioikoinen juttu ollutkaan. Jopa huumoriakin löytyi. Alussa huomio kiinnittyy myös näyttämökuvaan: sotkuinen yksiö, jonka sisustuksessa on runsaasti nuoruuden, elämän, voiman symboleita kuten Teräsmies sekä Michelangelon Daavid … Jatka artikkeliin Kaikki on kohta hyvin?