Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits

Ratmanskyn Anna Karenina

En ole venäläisklassikoiden suuri fani enkä kovin pölyisen klassisen baletinkaan, mutta Alexei Ratmanskyn versio Anna Kareninasta onnistui kuitenkin jotenkin puhuttelemaan. Tarinan pääjuoni on kovin sentimentaalinen, siis balettimateriaalia. Tosin Tolstoin kunniaksi on todettava, että romaanissa on paljon sivujonteita ja laaja monisärmäinen henkilögalleria, jotka syventävät ja tasapainottavat vähän höpsäkkää pääjuonta. Nämä kuitenkin tanssiteoksissa aika lailla ohitetaan ja … Jatka artikkeliin Ratmanskyn Anna Karenina

Tuore Tuhkimo

Jos muistiinpanoni pitävät kutinsa, olin nähnyt kolme erilaista tanssitulkintaa Tuhkimosta Sergei Prokofjevin musiikkiin - nyt oli vuorossa siis neljäs, kun Kansallisbaletti toi lavalle David Binleyn tuoreen Tuhkimon, joka oli kantaesitetty Birmingham Royal Balletissa kahdeksan vuotta sitten. Tuoreutta oli myös koreografiassa ja ylipäätään toteutuksessa - vaikka teoksessa oli varsin paljon klassista, se ei jättänyt jälkeensä umpiklassisille … Jatka artikkeliin Tuore Tuhkimo

Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden

Kansallisbaletin kausi päättyi kauniisti Tanssin tähden -gaalaan, mukana lähes tusinan verran teoksia tai katkelmia teoksista, joista monia on nähty ihan viime aikoina ja toisia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Olipa mukana teos myös koreografilta, jota ei ole Kansallisbaletissa käsittääkseni aiemmin lainkaan nähty. Melko klassisvoittoisen ohjelman seassa muutama ilahduttava nykytanssihelmikin. Ilta alkoi Uwe Scholzin Seitsemäs sinfonia -teoksen … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin kauden kaunis päätös Tanssin tähden

Les Nuits. Kuvassa Frans Valkama & Johan Pakkanen. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Mirka Kleemola.

Les Nuits – aistillista estetiikkaa

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden tunnelmiin meitä tanssiteltiin Berliinin valtionbaletin tuotannolla Les Nuits - Yölliset tunnit, Angelin Preljocajin teos vuodelta 2013 lupasi sensuellia ja erootillista menoa - jopa siinä määrin, että suositusikärajaksi mainittiin 12. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön (huoh) ikärajakriteerien mukaan sellaisessa leffassa saisi olla mm. ”yksi tai useampia peiteltyjä seksikohtauksia tai runsaasti … Jatka artikkeliin Les Nuits – aistillista estetiikkaa

Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Reilu viikko sitten Kansallisbaletin nuorisoryhmän 13 tanssijaa valtasivat Alminsalin  omalla näytöksellä, tai kahdellakin. Erilaisten teosten kirjo toi hyvin esiin nuorten tanssijoiden taidon ja monipuolisuuden, kun ilta (tai no, iltapäivä) eteni alun erittäin klassisesta lopun hyvinkin wow-tason elämykseen. Ensin nähtiin valittuja paloja Petipan (ym.) baletista Le Corsaire: Pas d'esclave, Pas de trois des odalisques ja Grand … Jatka artikkeliin Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin