Näin Tero Saarisen Transit-teoksen ensimmäistä kertaa syksyllä 2021, Suomen ensiesityskauden toisena iltana. Tai oikeastaan en nähnyt - silloisten pandemiarajoitusten vuoksi paikkaa ei katsomossa voinut itse valita, niinpä minut ohjattiin salissa johonkin piippuhyllylle, eikä ollut kiikareita matkassa. Niinpä riensin lipun ostoon heti, kun Transit tuli nyt uudelleen Helsinkiin ja sainkin paikan eturivistä, josta mieluiten tanssia katson. … Jatka artikkeliin Saarisen runsas ja lumoava Transit
Vastikään selittelin, että välttelen klassikoita, mutta Shakespearen Hamlet on tässä sarjassa poikkeus, sen pariin tulee hakeuduttua aina kun mahdollisuus tarjoutuu, niinpä Tampereen työväen teatterin musikaaliproduktio oli tietenkin koettava. TTT:llä on vahva kokemus onnistuneista musikaaleista, joten odotukset olivat korkealla. Musikaali taidelajina yhdistää musiikkia, tanssia, näyttelemistä ja skenografiaa, ja parhaimmillaan nämä kaikki erinomaisina komponentteina muodostavat summaansa suuremman … Jatka artikkeliin Hamlet väkevänä musikaalina
Loopit vuodelta 2017 on Tero Saarisen Tanssiteatteri MD:lle tekemä 20-vuotisjuhlateos, joka palasi MD:n ohjelmistoon tänä vuonna (2021). Näin tämän hienon ja hauskan tanssiesityksen striimattuna tammikuussa ja vihdoin myös livenä syyskuussa MD:n kotinäyttämöllä Hällässä Tampereella. Saapuessamme saliin esitys on jo alkanut: katsomoon työntyvällä catwalkilla Oskari Kymäläinen liikkuu paikallaan hitaasti ja varovasti kuin tunnustellen, aistikkain vartalon ja pään … Jatka artikkeliin Hieno ja hauska Loopit
Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta - toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty … Jatka artikkeliin Third Practice taidokkaana tallenteena
Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020
HKO:n konserteissa on tullut käytyä vähemmän, ja varsinkin nyt kulkutauteja kartellessa käyn esityksissä vielä poikkeuksellisen vähän, ihan vai pakollisissa. Tälle lyhyelle välttämättä nähtävien listalle tänä syksynä päätyi Susanna Mälkin johtama Rakastava-konsertti kahden "tarkkailulistalla" olevan nimen vuoksi: Tero Saarinen ja Oskari Kymäläinen. Toki paljon mahtui 1,5 tunnin konserttiin muutakin. (Klassisesta musiikista juuri mitään ymmärtämättömänä (vaikkakin nauttivana) … Jatka artikkeliin Rebond: HKO ja Tero Saarinen
Tero Saarisen Third Practice kantaesitettiin Italian Cremonassa vain reilut pari viikkoa ennen Suomen ensi-iltaa Kuopiossa. Sain pientä esimakua jo viime marraskuussa, jolloin joitakin lopulliseen teokseen päätyneitä aihioita oli jo olemassa, kuten kangas ja laulajien roolit lavalla. Kyseessä on aidosti monitaiteinen teos - ei "pelkkä" tanssiesitys, jota musiikki ja skenografia tukevat, vaan teos, jossa taiteenalat lyövät … Jatka artikkeliin Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon
[Metahuomio: muutaman kuukauden kirjoitussalpauman jälkeen puran muutaman tekstin verran rästiin jääneitä juttuja, alkaen tästä noin 3 kk takaisesta esityksestä...] Tero Saarisen uusin teos Zimmerman Trio (2018) kantaesitettiin viime tammikuussa Los Angelesissa, ja Suomen ensi-iltansa se sai Helsingin juhlaviikoilla Susanna Mälkin johtaman HKO:n konsertissa - itse koin toisen illan esityksen. Konsertin avasi Bachin teoksen Musikalisches Opfer … Jatka artikkeliin Saarisen Zimmermann Trio puhutteli temaattisestikin
Lämmin tuulahdus aurinkoisen Tampereen kevätsäässä, elämän henkäys vai pirunkeuhkon nariseva ujellus? Sanotaan, ettei elämä ole vaikeaa, pitää vain muistaa hengittää. Henki on elämän välttämätön muttei riittävä ehto, tarvitaan myös toista ihmistä - vaikka hankaliahan ne ruojat tuppaavat olemaan. Tero Saarinen Companyn uusin teos Breath kantaesitettiin kuukausi sitten Kanadassa, ja Suomen ensi-ilta oli eilen Tampere-talossa. Saarisen … Jatka artikkeliin Breath kasvaa osiaan suuremmaksi
Tero Saarinen Companyn 20-vuotisjuhlaan päästiin osallistumaan kahden teoksen illassa, jossa nähtiin vanhaa ja uutta: Could you take some of my weight…? (1999) ja Suomen ensi-iltana MESH (2014). Myös esiintyjäkunta koostui sekä kokeneista että vasta uransa alussa olevista tanssijoista (mm. muutama juuri Balettioppilaitoksesta valmistunut), mistä hatunnosto Saariselle: on arvokasta välittää eteenpäin osaamista ja kokemusta, jota on aiemmilta … Jatka artikkeliin Tero Saarisen puhutteleva 20-vuotisilta
Aleksanterin teatterissa nähdään keväällä vierailuja, joita Tero Saarinen Company on tuottanut osana 20-vuotisjuhliaan. Lupa lienee siis asettaa odotukset korkealle! Tällainen tapaus oli tšekkiläinen ryhmä 420PEOPLE kahden teoksen illalla. Eka biisi 14’20” oli duetto Jiří Kyliánin teoksesta 27’52” (2002), jonka tanssivat Václav Kuneš ja Nataša Novotná, ryhmän perustajat. Alle varttisena napakan pituinen pätkä on vangitsevan intensiivistä … Jatka artikkeliin Koruttoman kaunis 420PEOPLE
Kaukoidän näyttämötaiteeseen en ole suuremmin perehtynyt (vastahan olen länsi- ja kotimaisenkin osalta vielä ihan noviisi), joten satunnaiset kohtaamiset voivat olla mielenkiintoisia, kuten Wusheng Companyn Viimeinen taistelija. Tämä 1100-luvullle sijoittuva tastelunäytelmä on ilmeisesti hyvin tunnettu klassikkoteos Kiinassa. Sen tarinan keskiössä on kenraali Gao Chong (Antti Silvennoinen), joka on keisarillista sukua, mutta armeijan hierarkiassa ylipäälliikö Yue Fein … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain
Yritän välttää esityksiin liittyviä valtaisia ennakko-odotuksia. Poikkeus vahvistaa tämänkin säännön: Tero Saarisen Kullervoa olen odotellut jo 10 kk ajan. Tänä aikana olen toki pitänyt muitakin Kullervoja: Savonlinnassa kesällä Aulis Sallisen Kullervo-ooppera, jonka taustaksi piti lukea Vanhan Kalevalan Kullervo-runot ja Uuden Kalevalan Lönnrotin Kullervo-runoelma sekä vielä Aleksis Kiven Kullervo-näytelmä - josta pahaksi onneksi SKS julkaisi vielä syksyllä … Jatka artikkeliin Kullervo, Teron poika
Pori Dance Company vieraili Aleksanterin teatterissa kolmen teoksen illan verran. Pori on suomalaisen tanssitaiteen kannalta tärkeä paikakkunta - ovathan sieltä lähtöisin mm. Jorma Uotinen ja Tero Saarinen, parhaiten kansainvälisesti tunnettuja tanssitaiteilijoitamme. Pori Dance Companyn taustalla on Liisa Nojonen, joka on kouluttanut Porissa tanssijoita jo yli 30 vuoden ajan. Esityksen jälkeistä yleisökeskustelua vetänyt Uotinen hahmotteli illassa jonkinlaista … Jatka artikkeliin PDC kolmen miehen voimin
Juhlaviikoilla Oopperatalossa koettiin harvinainen - ja harvinaisen hieno - tapaus, kun Tero Saarisen uusi teos Morphed kahdeksalle miestanssijalle sai maailman ensi-iltansa siten, että teoksessa käytetyn musiikin säveltäjä Esa-Pekka Salonen itse livenä johti Kansallisoopperan orkesteria. Esityksen jälkeen nämä viisikymppiset nuoret miehet saatiin vielä saman pöydän ääreen yleisökeskusteluun. Esitys alkoi Salosen biisillä Concert Étude for solo horn … Jatka artikkeliin Saarinen & Salonen Morphed into one
Erinomaisuutta 