Third Practice taidokkaana tallenteena

Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta – toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty tallenne ja toisaalta, koska on hauskaa verrata sitä muistoihin live-kokemuksesta. En siis tässä pyri kattamaan teosta sinänsä vaan kirjailen enemmänkin reunamerkintöjä lähes parin vuoden takaiseen tekstiini (→ Monitaiteinen Third Practice tarjoaa moniesteettisen nautinnon), jonka innoittuneena kirjoitin nähtyäni Suomen ensi-illan Kuopiossa kesällä 2019.

Nyt piti olla teoksen Helsingin-sesonki Alminsalissa, mutta tappava kulkutauti muutti suunnitelmat, joten Tero Saarinen Company tekikin siellä Lumikinos Productionin kanssa laadukkaan monikameratallenteen. Esiintyjät ovat säilyneet lähes samoina kuin Kuopiossa: tanssijat yhtä lukuunottamatta samat (Jenna Broas, Annika Hyvärinen, Natasha Lommi, Pekka Louhio, David Scarantino, Eero Vesterinen), samoin ”tanssiva” tenori Topi Lehtipuu ja sopraanoprojektio Núria Rial. Helsingin barokkiorkesterin muusikot myös lavalla. Ihan samana teos ei kuitenkaan ole säilynyt: Saarinen sanoo tehneensä muutoksia, ja jotain panin merkille itsekin. Mutta oleellisin piirtein kuitenkin sama teos: ainakin vastaanottajana koin esteettiset tehot kokolailla samoina, vaikkakin välittyneisyyden vuoksi vähän miedompina.

Tero Saarinen: Third Practice. Kuvassa etualalla Natasha Lommi ja Pekka Louhio. Kuva: Kai Kuusisto.

Tero Saarinen: Third Practice. Kuvassa etualalla Natasha Lommi ja Pekka Louhio. Kuva: Kai Kuusisto.

Third Practice yhdistää tanssia, elävää Monteverdin musiikkia, laulua ja monenlaisia visuaalisia elementtejä valloittavaksi kokonaistaideteokseksi (wagneriaanisessa merkityksessä mutta tuoreemmin). Jo alun perin saumattoman monitaiteiseen teokseen liittyi nyt vielä yksi taidemuoto lisää: elokuvan keinot. Ajatus tallenteesta hiukan hirvitti ennakkoon: miten kaiken voi saada sullottua yhteen ruudulliseen kerrallaan? Eikä tietysti voikaan, tallenteessa on paitsi omat etunsa myös rajoitteensa, kuten toisaalla pohdiskelin. Monikameratallennuksen toteutuksesta vastannut Thomas Freundlich oli ollut produktiossa mukana muutenkin jo pitkään, ja tanssielokuvan tekijän lisäksi hänellä on myös tanssijan ja koreografin tausta, mikä näkyy: tanssia kunnioitetaan. Vaikka kuvaus on intiimiä ja välillä poimitaan esille tiiviimpiä solistisempiakin osuuksia, liikkeet näytetään kokonaisuuksina, alusta loppuun ja kaikki mukana. Itsetarkoituksellisen sähäkkä leikkaus, yltiötiivisti rajattu kuvaus ja vastaava silpova kikkailu loistaa poissaolollaan. Ei tule fiilistä, niin kuin usein TV:stä tanssia katsoessa, että jotain tärkeää jää kesken tai juuri se (minulle) oleellinen tapahtuu jossain kuvaruudun ulkopuolella.

Tero Saarinen: Third Practice. Kuvassa Jenna Broas. Kuva: Mikko Lampinen.

Tero Saarinen: Third Practice. Kuvassa Jenna Broas. Kuva: Mikko Lampinen.

Upean liikkeen ja musiikin lisäksi ihastelin Kuopiossa etenkin silkkimäisellä harsokankaalla toteutettuja visuaalisia ilmestyksiä, ja niin nytkin: mm. taianomainen kohtaus, jossa Pekka Louhio ja Eero Vesterinen tuottavat ilmavirtaa, jolla Jenna Broaksen päässä kiinni oleva ja irti karkaava kangas elää  omaa levotonta elämäänsä kiehtoo tallenteessakin: kuvaus ja leikkaus kunnioittavat kokonaisuutta ja kohtauksen lumo jatkuu rikkomattomana. Toki kaikki ei mahdu ruutuun: muistan Kuopiossa ihastelleeni mm. takanäyttämön verhojen rauhallista liikettä, niiden, joiden takana muusikot soittivat – tallenteessa verhot vain vilahtavat. Tallenne ei myöskään tavoita katsomon puolelle valahtavia juttuja: kankaat taisivat välillä liehua etukatsomonkin yllä ja äänikin ajoittain seikkailla ympäri katsomotilaa. Myös valojen taiteellinen teho kalpenee tallenteissa lähes väistämättä. Toisaalta taas loppupuolella (Tirsi e Clori) Lehtipuun ja Rialin dueton visualisoinnin upea astraalivaikutelma oli ruuturajauksena vielä vaikuttavampi; lisäksi nyt näytti olevan Lehtipuukin eteeristynyt projektioksi, Kuopiossa taisi olla tässä vielä lihallisena.

Kokonaisuudessaan erinomainen nautinto siis tallenteenakin. Third Practice on nähtävissä TikettiStreamissa pientä maksua vastaan 6.4.2021 asti, jonka jälkeen lähtenee kansainväliseen levitykseen.

Toivottavasti teos nähdään vielä livenäkin!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.