Näin kolmen teoksen On Aika -illan alun perin Alminsalissa 2024, Ballet Finlandin 15-vuotisjuhlavuonna, mutta silloin ei ollut aikaa tai tarmoa kirjoitella siitä. Niinpä onkin hyvä korjata tuo puute nyt, kun näin sen uudelleen reilu kuukausi sitten Tanssin talossa. Kokonaisuuden kaksi ensimmäistä teosta, Hanna Brotheruksen Laulu surusta (2024) ja Johanna Nuutisen Ever (2024) kantaesitettiin em. juhlavuoden esityksissä, kun taas kolmatta, Kenneth Kvarnströmin teosta Carmen?! (1993) voitaneen pitää jo monernina klassikkona.

Brotheruksen Laulu surusta tuo näyttämölle mielenkiintoisella tavalla tanssijoita eri ikäkausilta ja taustoilta – niinpä liikekin on hyvin monipuolista. On raisuksikin yltyvä nuorten Ive Ntumban ja Sofia Ruijan duetto, jossa Ntumba mm. heittää Ruijan maasta ilmaan tämän nilkoista – ylipäätään Ruijaa viskotaan pitkin teosta reippaasti ja näyttävästikin. Toisaalta on Anneke Lönnrothin rauhallinen kävely näyttämön yli ja hillitty mutta vangitsevan ilmeikäs ylävartalon ja käsivarsien liike. Ja mahtuu reiluun puoleen tuntiin paljon muutakin!

Lautu surusta. Kuvassa Ive Ntumba ja Sofia Ruija. Kuva: Nico Backström.

Tulkintoja jäin pohtimaan. Käsiohjelmassa Brotherus puhuu surusta ja sen jakamisen mahdollistamasta yhteydestä. Jos olisin intentionalisti, yrittäisin nyt kovasti sovitella surun teemaa siihen, miten teoksen koin. Surua en kuitenkaan kokenut vaan erinomaisen hienon esteettisen elämyksen.

Lautu surusta. Loppuaplodeissa Sofia Ruija, Eero Vessterinen, Anneke Lönnroth, Hanna Brotherus, Saida Solla, Mirva Mäkinen ja Ive Ntumba.

Nuutisen Ever alkaa vaikuttavasti – ja punaisesti: kolme naistanssijaa punaisissa asuissaan tekee paikoillaan pientä liikettä kukin omassa punaisessa valokartiossaan. Jopa tanssimatto on punainen! Kiehtovaa liikettä leimaa soljuva virtaavuus ja toisteisuus, paikoin lähes minimalististinen lumoava. Erillään liikkuvien osuuksien lisäksi liike yhtenäisenä organismina on erityisen viehättävää.

Ever. Kuvassa Anette Toiviainen, Aino Päivike ja Katerina Torp. Kuva: Tuomas Honkanen.

Kvarnströmin Carmen?! on hauskan pastissihenkinen teos, musiikkina Shchedrinin Carmen suite (1967) Bizet’n oopperan (1875) melodioiden pohjalta. Se on tullut vastaan jo jokusenkin kerran: ensinnä parikymmentä vuotta sitten Helsingin kaupunginteatterin tanssiryhmän (nyk. Helsinki Dance Company) 30-vuotisjuhlanäytöksessä ja sittemmin kokonaan tai otteina gaaloissa. Se ei tunnu kuluvan vaan on aina yhtä riemukkaan raikas! Vaikka nimihenkilöä ei näy, neljän miestanssijan liikkeessä ja gestiikassa on vahvasti Carmenin tulista asennetta. Se yhdessä vaativankin liikemateriaalin ja hilpeyttä herättävän aineksen kanssa tekee teoksesta perin valloittavan. Huolimatta siitä, mitä Kvarrnström sanaili esityksen jälkeisessä taiteilijakeskustelussa, teokselle toivon vielä monia lisävuosikymmeniä!

Carmen?! Loppuaplodeissa Eero Vesterinen, Vilhelm Bjersér, Timo Korjus ja Eemu Äikiö.

(Koettu: 12.3.2026 (ja 26.10,2024))