Avainsana: komedia

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Jätä kommentti

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Parasta elämässä on muistilappu terveille

Jätä kommentti

"Lempeän komediallinen monologi" - sellainen on Helsingin kaupunginteatterin mukaan Pentti Kotkaniemen kääntämä ja ohjaama Parasta elämässä, joka pohjautuu Duncan Macmillanin näytelmään Every Brilliant Thing (2013). Lempeyttä ja lämpöä siinä onkin: tematiikan rankkuudesta huolimatta se on jollain tavalla hyvän olon esitys. Jopa ahdistavankin vaikea ja hengenvaarallinen teema, itsemurhaan johtava masennus, kohdataan kevyehkösti ja komediallisesti, silti yksilöllistä … Jatka artikkeliin Parasta elämässä on muistilappu terveille

Kuvassa Pirjo Lonka ja Eero Ritala. Kuvaaja: Sakari Tervo.

Arki ja kauhu – keksittyä ja todellista

Jätä kommentti

Esitys keskeytyy kymmenisen minuuttia ennen loppua, kun lavalla alkaa (teko)veri virrata ja katsomossa pyörrytään. Huhuillaan yleisöstä lääkäriä - ei löydy. Huhuillaan hoitajaa - löytyy. Pian mies saadaankin virkoamaan ja talutellaan ulos salista, ja esitys pääse jatkumaan. Akse Pettessonin Q-teatteriin ohjaamasta Arki ja kauhu -esityksestä on liikkunut juttuja, että siellä väkeä lakoaa - siksi tuleekin mieleen, … Jatka artikkeliin Arki ja kauhu – keksittyä ja todellista

Terävä ja älykkään hauska Sumu

Jätä kommentti

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja - älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä kutkuttelevaa. Taisto ja Olli ovat perustaneet Somnimag-firman kehittämänsä aivojen magneettikuvantamisjärjestelmän ympärille ja palkanneet markkinointipäälliköksi Jonen. Pari laitetta jo Suomeen on saatukin myytyä, … Jatka artikkeliin Terävä ja älykkään hauska Sumu

Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Jätä kommentti

Tämän vuoden Teatterikesässä ekaksi näkemäkseni esitykseksi osui ruotsalaisen lasten- ja nuortenteatteri ung scen/östin Rose Rose Rose (2014), joka kertoo Rose-nimisestä teinitytöstä, tämän omasta - päänsisäisestäkin - näkökulmasta. Esitys alkaa internetin parhaalla sisällöllä: kissavideoilla! Pelkkää söpistelyä ei toki ole luvassa, teinitytön elämä ja kasvuhaasteet kun ovat täynnänsä huolen ja murheen aiheita: vaatteita sovittaessa mikään ei tunnu sopivan, … Jatka artikkeliin Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Das Ria monena

Jätä kommentti

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

Nummisuutarit, versio 2015

2 kommenttia

Joskus joku esitys käy ytimiin ja munaskuihin niin, että se pitää nähdä pian uudelleen. Kovin usein niin ei käy, ehkä pari kertaa sadasta. Joskus jotain kiehtovaa on jäänyt mieltä vaivaamaan, toisinaan taas kyse on niin valtavasta nautinnosta, että samaa piikkiä pitää saada lisää. Janne Reinikaisen Nummisuutarit Kansallisteatterissa menee näistä selvästi ainakin jälkimmäiseen, ehkä vähän ensimmmäiseenkin. … Jatka artikkeliin Nummisuutarit, versio 2015

Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Jätä kommentti

Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia (1844) on ollut suosittu alkuperäisteksti mm. lukuisten leffojen ja tv-sarjojen pohjalla, ja nyt siihen on tarttunut myös ohjaaja Milko Lehto Lahden kauunginteatterin samannimisessä produktiossa. Esityksen tarina on vanha tuttu: nuori d’Artagnan (Timo Välisaari) saapuu Pariisiin liittyäkseen kuningas Ludvig XII:n (Jari-Pekka Rautiainen) muskettisotureihin, mikä ei kuitenkaan ihan heittämällä onnistu. Sen sijaan … Jatka artikkeliin Kolme muskettisoturia Lah(d)essa

Onnellisuuden tasavalta

Jätä kommentti

Kansallisteatterissa vain muutamaa päivää aiemmin ensi-iltansa saanut Onnellisuuden tasavalta tuntui ennakkoon teokselta, johon on hyvä hiukan valmistautua eikä mennä ihan kylmiltään, niinpä luin näytelmän alkuperäistekstin pari kertaa ja palauttelin mieleen Danten Jumalaista näytelmää, johon teoksessa on alluusioita mm. rakenteen, teemojen ja tekstinkin tasolla. Dante vaeltaa näytelmässään runoilija Vergiliuksen opastamana ensin läpi helvetin ja sitten kiirastulen … Jatka artikkeliin Onnellisuuden tasavalta

Pöllämystyttävä Perplex

Jätä kommentti

Viiruksen Perplex on kutkuttavan hämmentävä mutta samalla fiksusti viihdyttävä huonenäytelmä. Otsikon "pöllämystyneisyys" on muuten ohjaaja Janne Pellisen käyttämä kuvailutermi Marius von Mayenburgin käsikirjoituksesta - ja ilmeisen osuva. Esityksen alussa Eva (Nina Palmgren) ja Robert (Oskar Pöysti) palaavat lomareissulta kotiinsa, jonka talonvahtina ollut ystäväpariskunta Judith (Maria Ahlroth) ja Sebastian (Viktor Idman) nyt asuukin siellä - kohteliaiden sosiaalisten keskustelukonventioiden myötä hämmentyneet … Jatka artikkeliin Pöllämystyttävä Perplex

Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Jätä kommentti

Rednoseclubin ja Teatteri Quo Vadiksen versio Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie-romaanista oli paitsi hersyvän hauska myös monin tavoin sivistävä kokemus: tutustuin Hotakaisen kirjan (jota en ollut lukenut) tarinaan ja avarsin käsitystäni klovneriasta. Ensin piti päivittää ymmärrys siitä, mitä klovnit ja klovneria on: se ei ole pelkkää sirkusklovneriaa, hullunkurisiksi pelleiksi pukeutuneiden isokenkäisten setien hassuttelua, vaan teatteriklovneria on komedian … Jatka artikkeliin Juoksuhaudantie klovnerian keinoin

Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

Jätä kommentti

Yksi Tampereen Teatterikesän monista hyvistä puolista on, että siellä voi nähdä myös esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa lähempänä kotia, mutta syystä tai toisesta (tai tyystin syyttä) ei ole tullut käytyä. Kansallisteatterin tulkinta Eugène Ionescon näytelmästä Kuningas kuolee oli juuri tällainen esitys. Näytelmän perusasetelma on selkeä: kuningas Bérenger I (Jukka Puotila), tämän kaksi vaimoa, nykyinen … Jatka artikkeliin Kunigas kuolee 1 h 32 min kuluttua

”Ihan eri paskaa”?

Jätä kommentti

Juha Jokela on "kirjoissani" nerokas erityisesti käsikirjoittajana ja kielen käyttäjänä eikä toki ohjaajanakaan sorru keskinkertaisuuteen. Jokelan uusin teos, Espoon kaupunginteatterissa 18.9.2013 kantaesityksensä saanut "Esitystalous 2 - Tehtävä Espoossa" ei oman makuni mukaan yllä hänen parhaimpiinsa, mutta että riittää toki täyttämään tämän blogin "kriteerit". Näkemäni esitys oli ennakkonäytös kantaesitystä edeltävä iltana, joten viilausta ja kypsymistä on … Jatka artikkeliin ”Ihan eri paskaa”?

Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta

Jätä kommentti

Turun kaupunginteatterin esitys Lauluja harmaan meren laidalta on Pipsa Longan käsikirjoittama ja Maarit Ruikan ohjaama teos - komediaksi sitä teatterin omilla sivuilla kuvataan; mutta mikään hah hah haa -komedia se ei tosiaan ole, mutta jollain lailla lämpimän hyvänolontunteen kuitenkin jälkeensäjättävä. Tarinan lähtökohta on jokin pieni Suomenlahden (tai joka tapauksessa Itämeren) rannan harvakseltaan asuttu kylä, jossa … Jatka artikkeliin Lempeää ihmisyyttä harmaan meren laidalta