Third Practice taidokkaana tallenteena

Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta - toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty … Jatka artikkeliin Third Practice taidokkaana tallenteena

Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?

Viimeisten 12 kk aikana olen nähnyt tasan 10 live-esitystä, viime vuoden syys-marraskuussa, kun hetken aikaa se oli mahdollista ja jotakuinkin turvallista; normaalisti samassa ajassa esityksiä kertyisi kymmenkertainen määrä. Samaan aikaan on tullut katsottua kotisohvalta kymmeniä striimattuja esityksiä. Eivät striimit toki mitään uutta ole: vuosittain (siis normaalivuosina, viimeksi 2019) noin sadasta ehkä 10-15 % on etäesityksiä, … Jatka artikkeliin Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Koronan keskellä on syntynyt täysin upea uusi tanssiteos, Val Caniparolin versio Robert Louis Stevensonin klassikosta Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886), lyhyemmin Jekyll & Hyde, joka on myös Kansallisbaletissa juuri kantaesityksensä saaneen teoksen nimi. Pääosamiehityksiä on peräti kolme, joista näin toisen illan upean miehityksen; jos en olisi hiukan koronakauhuinen, kävisin katsomassa ne … Jatka artikkeliin Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga

Ostin viime jouluna lipun Kaksiväriseen fuugaan, Carl Knifin uuteen teokseen Helsinki Dance Companyn kanssa. Esityspäivä oli 1.4.2020 - osuvasti aprillipäivä - joka ei tietenkään toteutunut, kun maailma ehti välillä muuttua. Mutta nyt vihdoin Studio Pasilassa teos oli koettavana. Knif nimeää teoksen inspiraation lähteeksi Šostakovitšin 24 preludia ja fuugaa (op. 87, 1950-1951), joista mukaan on valittu … Jatka artikkeliin Lempeän lämmin Kaksivärinen fuuga

Rebond: HKO ja Tero Saarinen

HKO:n konserteissa on tullut käytyä vähemmän, ja varsinkin nyt kulkutauteja kartellessa käyn esityksissä vielä poikkeuksellisen vähän, ihan vai pakollisissa. Tälle lyhyelle välttämättä nähtävien  listalle tänä syksynä päätyi Susanna Mälkin johtama Rakastava-konsertti kahden "tarkkailulistalla" olevan nimen vuoksi: Tero Saarinen ja Oskari Kymäläinen. Toki paljon mahtui 1,5 tunnin konserttiin muutakin. (Klassisesta musiikista juuri mitään ymmärtämättömänä (vaikkakin nauttivana) … Jatka artikkeliin Rebond: HKO ja Tero Saarinen

Kansallisbaletin Le Corsaire ENB:stä

Syksyn klassisen baletin annos täyttyi mainiosti Kansallisbaletissa, Englannin kansallisbaletista vuokratulla tuotannolla Merirosvo - Le Corsaire. Anna-Marie Holmesin versio vuodelta 2013 pohjautuu Petipan (1800-luvun loppupuoli) ja Sergejevin (1973) koreografioille Adolphe Adamin ym. musiikkiin. Se on toki hyvin klassinen, muttei niin pölyinen kuin useimmat muut klassikot, joilla on yli satavuotiset perinteet. Baletin juoni on klassisen kepoinen: merirosvo … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Le Corsaire ENB:stä

Vaikuttava Cabaret Turussa

Cabaret-musikaalia voinee pitää genren tyyppiedustajana, ainakin se on hyvin tunnettu hittibiiseineen - ehkä jopa siinä määrin, että vailla yhteiskunnallista herkkyyttä sitä voisi luonnehtia iänikuiseksi (merkityksessä ”kyllästyttävästi toistuva"). Sen sisältö ja sanoma on kuitenkin valitettavasti iänikuinen (merkityksessä "lakkaamaton, loputon"). Kun Cabaret'n päältä puhaltelee enimmät konfetit, se positioituu pahaa vastaan - natsismia, fasismia, etnonationalismia tai millä nimellä tämä … Jatka artikkeliin Vaikuttava Cabaret Turussa

Perin ihana COW

COW - eka kokemani live-esitys lähes puoleen vuoteen! Esittävä taide alkaa vähitellen käynnistyä terveysturvatoimin, jotka Kansallisbaletissa oli hoidettu mainiosti; huolta esityksissä ei herätäkään järjestävän tahon toimet vaan muut katsojat, joista moni hönki ilman maskeja. Nyt syksyllä tuleekin nähtyä vähän vähemmän esityksiä (vs. normaali n. 100 per vuosi), ihan vain pakolliset. Välttämättömän pakollinen oli Alexander Ekmanin … Jatka artikkeliin Perin ihana COW

Nikkilän nykyrietas Don Giovanni

Vielä yksi jälkikäteisjuttu luonnospinosta: Ehdin nähdä Kansallisoopperan uuden Don Giovanni -produktion toisen ja toistaiseksi viimeisen esityksen ennen koronalamaannusta, mutta vasta nyt heräsin viimeistelemään tuolloin kesken jääneen tekstin. Vähän ristiriitaisenkin vastaanoton saaneen produktion ohjasi teatterin puolelta hyvinkin tuttu Jussi Nikkilä nykyaikaistaen ja hiukan muokatenkin, kuitenkin tunnetulle musiikille ja libretolle melko lailla uskollisesti. Mozartin Don Giovanni Lorenzo … Jatka artikkeliin Nikkilän nykyrietas Don Giovanni

Liam Scarlettin verevä Carmen

[Sarjastamme "nähty ennen koronalamaannusta, havahduttu kirjoittamaan vasta nyt"] Liam Scarlettin Carmen-baletti Ludovic Halévyn ja Henri Meilhacin librettoon Prosper Meriméen mukaan ja Bizet'n musiikkiin kantaesitettiin Norjan kansallisbaletissa viisi vuotta sitten. Vain viikon sisään Suomen kansallisbaletin ensi-illastaan se ehti jo saada melko ristiriitaisen vastaanoton, parin ammattikommentaattorin perin nuivista näkemyksistä hiukan suopeampiinkin. Yleisö kuitenkin tuntuu pitävän, mikä tärkeintä. … Jatka artikkeliin Liam Scarlettin verevä Carmen

Hitler ja Blondi

Näin blogini 7-vuotispäivänä on ehkä aika kaivaa pinoista muistiinpanot muutamasta esityksestä, jotka koin jo ennen koronalamaannusta. Aloitan tasan 3 kk takaa Hitleri ja Blondi -esityksestä (joka olisi ollut myös tämän vuoden Teatterikesän ohjelmistossa). Michael Baranin uusi näytelmä sai runsaasti mediahuomiota jo ennakkoon. Tarina meni kai jotenkin niin, että Baran kysyi Seela Sellalta, ketä tämä haluaisi vielä esittää … Jatka artikkeliin Hitler ja Blondi

Echoes of Another World – kätketty helmi

Olen aika monilla esittävän taiteen alan postituslistoilla, mutta siitä huolimatta lähes missasin mielettömän hienon tanssiesityksen Echoes of Another World, koreografeina Thibault Monnier ja Virpi Pahkinen. Kovin runsasta yleisöä tämä ei tainnut muutenkaan saada, vain pari esitystä melko pienessä Teatteritalo Universumissa, mikä on harmi, koska esitys oli valtavan vaikuttava - toivottavasti se olisi mahdollista nähdä vielä … Jatka artikkeliin Echoes of Another World – kätketty helmi

Wusheng Company: Trog

Paluu kuukauden takaiseen esitykseen: Wusheng Companyn Trog on ehdottamasti jutun väärti, mutta nyt on päässyt näitä tekstejä jäämään vähän rästiin, siksi pieni viive. Wusheng Company on Antti Silvennoisen johdolla tuonut erittäin fyysistä Peking-oopperaa meille suomalaiskatsojille (ks. esim. Viimeinen taistelija) hyvinkin autenttisin eväin, opiskelihan hän sitä paikan päällä vuosia. Silvennoisen (ohjaus ja koreogtafia) uusi teos Trog yhdistää … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Trog

Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Tallinnan-reissuni pääasiallinen syy oli nähdä Liisa ihmemaassa (Alice imedemaal), jonka ensi-ilta Rahvusballettissa oli ollut vajaa kuukausi sitten. Lewis Carrollin alkuperäistarina on niin mielikuvituksellinen, että sen toteuttaminen näyttämölle, muodossa tai toisessa, on välttämättä väkevää luovuutta vaativa juttu. Aiemmin näkemäni Christopher Wheeldonin ja Jorma Elon versiot olivat keskenään kovin erilaisia mutta molemmat oikein hyvin toimivia, joten oli mielenkiintoista … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)