Tämä iltana. Kuvassa Riikka Tankka ja Riku Lehtopolku. Kuva: Maarit Laakkonen.

Ihanan valloittava Tänä iltana

Käytän otsikon i-sanaa kovasti säästeliäästi, tai en juurikaan. Sellainen kuitenkin oli Riku Lehtopolun Tänä iltana Porin Promenadisalissa. Pori Dance Companyn ja Pori Sinfoniettan yhteistuotanto annostelee kukkuramitoin mutta sopivissa suhteissa huumoria, satiiria, veikeyttä, romantiikkaa ja suuria tunteita - voittopuolisesti musikaali- ja elokuvasävelmien tahdissa. Lavalla on Pori Sinfonietta Tibor Bogányin johdolla sekä kuusi tanssijaa: Pori Dance Companyn … Jatka artikkeliin Ihanan valloittava Tänä iltana

Dystooppinen Gravity

Jarkko Mandelinin uusi teos Gravity Helsingin kauounginteatterin pienellä näyttämöllä on mielenkiintoinen: se onnistuu olemaan perin kiehtova ilman, että puhuttelisi oikein mitenkään emotionaalisesti - korkeintaan aavistuksen apeuttavasti. Gravityssa on kahdeksan tanssijaa: Sanni Giordani, Anni Koskinen, Kalle Lähde ja Oskari Turpeinen Mandelinin Kinetic Orchestra -ryhmästä sekä Jyrki Kasper, Heidi Naakka, Mikko Paloniemi ja Justus  Pienmunne Helsinki Dance … Jatka artikkeliin Dystooppinen Gravity

Kuopion Genelec-gaala 2021

Ehkäpä kirjaan muistiin vielä jokusen rivin Kuopio tanssii ja soin gaalasta, tai Genelec-gaalasta niin kuin sitä yhteistyökumppanin mukaan kutsutaan. Festivaalin uuden taiteellisen iohtajan Riku Lehtopolun ajan ensimmäinen gaala noudatti hyviä perinteitä tarjoten tanssia varsin monipuolisesti ja tasokkaasti. Gaalan aloittivat NIc Gareiss ja Caleb Teicher Gareissin teoksella Breaking up Christmas, nimestään huolimatta valloittavan hyväntuulista ja kujeilevaakin … Jatka artikkeliin Kuopion Genelec-gaala 2021

Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic

Kuopio tanssi ja soi tänä vuonna koronapoikkeuksellisesti pitkin syksyä muutamana viikonloppuna, joista pääsin osallistumaan vain viimeiseen. Perjantain myöhäisillassa Kulttuuriareena 44:ssä nähtiin perkussiivista tanssia edustavat Caleb Teicher ja Nic Gareiss, jotka kertoivat tämän olevan heidän yhteinen Manner-Euroopan debyyttinsä. Niin, perkussiivinen tanssi, onkohan sille sujuvaa suomennosta? Lyömäsoitintanssi, lyömätanssi ei nyt ainakaan. Koputtelutanssi, naputtelutanssi? No olkoon köpösti perkussiivinen tanssi. … Jatka artikkeliin Lämpimän perkussiiviset Caleb & Nic

Hamlet väkevänä musikaalina

Vastikään selittelin, että välttelen klassikoita, mutta Shakespearen Hamlet on tässä sarjassa poikkeus, sen pariin tulee hakeuduttua aina kun mahdollisuus tarjoutuu, niinpä Tampereen työväen teatterin musikaaliproduktio oli tietenkin koettava. TTT:llä on vahva kokemus onnistuneista musikaaleista, joten odotukset olivat korkealla. Musikaali taidelajina yhdistää musiikkia, tanssia, näyttelemistä ja skenografiaa, ja parhaimmillaan nämä kaikki erinomaisina komponentteina muodostavat summaansa suuremman … Jatka artikkeliin Hamlet väkevänä musikaalina

Sievistelemätön Spartacus

Vihdoin taas Kansallisbaletisssa livenä, ja ohjelmassa vieläpä Spartacus! Lähes päivälleen 11 kuukautta sitten olin täällä viimeksi katsomassa upeaa Jekyll & Hydeä - kamalan pitkä koronapaussi. Sitäkin makeammin värisi tutun suloinen odotus läpi kehon, kun valot himmenivät ja orkesteri virittyi oboen johdolla. Monttu näytti jotenkin poikkeuksellisen täydeltä - lyömäsoittajiakin laskin peräti 6, joka on monta. Aram … Jatka artikkeliin Sievistelemätön Spartacus

Hieno ja hauska Loopit

Loopit vuodelta 2017 on Tero Saarisen Tanssiteatteri MD:lle tekemä 20-vuotisjuhlateos, joka palasi MD:n ohjelmistoon tänä vuonna (2021). Näin tämän hienon ja hauskan tanssiesityksen striimattuna tammikuussa ja vihdoin myös livenä syyskuussa MD:n kotinäyttämöllä Hällässä Tampereella. Saapuessamme saliin esitys on jo alkanut: katsomoon työntyvällä catwalkilla Oskari Kymäläinen liikkuu paikallaan hitaasti ja varovasti kuin tunnustellen, aistikkain vartalon ja pään … Jatka artikkeliin Hieno ja hauska Loopit

Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa

Pitää tunnustaa, että ihan kauhean innokkaasti en riennä katsomaan klassikoita, ellei niissä ole odotettavissa jotain erityistä uutta kiinnostavaa näkökulmaa. Niinpä Svenska Teaternin Ett Drömspel Amos-näyttämöllä olisi epäilemättä jäänyt väliin, ellei sen ohjaajana olisi ollut Carl Knif, koreografi ja tanssija, jonka teokset aina jaksavat aina puhutella tai vähintäänkin suuresti viehättää. Uninäytelmä on August Strindbergin vuonna 1901 … Jatka artikkeliin Ett Drömspel Carl Knifin maailmassa

We Will Rock You -musikaali suomeksi

Lisää näitä tekstejä kauan sitten nähdyistä esityksistä:  We will rock you -musikaalilla (WWRY) on aina ollut erityinen paikka sydämessäni, ja se on ollut referenssi, johon muita musikaaleja vertaan, useinkin näiden tappioksi. Niinpä huoli ei ollut vähäinen, kun menin katsomaan sen Suomi-versiota, jossa uhkaavan katastrofin ainekset olivat kasassa: Queenin lauluja suomennettuina, ja esityspaikkana Helsingin jäähalli, tila, … Jatka artikkeliin We Will Rock You -musikaali suomeksi

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Kepeä elämäni

Miiko Toiviaisen monologiesityksen Kepeä elämäni olen onnistunut missaamaan jo useamman kerran, mutta nyt Tampereen teatterikesän Telttalabissa vihdoin lykästi. Esityksen kiteytys on muotoiltu Toiviaisen lainaukseen: "Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani.” Esityksen ehdoton vahvuus … Jatka artikkeliin Kepeä elämäni

Third Practice taidokkaana tallenteena

Kirjoittelen yleensä live-kokemuksista enkä striimeistä (tai ylipäätään tallenteista), vaikka niitä tulee normaaliaikoinakin nähtyä, nykytilanteesta puhumattakaan. Pohdiskelin tätä vähän tarkemmin, mutta siitä tulikin pidempi jaaritus (mallia tl;dr), joka silmikoituikin omaksi jutukseen (→ Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?). Nyt oli kuitenkin ajatus kirjoittaa Tero Saarisen Third Practice -teoksen striimauksesta - toisaalta siksi, että se on poikkeuksellisen hyvin tehty … Jatka artikkeliin Third Practice taidokkaana tallenteena

Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?

Viimeisten 12 kk aikana olen nähnyt tasan 10 live-esitystä, viime vuoden syys-marraskuussa, kun hetken aikaa se oli mahdollista ja jotakuinkin turvallista; normaalisti samassa ajassa esityksiä kertyisi kymmenkertainen määrä. Samaan aikaan on tullut katsottua kotisohvalta kymmeniä striimattuja esityksiä. Eivät striimit toki mitään uutta ole: vuosittain (siis normaalivuosina, viimeksi 2019) noin sadasta ehkä 10-15 % on etäesityksiä, … Jatka artikkeliin Ruudulta, valkokankaalta vai näyttämöltä?

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jekyll ja Hyde verevästi tanssien

Koronan keskellä on syntynyt täysin upea uusi tanssiteos, Val Caniparolin versio Robert Louis Stevensonin klassikosta Strange Case of Dr Jekyll and Mr Hyde (1886), lyhyemmin Jekyll & Hyde, joka on myös Kansallisbaletissa juuri kantaesityksensä saaneen teoksen nimi. Pääosamiehityksiä on peräti kolme, joista näin toisen illan upean miehityksen; jos en olisi hiukan koronakauhuinen, kävisin katsomassa ne … Jatka artikkeliin Jekyll ja Hyde verevästi tanssien