Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani - nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä "resort-reissu": hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂 Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen … Jatka artikkeliin Lappeenrannan 9. balettigaala
Turun musiikkijuhlien ohjelmistossa oli tänä vuonna ekaa kertaa balettigaala, ja kun mukana oli kiinnostavia uusia nykytanssibiisejä (etenkin pari Emrecan Tanışin teosta), päätin investoida viimeisen kesälomapäivän Turun reissuun. Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa rakennettu gaala perustui pitkälti Kansallisbaletin tanssijoiden varaan, ml. taiteellinen koordinaattori Michal Krčmář ja tuotannollinen koordinaattori Ville Mäki. Illan juonsi Minna Tervamäki, Kansallisbaletista eläköitynyt tanssija-koreografi. … Jatka artikkeliin Balettigaala Turussa
Viime vuosina Teatterikesässä on useinkin nähty myös suuren lavan nykysirkusesitys - tällä kertaa Tampere-talon suurella näyttämöllä nähtiin unkarilainen Recirquel Company Budapest teoksellaan Paris de Nuit. Esitys koostui melko tyypillisistä sirkusnumeroista: Ilma-akrobatiaa köydellä, trapetsilla, renkaalla ja roikkuvalla kiinalaisella pylväällä; nuorallakävelyä, myös korkokengissä, jonglöörausta renkailla, jne. Musiikista huolehti elävä orkesteri, laulua kuultiin ainakin ranskan ja unkarin kielillä. … Jatka artikkeliin Virkeä Paris de Nuit
Jos taideteos olisi täydellinen, ihminen ei kestäisi sitä. Niinpä kaikista teoksista pitää löytää virhe. Ja Reger löytää. Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta hän on kuitenkin käynyt tarkastelemassa Wienin taidehistoriallisessa museossa jo 36 vuoden ajan joka toinen päivä paitsi maanantaisin. Nyt, poikkeuksellisesti, hän on eilen pyytänyt tuttavansa Azbacherin, joka pitää Regeriä henkisenä isänään, tapaamaan häntä museoon. Ennen tapaamista … Jatka artikkeliin Suloisen soljuva Vanhat mestarit
Oma suhteeni Jouko Turkkaan, niin ihmiseen kuin ilmiöön, on aika lailla olematon: hänen Teatterikorkeakoulun aikansa sijoittuu omalla aikajanallani johonkin yläasteeen ja lukion aikoihin, jolloin en vielä isommin harrastanut teatteria. Asioita tuli seurattua lähinnä ohimennen muun uutisvirran mukana. Juuri siksi Ruusu Haarlan ja Julia Lappapaisen Teatterikesässä kantaesitetty Turkka kuolee oli kiinnostava: teema, johon en ollut aiemmin … Jatka artikkeliin Turkka kuolee perusteellisesti
En oikein tiennyt, mitä odottaa Samira Elagozin seksuaaliseen väkivaltaan liittyvältä teokselta Cock, Cock.. Who's There? Olisiko kyseessä uhritarina tai sankaritarina selviytymisestä, ja pitääkö valmistautua ottamaan vastaan miesvihaa tai miesten syyllistämistä. Vaan ei. Katalyyttina, kuten Elagoz sanoo, oli teokselle ollut raiskaus, joka hänelle tehtiin parisuhteessa. Teos koostuu suurelta osin videomateriaalista ja livekommentoinnista lavalla. Alkupuolen videoissa painottuvat … Jatka artikkeliin Cock, Cock.. Who’s There?
Tunnustan, että preferoin nykydraamaa, ja kovin helposti tylsistyn klassikoiden uudelleentulkintojen äärellä; harvoin kun niihin oikeasti uutta kulmaa on löydetty, vaikka joskus kiusaannuttavankin innokkaasti on yritetty. Joitakinkuitenkin jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen - Shakespearen Macbeth kuuluu näihin poikkeuksiin. Hämärästi muistan jo lukiossa kirjoittaneeni näytelmästä äidinkielen aineen, silloin ihan tuoreesta Matti Rossin suomennoksesta. Siis reilut 30 v … Jatka artikkeliin Skottilainen näytelmä Sardiniasta
