Ratmanskyn Anna Karenina

En ole venäläisklassikoiden suuri fani enkä kovin pölyisen klassisen baletinkaan, mutta Alexei Ratmanskyn versio Anna Kareninasta onnistui kuitenkin jotenkin puhuttelemaan. Tarinan pääjuoni on kovin sentimentaalinen, siis balettimateriaalia. Tosin Tolstoin kunniaksi on todettava, että romaanissa on paljon sivujonteita ja laaja monisärmäinen henkilögalleria, jotka syventävät ja tasapainottavat vähän höpsäkkää pääjuonta. Nämä kuitenkin tanssiteoksissa aika lailla ohitetaan ja … Jatka artikkeliin Ratmanskyn Anna Karenina

Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Helsingin kaupunginteatteri tekee yhteistyötä teatterialan oppilaitosten kanssa, minkä tulos Syntipukki viime syksynä oli - monista hienoista näytteljäsuorituksista huolimatta - osin kivuliaankin kiusallinen katsojakokemus. Nyt Studio Pasilassa nähty Siegfried sen sijaan erottui edukseen tyystin eri tavalla: se on kaunis, herkkä, älyllinenkin teos, joka jätti mielen sekä suloisen seesteiseen että hedelmällisen hämmentyneeseen tilaan. Joutsenlammen prinssistä nimensä saanut … Jatka artikkeliin Moniesteetillinen Siegfried viehättää ja hämmentää

Yksityis-Hamlet Metson kahvilassa

Yleensä kaihdan visusti esityksiä, joissa on edes jonkinlainen osallistava piirre. Arjen sosiaalinen kaaos ja immersiivisyys ihan riittää, kiitos - taidetta olisi mukavaa vastaanottaa oman mielen sisällä. Mutta toki poikkeukset vahvistavat säännön. Niinpä "Hamlet-viikkoni" (johon sisältyi myös Turun Hamlet sekä alkukielisen ja kolmen suomennoksen lukeminen) päättyi Tanssiteatteri MD:n ja Gnab Collectiven Hamlet private -esitykseen. Tampereen pääkirjasto … Jatka artikkeliin Yksityis-Hamlet Metson kahvilassa

Turun nautinnollisen erinomainen Hamlet

Suhtaudun aina vähän ennakko- ja epäluuloisesti ikivanhojen klassikoiden tekemiseen uusiksi. Ymmärrän, että ne ovat hyödyllisiä tekijöille harjoituksen vuoksi, ja tarinathan ovat ikiaikaisia, mutta katsojana odotan, että jos tehdään klassikko nykyteoksen sijaan, niin jotain uutta pitäisi olla, jotta se lunastaisi paikkaansa nykyajassa - ja kalenterissani. Jussi Nikkilän Shakespeare-otteessa on ollut tällaista, mikä sai lähtemään kauas Turkuun … Jatka artikkeliin Turun nautinnollisen erinomainen Hamlet

Everybody’s Talking About Jamie

Dokumenttiteatteri jo tunnetaan, mutta entä dokumenttimusikaali? No ehkä ei ihan dokumenttia, mutta vahvasti todellisuuspohjaisia musikaaleja on noussut viime aikoina esiin. Mielenkiintoinen ja ajankohtainen Everybody's Talking About Jamie on tässä sarjassa varsin tuore: se kantaesitettiin Sheffieldissä 15.2.2017, ja West Endissä se on pyörinyt vasta reilun vuoden. Musikaali on saanut innoituksensa BBC:n dokumentista Jamie: Drag Queen at 16 … Jatka artikkeliin Everybody’s Talking About Jamie

The Book of Mormon

The Book of Mormon, South Parkin tekijöiden Trey Parkerin ja Matt Stonen sekä Robert Lopezin kirjoittama ja säveltämä uskontoaiheinen musikaali. Mitä muuta voi odottaa kuin hävyttömän julkeaa rienausta? No sitä, mutta ihan mahdottoman erinomaisen musikaalin muodossa! Eikä pilkka muuten kohdistu niinkään uskonnollisiin arvoihin vaan rakenteisiin ja käytäntöihin. Musikaalia on esitetty Broadwaylla vuodesta 2011 ja West … Jatka artikkeliin The Book of Mormon

Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti

Lontoon-reissulle osui myös Royal Balletin kolmen klassispohjaisen teoksen iltapäivämatineaesitys: Frederick Ashtonin Les Patineurs (1937), Kenneth Macmillanin Winter Dreams (1991) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Frederick Ashton oli Royal Balletin ensimmäinen pääkoreografi vuodesta 1935 alkaen, ja Les Patineurs (Luistelijat) Giacomo Meyerbeerin musiikkiin on juuri noilta ajoilta. Se on liikekieleltään varsin klassinen, mutta välttää tylsyyden paitsi … Jatka artikkeliin Luistelijat, kolme siskoa ja konsertti