Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Jos taideteos olisi täydellinen, ihminen ei kestäisi sitä. Niinpä kaikista teoksista pitää löytää virhe. Ja Reger löytää. Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta hän on kuitenkin käynyt tarkastelemassa Wienin taidehistoriallisessa museossa jo 36 vuoden ajan joka toinen päivä paitsi maanantaisin. Nyt, poikkeuksellisesti, hän on eilen pyytänyt tuttavansa Azbacherin, joka pitää Regeriä henkisenä isänään, tapaamaan häntä museoon. Ennen tapaamista … Jatka artikkeliin Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Jussi Nikkilän Shakespeare-kyvykkyys on virkeää ja terävää, joten odotukset olivat erityisen korkealla Kansallisteatterin suuren näyttämön uudelle Romeo ja Julia -produktiolle, nimeltänsä Julia & Romeo. Kieli on parasta huumetta eikä Shakespearen teksti todellakaan mitään kevyttä kamaa. Marja-Leena Mikkolan edelleen tuore suomennos (2006) tavoittaa nykysuomeksi paljon sitä lumoa, jota Shakespearen alkukielinen versio tulvehtii. Nikkilän ohjaus ja Anna … Jatka artikkeliin Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Kansallisteatterin Lavaklubilla esitettävä Axel - soolo miesäänelle kuulosti ennakkotiedon perusteella kiinnostavalta omaääniseltä transmiehen tarinalta: syntyjään nainen (siis syntymän aikaan naiseksi määritelty) korjaa sukupuolensa ja kertoo tarinansa. Mutta ihan näin ”helposta” (!) jutusta ei ollutkaan kyse. Axel kertoo kyllä elämäntarinaansa ja hyvinkin elävästi ja omaäänisesti: Naisen vartalo ei tuntunut kaikin puolin omalta. Tytöistä tykkääminen teininä tuotti lesboleiman … Jatka artikkeliin ”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Kuolema (Venetsiassa)

Kansallisteatterin tuore produktio Thomas Mannin novellista Kuolema Venetsiassa jätti minut kahden vaiheille: toisaalta oli halu rientää kirjoittamaan heti jotain, toisaalta tuntui, että taitaa vaatia kypsyttelyä. Aikataulusyistä jälkimmäinen voitti, ja hyvä niin. Olin lukenut tekstin viimeksi kauan sitten, joten kertasin sen edellisenä iltana - tosin englanninkielisenä käännöksenä, suomenkielistä kun ei ollut käsillä ja saksankieliseen ei olisi yksi … Jatka artikkeliin Kuolema (Venetsiassa)

Terävä ja älykkään hauska Sumu

Juha Jokelan kirjoittama ja ohjaama Sumu Kansallisteatterissa on taattua Jokelaa: nautittavan sujuvaa ja vaikeitakin asioita ymmärrettävästi kuljettavaa terävää dialogia, sopivan monitahoisia henkilöhahmoja, monia tarttumapintoja tarjoavia teemoja - älyllisesti riemukkaan stimuloivaa enemmänkin kuin tunne-elimistöä kutkuttelevaa. Taisto ja Olli ovat perustaneet Somnimag-firman kehittämänsä aivojen magneettikuvantamisjärjestelmän ympärille ja palkanneet markkinointipäälliköksi Jonen. Pari laitetta jo Suomeen on saatukin myytyä, … Jatka artikkeliin Terävä ja älykkään hauska Sumu

Kuvassa Minna Haapkylä. Kuva: Timo Teräväinen.

Narsismista oivaltavasti

Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti

Keuhko(t)

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa - aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan Macmillanin tarinassa pölähdetään keskelle naisen ja miehen vaikeaa keskustelua lapsen hankkimisesta, aihe on ”vitun valtava”. Päätetään yrittää, epäonnistutaan, etäännytään, lähennytään, onnistutaan, vanhetaan. … Jatka artikkeliin Keuhko(t)