Avainsana: Tampereen teatterikesä

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Jätä kommentti

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Kepeä elämäni

Jätä kommentti

Miiko Toiviaisen monologiesityksen Kepeä elämäni olen onnistunut missaamaan jo useamman kerran, mutta nyt Tampereen teatterikesän Telttalabissa vihdoin lykästi. Esityksen kiteytys on muotoiltu Toiviaisen lainaukseen: "Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani.” Esityksen ehdoton vahvuus … Jatka artikkeliin Kepeä elämäni

Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

Jätä kommentti

Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Jätä kommentti

Milo Raun konseptoima, ohjaama ja pääosin kirjoittama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) (2018) oli vaikuttava ja järkyttävä mutta puhe teoksen ympärillä oli enemmänkin hämmentävää. Tämä sveitsiläis-saksalais-belgialainen tuotanto on true crime -henkistä dokumenttiteatteria, joka alaotsikkonsa mukaisesti pohtii myös teatteria ja sen tekemistä, kuten väkivallan käsittelyä. Toisaalta Raulla tuntuu olevan vahva yhteiskunnallinen näkökulma.. Teoksen taustalla on … Jatka artikkeliin La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Harrietin monet totuudet

Jätä kommentti

Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Hair – Fifty years after

Jätä kommentti

Hair - Fifty years after, tamperelaisten taideopppilaitosten (Nätyn opiskelijat, TAMK:n musiikkiteatteriopiskelijat ja Tampereen konservatorion tanssiopiskelijat) yhteistyöprojekti, nähtiin Teatterikesässä loppuunmyytynä - kuten se oli ollut varsinaisella esitysjaksollaan alkuvuodestakin. Alaotsikon aikamääre viittaa Hair-produktioon ensimmäisessä Teatterikesässä vuonna 1969. Off-Broadway-kantaesityksensä tämä Gerome Ragnin ja James Radon kirjoittama ja Galt MacDemotin säveltämä "maailman ensimmäinen rock-musikaali" Hair - The American Tribal … Jatka artikkeliin Hair – Fifty years after

Virkeä Paris de Nuit

Jätä kommentti

Viime vuosina Teatterikesässä on useinkin nähty myös suuren lavan nykysirkusesitys - tällä kertaa Tampere-talon suurella näyttämöllä nähtiin unkarilainen Recirquel Company Budapest teoksellaan Paris de Nuit. Esitys koostui melko tyypillisistä sirkusnumeroista: Ilma-akrobatiaa köydellä, trapetsilla, renkaalla ja roikkuvalla kiinalaisella pylväällä; nuorallakävelyä, myös korkokengissä, jonglöörausta renkailla, jne. Musiikista huolehti elävä orkesteri, laulua kuultiin ainakin ranskan ja unkarin kielillä. … Jatka artikkeliin Virkeä Paris de Nuit

Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Jätä kommentti

Jos taideteos olisi täydellinen, ihminen ei kestäisi sitä. Niinpä kaikista teoksista pitää löytää virhe. Ja Reger löytää. Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta hän on kuitenkin käynyt tarkastelemassa Wienin taidehistoriallisessa museossa jo 36 vuoden ajan joka toinen päivä paitsi maanantaisin. Nyt, poikkeuksellisesti, hän on eilen pyytänyt tuttavansa Azbacherin, joka pitää Regeriä henkisenä isänään, tapaamaan häntä museoon. Ennen tapaamista … Jatka artikkeliin Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Turkka kuolee perusteellisesti

Jätä kommentti

Oma suhteeni Jouko Turkkaan, niin ihmiseen kuin ilmiöön, on aika lailla olematon: hänen Teatterikorkeakoulun aikansa sijoittuu omalla aikajanallani johonkin yläasteeen ja lukion aikoihin, jolloin en vielä isommin harrastanut teatteria. Asioita tuli seurattua lähinnä ohimennen muun uutisvirran mukana. Juuri siksi Ruusu Haarlan ja Julia Lappapaisen Teatterikesässä kantaesitetty Turkka kuolee oli kiinnostava: teema, johon en ollut aiemmin … Jatka artikkeliin Turkka kuolee perusteellisesti

Cock, Cock.. Who’s There?

Jätä kommentti

En oikein tiennyt, mitä odottaa Samira Elagozin seksuaaliseen väkivaltaan liittyvältä teokselta Cock, Cock.. Who's There? Olisiko kyseessä uhritarina tai sankaritarina selviytymisestä, ja pitääkö valmistautua ottamaan vastaan miesvihaa tai miesten syyllistämistä. Vaan ei. Katalyyttina, kuten Elagoz sanoo, oli teokselle ollut raiskaus, joka hänelle tehtiin parisuhteessa. Teos koostuu suurelta osin videomateriaalista ja livekommentoinnista lavalla. Alkupuolen videoissa painottuvat … Jatka artikkeliin Cock, Cock.. Who’s There?

Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä

Jätä kommentti

Tampereen teatterikesässä on useinkin voinut nähdä paitsi esityksiä pitkin Suomea ja maailmaa myös sellaisia, joita olisi voinut Helsingin seudulla jo helposti nähdä. Tällä kertaa tähän tuli vielä lisäkerros: esitys, jonka kylläkin näin keväällä, mutta josta en silloin ehtinyt kirjoittaa. Nyt siis ilokseni näin Compañía Kaari & Roni Martinin Anna Kareninan toistamiseen. Tolstoin Anna Karenina (1877) … Jatka artikkeliin Anna Karenina flamencon ja nykytanssin pyörteissä

Amor Fati

Jätä kommentti

Brad Pitt laatii matchaa - vesi oikeassa lämpötilassa, vaahdotus bambuvispilällä, jne. - ja tarjoaa teetä myös haastattelijalle. Paikka on kaverin ateljee, jossa on 200 kg möykky savea, ja haastattelija lienee GQ Style -lehdestä, johon Pitt oikeastikin antoi haastattelun toukokuussa 2017 liittyen ero- ja elämänkriisiinsä. Anna-Mari Karvosen ja Anni Puolakan Amor fati -näytelmän pääraaka-aineksia ovatkin juuri … Jatka artikkeliin Amor Fati

Yllättävä, hämmentävä ja virvoittava Genderfuck

Jätä kommentti

Emilia Kokon ja työryhmän Genderfuck jätti mielen erityisellä tavalla hämmentyneen vaivauksen tilan - sillä lailla hyvällä tavalla, että tässä oli jotain, joka ei ihan heti aukea. Ei ole ehkä kokonaan auennut vieläkään, kun jonkinkin verran on aikaa ehtinyt jo kulua esityksen jälkeen tätä kirjoittaessani. Niinpä ajattelinkin, että otan tähän vähän samanlaisen otteen kuin nykytanssiin en liikaa … Jatka artikkeliin Yllättävä, hämmentävä ja virvoittava Genderfuck