Viime vuosina Teatterikesässä on useinkin nähty myös suuren lavan nykysirkusesitys – tällä kertaa Tampere-talon suurella näyttämöllä nähtiin unkarilainen Recirquel Company Budapest teoksellaan Paris de Nuit.

Esitys koostui melko tyypillisistä sirkusnumeroista: Ilma-akrobatiaa köydellä, trapetsilla, renkaalla ja roikkuvalla kiinalaisella pylväällä; nuorallakävelyä, myös korkokengissä, jonglöörausta renkailla, jne. Musiikista huolehti elävä orkesteri, laulua kuultiin ainakin ranskan ja unkarin kielillä.

Recirquel Company Budapest: Paris de Nuit. Kuva: Attila Nagy.

Jotkut ovat kommentoineet, että esitys oli lähinnä viihdettä vailla isompia taiteellisia ansioita – olen eri mieltä. Jos tempputeknisesti suuresti uutta ja ihmeellistä ei ollutkaan, loisti esitys muilla ansioilla: dramaturgisesta tilkutäkkimäisyydestä huolimatta se oli esteettisesti eheä kokonaisuus, synnillisen 1930-luvun Pariisiin erootillis-burleskihenkinen kuvasto kantoi läpi esityksen punaisena lankana johdonmukaisemmin kuin sirkuksessa yleensä. Teatterillisuus täydensi onnistuneesti tempputaituruutta. Visuaalisen teeman kehollisuus paljastavine asuineen, niin naisilla kuin miehillä, istui erityisen luontevasti nykysirkuksen  fyysisyyteen.

Recirquel Company Budapest: Paris de Nuit. Kuvassa (luullakseni) Renátó lllés. Kuva: Attila Nagy.

Pitää vielä kiinnittää huomiota lempiaiheeseeni, sukupuolipolitiikkaan. Perinteisen sirkuksen ummehtuneessa tyyppiasetelmassa mies tekee vaativia temppuja ja hemaiseva nainen vähän avustaa. Nyt jäi mieleen vain yksi sellainen jakso: jonglööraus, joka oli ehkä muutoinkin kokonaisuuteen vaivoin istuva osuus. Muutoin sukupuoliroolit ja -identiteetit virtasivat vapaammin, ja jopa mies/mies- ja nais/nais-parityöskentelyä nähtiin, mm. erittäin näyttävä ilma-akrobatianumero trapetsilla. Ei ehkä ihan tyypillistä genrelle (ja erityisen ansiokasta juuri unkarilaisen ryhmän kohdalla ottaen huomioon Orbánin hallinnon ihmisoikeusretoriikan).

(Nähty: 12.8.2018, Tampere-talo, Tampereen teatterikesä)