Vain reilu kuukausi sitten avattu ravintola Inari Albertinkadulla Helsingissä ei netti-presenssillään paljoa paljasta: verkkosivuilla kerrotaan aukioloajat, yhteystiedot ja menun hinta, kuvastona inarin kettu – eikä hirveästi enempää lörpötellä Facebook-sivulla tai Instagrammissakaan. Sen sijaan luottamusta herättävää ennakkotietoa oli, että salissa häärää edesmenneestä Chef & Sommelierista tuttu Johan Borgar ja keittiössä Nomassakin useamman vuoden keittänyt Kim Mikkola. Luottavaisin mielin siis kokeilemaan.

Tarjolla oli seitsemän ruokalajin menu. Seurassa oli mukana viinituntija, joten ei menty valmiilla juomaparituksilla (siksi en kommentoi viinien ja ruoan yhteensopivuutta) vaan käsinnäperrellyltä viinilistalta pulloittain. Kuohuvaksi aluksi ja parin ensimmäisen annoksen kyytipojaksi valikoitui itävaltalainen runsasmakuinen Strohmeier Rosé Sekt.

Eka ruoka oli menun mukaan kurkkua, rypäleitä ja sipuliöljyä, vinegretissä myös kirsikankukan lehtiä. Kaunis ja raikas annos, ja vaikka kurkusta en juuri piittaa, maukas vinegretti toi siihenkin makua, ja rypälesiivut antoivat mukavasti raikasta makeutta.

Seuraavaksi kalaa: Inarinjärven siikaa ja merikorallia, koristeena mm. säilöttyä kuusenkerkkää. Ei hullumpaa siikaa, mutta etenkin merikoralliliemi oli erittäin maukasta.

Tässä vaiheessa otettiin pullo valkkaria: Domaine Pattes Loup Vin de France, rypäleinä mm. gros manseng. Varsin omintakeminen tuoksu, joka onneksi ei heijastunut makuun, varsin mainioon sellaiseen.

Oman maan sadosta papuja ja ruusua: neula- ja härkäpapua sekä sokerihernettä ja olikohan myös karviaista, liemenä ruususta tehty kombutsa. Hämmentävän herkullinen annos pelkistä lisukeaineksista 🙂 – maistui niin liemi kuin sattumatkin.

Seuraavaksi vahvasti kalantuoksuinen lämmin annos: voissa haudutettua naurista ja merilevää; pohjalla  dashi-voikastike, päällä tonnikalaisia katsuobushi-hiutaleita. Vahvasti umaminen maku, suussasulaviksi haudutetut nauriit tuskin olisivat osuvampia makuja voineet kaverikseen saada – erinomaisen nautinnollinen ruoka!

Lisää kala-kasvis-komboa: grillattua kukkakaalia ja seilientä; kukkakaalinvartta lisäksi ohuina siivuina ja vihreä päällä taisi olla shisoa suikaloituna. Kukkakaali ei edelleenkään ole suosikkejani, etenkään rouskuvassa muodossa, kuten tässä varsisiivut. Sen sijaan grillattut palat olivat yllättävän maistuvia, etenkin vahvan kalaliemen kera.

Seuraavaksi pihvi. Tai virallisesti kevätsipulipannukakkuja ja lisukkeita. Mutta pihviltä se oikeasti vaikutti – tähän mennessä syömistäni kasvispihveistä ensimmäinen todella erinomaisen makuinen. Lisukkeista en niin innostunut, mutta ihan jees nekin: pikkelöityä daikon-retikkaa, valkoista kimchiä ja sellaista. (Huom! Lisukkeet tuotiin erillisissä kupposissa jaettaviksi – roiskinta lautaselle on  omaa käsialaani, kuvan asettelusta ei siis pidä moittiman keittiötä.)

Ja nyt jo jälkkärissä! Marinoitua mustikkaa ja inkiväärijäätelöä. Jäätelössä olikin varsin runsas ja kipakka inkiväärinmaku, jota marjat taittoivat hienosti – oikein onnistunut ja yksinkertaisuudessaan kaunis annos tämäkin. Juomaksi ehdotettu sopivanmakea umeshu, Heiwa Shuzō TsuruUme Suppai Umeshu, oli sille loistava pari.

Vielä kahvin kera tilkka viinaa: tanskalaisen Empirical Spirits -tislaamon Fallen Pony Blend, jossa ohratisleeseen sekoitettuna mm. kvittenitee-kombutsaa. Mahtavan maukas tanskanpontikka!

Kaikkinensa oikein hyvä kokemus: kalalla höystetty mutta varsin kasvispainotteinen menu, jossa monta erinomaista annosta. Viinilista vaikutti monipuoliselta. Palvelu oli ystävällistä ja persoonallista, ruoat ja juomat esiteltiin kattavasti. Tosin välillä oli vaikea kuulla salihenkilön puhetta, tilan äänimaailma kun oli aika kova, johtuen ehkä kovalla olevasta taustamusiikista (taisimme tosin istua ämyrien alla) ja Albertinkadun liikenteestä, ja toisaalta tilassa ei taida olla juurikaan ääntä vaimentavia pintoja. Muutoin tila ja ympäristö olivat oikein miellyttäviä, puuta ja vaaleita sävyjä.

Erittäin hyvä kokemus – tänne tullee mentyä uudelleenkin.