Balettigaala Turussa

Turun musiikkijuhlien ohjelmistossa oli tänä vuonna ekaa kertaa balettigaala, ja kun mukana oli kiinnostavia uusia nykytanssibiisejä (etenkin pari Emrecan Tanışin teosta), päätin investoida viimeisen kesälomapäivän Turun reissuun. Läntisen tanssin aluekeskuksen kanssa rakennettu gaala perustui pitkälti Kansallisbaletin tanssijoiden varaan, ml. taiteellinen koordinaattori Michal Krčmář ja tuotannollinen koordinaattori Ville Mäki. Illan juonsi Minna Tervamäki, Kansallisbaletista eläköitynyt tanssija-koreografi.

Gaaloissa pitää aina olla pakollisena ytyklassisia pätkiä, tyypillisesti pas de deux:ita. Nyt näitä oli tarjolla neljä: Adagio Gsovskin Grand pas classiquesta (Michal Krčmář & Jevgenija Plešková), Grand pas de deux Petipan Don Quijotesta (Michal Krčmář & Alina Nanu), Pas d’esclaves (pas de deux) Petipan Le Corsairesta (Tiina Myllymäki & Jonathan Rodriguez) sekä Diana ja Aktaion pas de deux Vaganovan La Esmeraldasta (Yonah Acosta & Laurretta Summerscales). Kaikki yllätyksettömiä mutta genressään perin hienoja katsella, niin kuin aina. Ajoittain tuntui tosin lava vähän pieneltä. Erityispositiivisesti mieleen jäi Alina Nanun fouettét, jotka eivät pahemmin vaellelleet – jos ei ihan kolikon alalla pysyneet niin lähellä kuitenkin. Ja bonuspiste siitä, että Rodriguezin tatskat oli jätetty piilottamatta. Jutta & Sami Heleniuksen Touch of Tango (Ville Mäen & Charlotte Schauman-Mäen tanssimana) oli sikäli mielenkiintoinen, että se oli leikkaus kahden kaavamaisen genren välillä, kilpatanssin ja kärkitossubaletin.

Diana ja Aktaion. Kuvassa: Laurretta Summerscales ja Yonah Acosta. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Diana ja Aktaion. Kuvassa: Laurretta Summerscales ja Yonah Acosta. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Kansallisbaletin tanssijan Michal Krčmářin koreografioita en muista aiemmin nähneeni – nyt niitä oli tuoreeltaan tarjolla kaksi: Laughing of Loving One oli Linda Haakanan & Johan Pakkasen tanssima nykytanssillinen duetto, jossa oli kerronnallisuutta liikkeen, mimiikan ja tarpeistonkin keinoin, välillä lähes kuvittaen käytettyä musiikkiakin. Viehättävän kevyt ja hauska! Kolmen nais/nies-parin tanssima Filling Emptiness puolestaan oli vahvemmin klassishenkisempi mm. käsien käytön, nostojen, sukupuoliroolien osalta. Myös näennäinen helppous ja ylöspäin suuntautuva keveys muistutti vahvasti klassisesta taustasta, johon kuitenkin oli myös virkistävästi monin paikoin saatu hiukan etäisyyttä. Elävä jousikvartetti lavalla oli hauska ja toimiva komponentti.

Anu Sistosen parin vuoden takainen Secret Charm on sooloteos 20 vuotta tanssineelle Jonna Aaltoselle, joka tanssi teoksen nytkin. Nytkin ja nytkien – varsinkin alkupuolella liikkeessä oli paljon jopa rujon ja ahdistuneen/ahdistavankin oloista kulmikkuutta, kuin kehon liikkeen tahdonalaisuus olisi jotenkin häiriintynyt. Vähitellen liike seesteytyi ja monin paikoin oli täysin harmonisessa synkassa Emre Sevindikin musiikin kanssa. Noin kolmannen musiikkibiisin kohdalla mukaan tuli myös lavan toiselle puoliskolle levitetyt sanomalahdet (Turun sanomien fraktuuranimi ainakin osui silmiin): Aaltonen ensin kierteli niitä, ja lopulta täytti katsojan odotukset ja iloisesti potki niitä, pyöri nissä ja heilutteli niitä ympäriinsä. Vaikkei ottaisi kantaa narratiiviseen tulkintaan, voi välineistön käyttöä pitää dramaturgisestikin onnistuneena. Kokonaisuutena katsojan mielenkiinnon erittäin hyvin säilyttävä teos, jota ajoittainen epäjatkuvuus ja episodisuus ei mitenkään haitannut.

Secret Charm. Kuvassa: Jonna Aaltonen. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Secret Charm. Kuvassa: Jonna Aaltonen. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Emrecan Tanışin Isra taisi olla kantaesitys. Käsiohjelma enemmänkin hämärsi kuin tarjosi tulkintaa – hyvä niin, teosta saattoi katsoa puhtaana tanssina riippumatta siihen mahdollisesti jemmatusta narratiivista. Jouka Valkaman lähikuvavideon aloittamassa teoksessa tuntui olevan kaksi osaa: ekassa Mehmet Tanışin musiikkia ja kolme tanssijaa: Linda Haakana ja Johan Pakkanen, jotka riepottelivat, nostelivat ja kannattelivat nukkemaiseksi kalkittua Atte Kilpistä, joka retkahteli hallitun holtittomasti. Tanssijoiden välillä oli hyvin vahva kontakti, mm. toisen vartalon asentojen asettelua ja manipulointia, nenänpään sormella koskettamisesta aina ronskimpaan lattialle mäiskintään. Jälkimmäisessä puoliskossa Kilpinen jäi yksin lavalla – tai ei, mukaan tuli jousikvartetti, joka soitti soljuvaa Philip Glassia. Kilpinen jatkoi itsensä mäiskimistä ympäriinsä: paljon mm. nopeita syöksyjä alas ja ylös, kuin näkymättömän voiman vaikutuksesta; asennoista tai asentoihin, jotka eivät aina näyttäneet edes mahdollisilta. Omalakisen hurjaa, mutta samalla aivan huimaavan kaunista.

Isra jo yksinäänkin olisi ollut Turun-reissun väärti.

Isra. Kuvassa: Linda Haakana, Johan Pakkanen, Atte Kilpinen. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Isra. Kuvassa: Linda Haakana, Johan Pakkanen, Atte Kilpinen. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Tanışin liike tuntuu sopivan Kilpisen vartalolle ja notkealle tanssijanlaadulle perin optimaalisesti. Tästä Tanış-Kilpis-symbioottisesta kokonaisestetiikasta saatiin nauttia myös Tanışin toisessa teoksessa Separation Among Us, jonka Kilpinen tanssi soolona. Vähän ehkä lyhyempi biisi, tuore tämäkin, viime vuodelta. Runsasta lavankäyttöä ja jo tuttua fysiikan laeista piittaamatonta liikettä ja anatomisesti epäkorrektia kehonkäyttöä. Siis mieletöntä!

Lopuksi vielä ”Coda Finale”: gaalan kaikki tanssijat vuorollaan hypähtelivät Queenin We Will Rock Youn tahtiin. Reipas ja hauska lopetus.

Parissa teoksessa oli lavalla mukana jousikvartetti – eikä mikä tahansa poppoo, vaan tyyppejä, joista moni on totuttu näkemään enemmänkin muissa yhteyksissä: Kreeta-Julia Heikkilä ja Siljamari Heikinheimo (viulu), Dalia Stasevska (alttoviulu) ja Joona Pulkkinen (sello). Elävä musiikki toimii tanssin kanssa aina niin paljon paremmin kuin säilötty.

Filling Emptiness. Kuvassa: Nikolas Koskivirta, Michal Krčmáři, Jonathan Rodrigues ja jousikvartetti. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

Filling Emptiness. Kuvassa: Nikolas Koskivirta, Michal Krčmáři, Jonathan Rodrigues ja jousikvartetti. Kuvaaja: Seilo Ristimäki.

(Koettu: 19.8.2018, Turun konserttitalo, Turun musiikkijiuhlat)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.