Lappeenrannan 9. balettigaala

Lappeenrannan balettigaala on jo tainnut löytää pysyvän paikkansa kesäohjelmastani – nyt nähty yhdeksäs gaala oli itselleni jo viides perättäinen. Nykyisin tämä on kätevä ”resort-reissu”: hotelli ja teatteri ovat osa kauppakeskusta, joten ulos ei tarvitse nenäänsä työntää, jos ei ihan välttämättä halua 🙂

Juhani Teräsvuoren kokoama gaala on aina kovasti kansainvälinen; hyvä jos edes yksi kotimainen mahtuu mukaan. Tällä kertaa mahtui, 18-vuotias Kira Hilli, Hollannin kansallisbalettiin kiinnitetty vastikään Münchenistä valmistunut tanssija. Hän tulkitsi variaation Alonson Carmen Suitesta Bizet’n musiikkiin. Napakan täsmällinen liike oli elävä sekoitus kärkitossuklassista ja tuoreempaa, flamenco-henkistäkin mm. käsien käytössä. Musiikin ja liikkeen yhteispeli toimi erityisen hyvin, ja taitava Hilli punaisissaan oli vakuuttava Carmen.

Gaalojen pakollista osuutta eli periklassista (ei lempigenreäni) edustivat Viron kansallisbaletin Alena Shkatula ja Ivan Popov Tšekin Brnon Kansallisteatterin baletista tarjoten perinteisintä Petipata: Joutsenlammen 2. näytöksen Adagio ja Pähkinänsärkijän Grand pas de deux. Varsinkin Adagio oli juuri sellaista vähän haukotuttavaa klassista: kaunista ja varmastikin teknisesti virheetöntä, mutta vahanukkemaisen vähäveristä ja niin ohuen eteeriseksi sublimoitua, ettei tunne-elimistössäni mikään värähdä. Pähkinänsärkijän kyljessä oli myös paikallisväriä: Lappeenrannan tanssiopiston opiskelijat esittivät baletista Kukkaisvalssin, johon myös Shkatula ja Popov hiukan osallistuivat.

Toinen klassinen pari, eteläkorealaisen Universal-baletin Hyang-gee Hong ja Konstantin Novoselov yllättivät. Ohjelmisto oli toki klassista: Kuutamo-duetto Dellasin Shim Chung -baletista ja Don Quijoten 3. näytöksen Grand pas de deux (Gorsky Petipan mukaan), mutta tulkinta oli aivan erilainen kuin edellä: aidot ilmeet, vahva katseenkin kantama yhteys tanssijoiden välillä ja yleisöönkin; elävää eikä museoitua klassista liikettä! Lisäksi alati hymynaamainen Hong ja säihkyväsilmäinen Novoselov yhdessä tanssien olivat jotenkin erityisen valloittavan suloinen pari.

Portugalin kansallisbaletin Filipa de Castro ja Carlos Pinillos olivat gaalassa kolmatta kertaa, viimeksi 2014 ja 2016. He toivat ohjelmaan oli kaksi melko modernia, varsin erilaista numeroa. Duetto Causeyn teoksesta Clap! Clap! oli verrattain klassisvaikutteista liikettä hyppyineen kaikkineen, ja pari tanssi sen säihkytrikoissaan melko teknisen tuntuisesti. Mukana oli myös omaan silmääni outoa epäjatkuvuutta tyyliin ”kävelläänpäs ensin tuonne ja sitten taas tanssi jatkuu” ja pari outoa valojen vaihtoakin. Sen sijaan toinen teos, Fernando Pessoan runosta innoituksen saanut Savkovicin Nada Fica de Nada, joka sai nyt maailman ensi-iltansa, oli puhuttelevan kaunis herkkyydessään ja ylväässä intohimossaan.

Veronan balettikilpailun voittajan Matilde Ferrarin palkintoon kuului esiintymiskokemus gaalassa. Hän esitti Kaltrina Vincan ja Sara Burattin soolon Lovely, jossa nimensä mukaisesti runsaasti viehkoa liikettä: rauhallista ja harmonista muttei silti tylsää; kutkuttavasti kesken jääviä liikkeitä, pieniä dynamiikkavihteluita, viipyilyä ja nopeita aksentteja.

Gaalan päävieras, hollantilainen Introdans-ryhmä, niin Lappeenrannasta kuin Kuopiostakin viime vuosilta tuttu, esitti kolme biisiä. Hassutteleva duetto Hans van Manenin teoksesta Black Cake lähti normaalista paritanssiotteesta, mutta otteet ja liikkeet muuttuivat ennen pitkää alati oudommiksi. Cayetano Soton Malasangre oli myös Kuopion gaalassa, ja mainiosti kesti toisen katsomisen. Se on erittäin hyvä esimerkki Introdansin vahvuuksista: erinomainen tekniikka elävän, jopa teatterillisen, tulkinnan palveluksessa: sähäkkää taitavaa liikettä, vahva kontakti keskenään ja yleisöönkin, hauskaa, jopa viekoittelevaa (tai ehkä minä vain koin tulleeni viekoitelluksi…) Bonuksena melko löyhärajaiset sukupuoliroolit, mm. miehillä aistikkaasti polvipituiset vekkihameet. Introdans päätti illan Jiří Kyliánin alun operin Hollannin kuningatar Beatrixin 25-vuotishallitsijajuhlaan tekemällä teoksella Chapeau, jossa nähtiin runsas määrä kopioita kuningattaren hattukaapin sisällöstä. Vauhdikkaan iloista ja letkeää mutta runsasta ja taiturillista liikettä. Tässäkin hauskaa ulkotanssillista meininkiä, kuten lip synciä mm. Princen Musicologyyn – ”don’t stop dancin'”!

Tanssin ohessa saatiin taas nautiskella kaupunginteatterin johtajan, terävän kuivahuumorisen Timo Sokuran vireistä juonnoista.

(Koettu: 24.8.2018, Lappeenrannan kaupunginteatteri)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.