Lappeenrannan balettigaalassa eurooppalaista laatua

Lappeenrannan balettigaala järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa, mutta minulle kerta oli nyt ensimmäinen – erittäin hyvä kokemus, joten tuskin jää viimeiseksi kerraksi, jos vain gaala jatkossakin järjestetään. Taiteellisen johtajan Juhani Teräsvuoren kokoamassa ja Timo Sokuran sujuvan lelppoisaan tapaansa juontamassa gaalassa nähtiin 11 teosta tai teoksen osaa, klassisesta baletista nykytanssiin, ja olipa mukana yksi kantaesityskin.

Perinteisintä klassista liikettä edustivat Petipan tunnetut grand pas de deux’t Paquitasta ja Le Corsairesta David Galstyanin (Ballet du Capitole, Ranska) ja Katya Khaniukovan (English National Ballet) esittäminä – vaikka nykytanssi onkin enemmän omaan makuuni, on tyrmäävän kaunista ja vaikeaa klassista balettia aina nautinnollista katsoa – etenkin, kun sitä esitetään näin vastaansanomattoman taidokkaasti!

Lappeenrannan kauounginteatterin Jukola-sali

Lappeenrannan kauounginteatterin Jukola-sali

Neoklassista nähtiin Roland Petit’n Thaïs pas de deux’ssa ja duetossa Carmenista. Tanssijoina Jean-Sébastien Colau ja Laurence Laffon (Le Ballet de l’Opéra National de Paris). Jos Massenet’n ja Bizet’n musiikki ei jätä viileäksi niin ei sitä todellakaan tehnyt Petit’n herkkä ja vahva koreografiakaan tämän huikean parin tanssimana.

Toisensorttista duettoa tarjosivat Philipa de Castro ja Carlos Pinillos (Companhia Nacional de Bailado, Portugali), jotka esittivät pätkän Mauro Bigonzettin teoksesta Cantata: intohimoista, rustiikkista, verevää, suorapuheista liikettä italiaiseen kansanmusiikkiin. Vahvoja tunteita ja sähäkkää tanssia, mukana reippaita eikä aina niin sulokkaitakaan nostoja, heittoja ja roikotuksia. Hengästyttävää katsottavaa! Toinen heidän esittämänsä teos, Pinillosin oma koreografia Vent, oli ehkä hienostuneempi mutta liikekieleltään kiinnostava ja etenkin visuaalisesti erityisen hieno esitys.

Tanssiesitys voi olla onnistuneesti myös humoristinen, minkä todisti Alexander Ekmanin duetto teoksesta Cacti, sen tanssivat taidokkaasti ja hauskasti Arsen Azatyan ja Rita Tateishi Ballett Dortmundista. Musiikin lisäksi äänimaailmaan kuului puhetta, ikään kuin tanssijan sisäistä ääntä, joka kommentoi tanssia, itseään ja pariaan – camp-henkisyyttäkään unohtamatta.

Tassiteatterillisinta antia tarjoiltiin Tšekistä: Mário Radačovskýn Rendezvous, joka tässä esityksessä sai maailmanensi-iltansa, ja kooste Petr Zuskan teoksesta Solo for Three, edellisen esittivät Brnosta Kansallisteatterin baletin, jälkimmäisen Tšekin kansallisbaletin tanssijat. Molemmissa varsin hyvin kiinnostusta ylläpitävää liikettä, eikä tuoleista, pöydistä, kitarasta, ym. rekvisiitastakaan haittaa ollut. Lappeenrannassa oltiin erityisen täpinöissään Radačovskýn teoksesta – harvoinpa kansainvälistä kantaesitystä pääsee näkemään näillä seutuvilla.

(Nähty: 22.8.2014, Lappeenrannan kaupunginteatteri)