Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Lempeän parodinen Poikabändi

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Nyt on vihdoin avattu kotimaisin voimin tehty ja esitetty Richard Wagnerin Ring. Kansallisoopperassa olen nähnyt aiemman, Götz Friedrichin ohjaaman produktion, jota esitettiin parikymmentä kertaa vuodesta 1996 lähtien. Olikin siis jo aika saada uusi produktio portfolioon. Tätä toivottavasti esitetään vielä runsaasti tulevina vuosina - varsinkin, kun kaikki halukkaat eivät ainakaan Reininkultaa päässeet nyt vielä kokemaan. RIng-tetralogiassa … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Kohtauksia Goethen Faustista

"Mikä on elämän tarkoitus", "mitä ihmisen tulisi tavoitella", "hot sexy babes". Faust selailee nettiä goethe-hakukoneella ja löytää naisen kuvan, joka muuttuu koiraksi, joka muuttuu... Mefistofeleksi! Mm. näin Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kohtaa Jussi Nikkilän (1982-), ja siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää. Tänä vuonna Helsingin juhlaviikkojen ohjelmasta tuli nähtyä vain muutama esitys - … Jatka artikkeliin Kohtauksia Goethen Faustista

Body Notes. Kuvassa Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Marko Pakarinen, Miro Lopperi. Kuvaaja: Kai Kuusisto.

Visuaalisesti fyysinen Body Notes

MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes