"Mikä on elämän tarkoitus", "mitä ihmisen tulisi tavoitella", "hot sexy babes". Faust selailee nettiä goethe-hakukoneella ja löytää naisen kuvan, joka muuttuu koiraksi, joka muuttuu... Mefistofeleksi! Mm. näin Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kohtaa Jussi Nikkilän (1982-), ja siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää. Tänä vuonna Helsingin juhlaviikkojen ohjelmasta tuli nähtyä vain muutama esitys - … Jatka artikkeliin Kohtauksia Goethen Faustista
MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes
Lappeenrannan balettigaala järjestettiin jo kymmenettä kertaa (itselleni tämä oli tosin vasta kuudes kerta). Taiteellinen johtaja Juhani Teräsvuori oli taas koonnut genrevalikloimaltaan monipuolisen ja laadultaan perin erinomaisen kattauksen kansainvälistä tanssitaidetta. Tällä kertaa itseäni puhuttelivat eniten tietyt soolot ja duetot. Ilta alkoi komeasti maailman ensi-illalla, kun Elina Miettinen tanssi Jorma Elon uuden teoksen Aave. Suomalaislähtöinen Miettinen toimii … Jatka artikkeliin Upea Lappeenrannan 10. balettigaala
Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta
Milo Raun konseptoima, ohjaama ja pääosin kirjoittama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) (2018) oli vaikuttava ja järkyttävä mutta puhe teoksen ympärillä oli enemmänkin hämmentävää. Tämä sveitsiläis-saksalais-belgialainen tuotanto on true crime -henkistä dokumenttiteatteria, joka alaotsikkonsa mukaisesti pohtii myös teatteria ja sen tekemistä, kuten väkivallan käsittelyä. Toisaalta Raulla tuntuu olevan vahva yhteiskunnallinen näkökulma.. Teoksen taustalla on … Jatka artikkeliin La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää
Brittikoreografi Wayne MacGregorin teokset ovat harvinaista herkkua Suomessa, joten piti pikaisesti piipahtaa Helsingissä kesken Teatterikesän, kun Autobiography Edits (2017) oli tarjolla Flow-festivaaliin kuuluvassa Flow X Ooppera -illassa Alminsalissa. Autobiography-teoksessaan (2017) McGregor lähestyy kehoa ikään kuin arkistona ja on käyttänyt innoituksen lähteenä mm. oman dna:nsa sekvensointia. Mieshän on innostunut tieteistä ja tekee paljon yhteistyötä eri alojen … Jatka artikkeliin Flow X Ooppera – Wayne McGregor: Autobiography Edits
Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet
