Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Tallinnan-reissuni pääasiallinen syy oli nähdä Liisa ihmemaassa (Alice imedemaal), jonka ensi-ilta Rahvusballettissa oli ollut vajaa kuukausi sitten. Lewis Carrollin alkuperäistarina on niin mielikuvituksellinen, että sen toteuttaminen näyttämölle, muodossa tai toisessa, on välttämättä väkevää luovuutta vaativa juttu. Aiemmin näkemäni Christopher Wheeldonin ja Jorma Elon versiot olivat keskenään kovin erilaisia mutta molemmat oikein hyvin toimivia, joten oli mielenkiintoista … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä kuuluu monien balettitalojen joulunajan vakio-ohjelmistoon. Eesti Rahvusballettissa näin Ben Stevensonin version, joka kantaesitettiin Houstonin baletissa vuonna 1987. Varsinkin libretoltaan se jatkaa Petipan perintöä, mutta on osin ilahduttavasti virkeämpi. Alkusoiton aikana väkeä kulkee esiripun editse Stahlbaumeille. Olohuoneessa onkin pian melkoinen vilske, kun ylienergiset lapset ja kuriton isoisä mellastavat. Drosselmeier tuo Klaaralle Pähkinänsärkijä-nuken, joka … Jatka artikkeliin Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Lapsuudessani ei jostain syystä harrastettu lainkaan muumeja, mutta Astrid Lindgreniä meille luettiin paljonkin, varsinkin Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua, jotka tulivat myös tv:stä tutuiksi. Siksi olikin hauskaa mennä katsomaan Kansallisbaletin Peppi Pitkätossu, Tukholman kuninkaallisessa baletissa vuonna 2005 kantaesitetty Per Isbergin koreografia. Peppihän on Huvikumpu-talossaan apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa Pikku-Ukon kanssa asustava maailman voimakkain tyttö, … Jatka artikkeliin Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Lempeän parodinen Poikabändi

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa