Liam Scarlettin verevä Carmen

Jätä kommentti

[Sarjastamme "nähty ennen koronalamaannusta, havahduttu kirjoittamaan vasta nyt"] Liam Scarlettin Carmen-baletti Ludovic Halévyn ja Henri Meilhacin librettoon Prosper Meriméen mukaan ja Bizet'n musiikkiin kantaesitettiin Norjan kansallisbaletissa viisi vuotta sitten. Vain viikon sisään Suomen kansallisbaletin ensi-illastaan se ehti jo saada melko ristiriitaisen vastaanoton, parin ammattikommentaattorin perin nuivista näkemyksistä hiukan suopeampiinkin. Yleisö kuitenkin tuntuu pitävän, mikä tärkeintä. … Jatka artikkeliin Liam Scarlettin verevä Carmen

Hitler ja Blondi

Jätä kommentti

Näin blogini 7-vuotispäivänä on ehkä aika kaivaa pinoista muistiinpanot muutamasta esityksestä, jotka koin jo ennen koronalamaannusta. Aloitan tasan 3 kk takaa Hitleri ja Blondi -esityksestä (joka olisi ollut myös tämän vuoden Teatterikesän ohjelmistossa). Michael Baranin uusi näytelmä sai runsaasti mediahuomiota jo ennakkoon. Tarina meni kai jotenkin niin, että Baran kysyi Seela Sellalta, ketä tämä haluaisi vielä esittää … Jatka artikkeliin Hitler ja Blondi

Echoes of Another World – kätketty helmi

Jätä kommentti

Olen aika monilla esittävän taiteen alan postituslistoilla, mutta siitä huolimatta lähes missasin mielettömän hienon tanssiesityksen Echoes of Another World, koreografeina Thibault Monnier ja Virpi Pahkinen. Kovin runsasta yleisöä tämä ei tainnut muutenkaan saada, vain pari esitystä melko pienessä Teatteritalo Universumissa, mikä on harmi, koska esitys oli valtavan vaikuttava - toivottavasti se olisi mahdollista nähdä vielä … Jatka artikkeliin Echoes of Another World – kätketty helmi

Wusheng Company: Trog

Jätä kommentti

Paluu kuukauden takaiseen esitykseen: Wusheng Companyn Trog on ehdottamasti jutun väärti, mutta nyt on päässyt näitä tekstejä jäämään vähän rästiin, siksi pieni viive. Wusheng Company on Antti Silvennoisen johdolla tuonut erittäin fyysistä Peking-oopperaa meille suomalaiskatsojille (ks. esim. Viimeinen taistelija) hyvinkin autenttisin eväin, opiskelihan hän sitä paikan päällä vuosia. Silvennoisen (ohjaus ja koreogtafia) uusi teos Trog yhdistää … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Trog

Mitä jäi mieleen vuodesta 2019?

Jätä kommentti

Onkohan jo ihan liian myöhäistä muistella viime vuotta? Ihan varmasti on, joten muistellaan! Esityksiä kertyi 102, joista tosin 18 "etänä" eli elokuvateattereissa nähtyjä oopperoita, näytelmiä ja tanssiesityksiä maailmalta, mutta "lähilivenäkin" sentään 84. Kuten aina, tanssi dominoi näitä kahdella viidesosalla, konsertteja oli reilu viidesosa, puhedraamaa vajaa viidesosa ja loppu koostui tasaisesti oopperasta, musikaaleista ja muusta. Per viikko … Jatka artikkeliin Mitä jäi mieleen vuodesta 2019?

Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Jätä kommentti

Tallinnan-reissuni pääasiallinen syy oli nähdä Liisa ihmemaassa (Alice imedemaal), jonka ensi-ilta Rahvusballettissa oli ollut vajaa kuukausi sitten. Lewis Carrollin alkuperäistarina on niin mielikuvituksellinen, että sen toteuttaminen näyttämölle, muodossa tai toisessa, on välttämättä väkevää luovuutta vaativa juttu. Aiemmin näkemäni Christopher Wheeldonin ja Jorma Elon versiot olivat keskenään kovin erilaisia mutta molemmat oikein hyvin toimivia, joten oli mielenkiintoista … Jatka artikkeliin Valtavan kaunis Alice Imedemaal (Liisa ihmemaassa)

Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Jätä kommentti

Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijä kuuluu monien balettitalojen joulunajan vakio-ohjelmistoon. Eesti Rahvusballettissa näin Ben Stevensonin version, joka kantaesitettiin Houstonin baletissa vuonna 1987. Varsinkin libretoltaan se jatkaa Petipan perintöä, mutta on osin ilahduttavasti virkeämpi. Alkusoiton aikana väkeä kulkee esiripun editse Stahlbaumeille. Olohuoneessa onkin pian melkoinen vilske, kun ylienergiset lapset ja kuriton isoisä mellastavat. Drosselmeier tuo Klaaralle Pähkinänsärkijä-nuken, joka … Jatka artikkeliin Pähklipureja ilahdutti Tallinnassa

Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Jätä kommentti

Lapsuudessani ei jostain syystä harrastettu lainkaan muumeja, mutta Astrid Lindgreniä meille luettiin paljonkin, varsinkin Vaahteramäen Eemeliä ja Peppi Pitkätossua, jotka tulivat myös tv:stä tutuiksi. Siksi olikin hauskaa mennä katsomaan Kansallisbaletin Peppi Pitkätossu, Tukholman kuninkaallisessa baletissa vuonna 2005 kantaesitetty Per Isbergin koreografia. Peppihän on Huvikumpu-talossaan apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa Pikku-Ukon kanssa asustava maailman voimakkain tyttö, … Jatka artikkeliin Reipas ja viehättävä Peppi Pitkätossu

Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Jätä kommentti

Kansallisbaletin Tripla-ilta sisältää kolme kovin hyvinkin erilaista teosta: Wayne McGregorin Infra (2008), George Balanchinen Serenade (1934) ja Jerome Robbinsin The Concert (1956). Brittiläinen McGregor on kiinnostavimpia nykykoreografeja, mutta hänen teoksiaan on kovin niukalti nähty Suomessa. Royal Balletille kymmenkunta vuotta sitten tehdyn Infran liike on virkistävän omaperäistä ja yksityiskohdiltaan haastavan runsasta vilkkaine käsineen, ylävartalon kiertoineen, hypähtelyineen, … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin viihdyttävä Tripla-ilta

Lempeän parodinen Poikabändi

Jätä kommentti

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Jätä kommentti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Jätä kommentti

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Jätä kommentti

Nyt on vihdoin avattu kotimaisin voimin tehty ja esitetty Richard Wagnerin Ring. Kansallisoopperassa olen nähnyt aiemman, Götz Friedrichin ohjaaman produktion, jota esitettiin parikymmentä kertaa vuodesta 1996 lähtien. Olikin siis jo aika saada uusi produktio portfolioon. Tätä toivottavasti esitetään vielä runsaasti tulevina vuosina - varsinkin, kun kaikki halukkaat eivät ainakaan Reininkultaa päässeet nyt vielä kokemaan. RIng-tetralogiassa … Jatka artikkeliin Kansallisoopperan uusi Reininkulta on lupaava avaus

Kohtauksia Goethen Faustista

Jätä kommentti

"Mikä on elämän tarkoitus", "mitä ihmisen tulisi tavoitella", "hot sexy babes". Faust selailee nettiä goethe-hakukoneella ja löytää naisen kuvan, joka muuttuu koiraksi, joka muuttuu... Mefistofeleksi! Mm. näin Johann Wolfgang von Goethe (1749-1832) kohtaa Jussi Nikkilän (1982-), ja siitä ei voi seurata muuta kuin hyvää. Tänä vuonna Helsingin juhlaviikkojen ohjelmasta tuli nähtyä vain muutama esitys - … Jatka artikkeliin Kohtauksia Goethen Faustista

Body Notes. Kuvassa Saska Pulkkinen, Mikael Kuosmanen, Marko Pakarinen, Miro Lopperi. Kuvaaja: Kai Kuusisto.

Visuaalisesti fyysinen Body Notes

Jätä kommentti

MimoArt Companyn debyyttiteos Body Notes (2017) väistää mukavasti genremäärittelyjä. Käsiohjelmassa mainitaan fyysinen teatteri, nykytanssi, buto, fyysinen miimi ja klovneria. Ohjaus ja konsepti on kirjattu Mimosa Lindahlin nimiiin. Lavalla pääasiallisten esiintyjien (Miro Lopperi, Saska Pulkkinen, Marko Pakarinen, Mikael Kuosmanen) ja sellistin (Sergio Castrillón) lisäksi piipahtelee muutama teknisempi henkilö. Teosta leimaa vahva fyysisyys: sanoja ei ole eikä … Jatka artikkeliin Visuaalisesti fyysinen Body Notes