Tallinnaan vei tällä kertaa paitsi Kabaree (On maailm ju Kabaree) myös etenkin kahden tanssiteoksen ilta Forsythe & Looris. In the Middle, Somewhat Elevated (1987) on William Forsythen (s. 1949) tunnetuimpia teoksia (tai varsinaisesti osa laajempaa koko illan teosta). Illan toinen teos, 30.75, puolestaan on Rahvusballettin taiteellisen johtajan Linnar Loorisin (s. 1981) uusi teos, joka kantaesitettiin … Jatka artikkeliin Energiset Forsythe ja Looris
Cabaret-musikaali on osittaisesta pintakepeydestä huoilimatta kertomus fasismin noususta - tärkeä muistutus, joka tässä ajassa on pelottavan ajankohtainen. Sitä pitäisikin mielestäni esittää kaiken aikaa. Viimeksi kirjoittelin Turun kaupunginteatterin produktiosta (Vaikuttava Cabaret Turussa ja Turun Cabaret, uudestaan), sen jälkeen olen nähnyt produktiot Vaasan kaupungintatterissa ja Lontoon Playhouse Theatressa - ja nyt Tallinnassa Rahvusooper Estoniassa. Tämän vuodelta 1966 … Jatka artikkeliin On maailm ju Kabaree
Lilla Teatern toi Suomessa ensi kertaa näyttämölle ranskalaisen Édouard Louisin (s. 1992) tuotantoa: Våldet's historia perustuu hänen romaaneihinsa En finir avec Eddy Bellegueule (2014, suom. Ei enää Eddy (2019) ja Histoire de la violence (2016, suom. Väkivallan historia (2020)). Molemmat suomennokset ovat Lotta Toivasen. Romaanit ovat paljolti omaelämäkerrallisia, teemat yksilötasolta yhteiskunnallisiin kuten köyhyys, luokkaerot, kiusaaminen, … Jatka artikkeliin Lillanin hieno ja koskettava Våldets historia
Pajtim Statovcin esikoisteos Kissani Jugoslavia julkaistiin 2014, ja se sai samana vuonna Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Kosovossa 1990 syntynyt ja Suomeen kuusivuotiaana muuttanut Statovci on kirjoittanut palkittuja romaaneja, jotka sijoittuvat hänen synnyinseuduilleen entisen Jugoslavian alueelle. Kirja seuraa kahden minähahmon, äidin ja pojan, vaiheita eri aikajanoilla: äitiä noin kolmenkymmnen vuoden ajalta melko kronologisesti ja tämän nuorinta poikaa … Jatka artikkeliin Mainio Kissani Jugoslavia TTT:ssä
Tony Kushnerin näytelmä Angels in America on noin seitsemän tunnin mittainen. Se koostuu kahdesta osasta, jotka kantaesitettiin puolentoista vuoden välein: Millennium Approaches 1991 ja Perestroika 1992. Osia esitetään erikseen mutta yhdessä - viimeisin lähin referenssi taitaa löytyä Lontoon National Theatresta vuodelta 2017, jolloin itse näin sen elokuvateatterilevityksenä. En nähnyt vuoden 1994 Kansallisteatterin produktiota, ainoa näkemäni … Jatka artikkeliin Angels in America
Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on säilyttänyt suosionsa jo yli 20 vuotta. Toer van Schayk and Wayne Eagling loivat baletin alun perin Hollannin kansallisbaletille vuonna 1996. Hiukan paikallisiin oloihin mukautettua Suomen kansallisbaletin sovitusta on esitetty vuodesta 2002 lähtien yli 200 kertaa - ja tänäkin vuonna täysille katsomoille. Itse näin sen ensimmäisen kerran 2007, ja nyt taisi … Jatka artikkeliin Kansallisbaletin Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas
Koin Pori Dance Companyn ja Pori Sinfoniettan valloittavan Pähkinänsärkijän viime vuoden joulukuussa, mutta silloin ei ollut aikaa (tai puhtia tai jotain) kirjoittaa siitä, vaikka olisi pitänyt. Kun huomasin, että se oli ohjelmistossa taas tänä vuonna, lisäsin jo aiemmin suunnitellun Tampereen-teatterireissun keskelle syrjähypyn Poriin. Pähkinänsärkijä-produktioissa joskus harmittaa, että E. T. A. Hoffmannin sadun taustatarina on häivytetty, … Jatka artikkeliin Suloisin Pähkinänsärkijä Porissa
Mikä ihmeen biiffi Pähkinänsärkijällä ja Hiirikuninkaalla on - jopa niinkin rankka, että pitää taistella kuolemaan asti? Onko Kunkku yksinkertaisesti vain paha ja Pähkis hyvä, ja kyse on satujen perustematiikasta eli hyvän ja pahan taistelusta? Eipä taida olla... Tšaikovskin Pähkinänsärkijä (1892) on monissa balettitaloissa kassamagneetti, joka joulun seutuun vetää täysiä saleja vuodesta toiseen. Olen nähnyt siitä … Jatka artikkeliin Pähkinänsärkijän taustatarinasta
Alexander Ekmanin COW (2016) löntysti raikkaana takaisin Kansallisbaletin lavalle! Näin sen ensimmäisen kerran syksyllä 2020, koronasulkujen jälkeen, kun katsomossa vielä noudatettiin terveysturvallisuutta. Silloin kirjoittelin siitä enemmältikin, joten tässä vain lyhyesti muutama huomio. En muista, että edellisellä kerralla olisi esiintyjien ja katsomon välillä ollut kontaktia - siinä tilanteessa se ei varmastikaan olisi ollut järkevääkään. Nyt kuitenkin … Jatka artikkeliin Upea COW, uudelleen
Tapiola-sinfoniettan ohjelmistossa pisti silmään Sotilaan tarina kahdesta syystä: se on klassinen musiikkiteos, joka jo alun perin on tarkoitettu paitsi soitettavaksi myös luettavaksi, näyteltäväksi ja tanssittavaksi - lisäksi esiintyjät olivat erityisen kiinnostavia, joten odotukset olivat korkealla. Igor Stravinskyn säveltämä teos julkaistiin vuonna 1918, hänen uran venäläisenä pidetyn jakson opulla, hänen jo lähdettyään Venäjältä. Ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa, … Jatka artikkeliin Sotilaan tarina
Kansallisbaletin ja Javier Torresin uusi Giselle on ihan kelpo virvoitus vanhalle romanttiselle baletille ja mainio kontrasti periperinteisiin sovituksiin kuten Wienissä vastikään näkemääni tai Kansallisbaletin repertoaarin aiempaan. Gisellen perusversion tarina tuli käytyä läpi tuossa Wienin esityksestä kertovassa jutussa. Torres on tuonut tarinan keskiajan Saksan seudun viininkorjuusta 1950-luvun eteläitalialaiseen kaupunkiin, jossa vietetään kirsikkajuhlaa. Giselle ja Ilario (vrt. … Jatka artikkeliin Torresin Giselle (puoliksi) uudistettuna
Susanna Leinosen kolmen teoksen ilta RAW valotti kaarta koreografin uran alusta ihan viime päiviin: ensimmäisenä nähty Ei kukaan, vain ystäväsi (2000) oli hänen esikoisteoksensa koreografina, välissä useamminkin nähty Suo tihkua vihreä tammi (2003) ja lopuksi uuden uutukainen, vain muutamaa päivää aiemmin kantaesitetty Pain Killer. Kahden ensimmäisen teoksen välissä Leinonen jutteli ajatuksistaan teoksista ja urastaan samalla, … Jatka artikkeliin Susanna Leinosen RAW-ilta: uutta ja vanhaa
Olen pitänyt viimeaikaisista Carl Knifin kerronnallisista ja kantaaottavista teoksista, mutta silti tuntui erityisen mukavalta kokea uusin teos Matching Steps, jossa aava tulkinta-avaruus aukeaa samoiltavaksi katsojalle, joka voi lukea siihen haluamiaan merkityksiä - tai olla lukematta ja tulkitsematta. En tiedä, oliko näin Knifin tarkoitus, mutta tällä mennään. Musiikin ja liikkeen yhteyksistä on vahvasti kyse. Musiikkina on … Jatka artikkeliin Matching Steps
Atte Kilpisen Kohtauksia punaisesta jumalasta (2024) teki viime vuonna vaikutuksen, niinpä hänen uusi Kreutzersonaattinsa herätti kovasti odotuksia. Teos on JoJo - Oulun tanssin keskuksen tuotantoa ja kantaesitettiin siellä viime kesänä, ja se on kiertänyt ainakin Tampereella, Turussa ja Lappeenrannassa. Itse koin sen reilu kuukausi sitten Helsingin Tanssin talossa (joo, näiden tekstieni kirjoittamista vaivaa taas hitaus...) … Jatka artikkeliin Atte Kilpisen Kreutzersonaatti
Vasta reilu kuukausi sitten kävin ensimmäisen kerran Wienin valtionoopperan baletissa ja näin siellä hyvin perinteisen Gisellen. Se on vanha baletti mutta elää ja voi hyvin: Wienin lisäksi tällä kaudella sitä esitetään eri versioina monissa eurooppalaisissa taloissa; omalla tutkaruudullani ainakin oma kansallisbalettimme sekä Royal Ballet Lontoossa. Vaikka klassinen (tai romanttinen) baletti perinteisessä muodossaan ei sinänsä kovin … Jatka artikkeliin Wienin perinteinen Giselle
Erinomaisuutta 