Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Reilu viikko sitten Kansallisbaletin nuorisoryhmän 13 tanssijaa valtasivat Alminsalin  omalla näytöksellä, tai kahdellakin. Erilaisten teosten kirjo toi hyvin esiin nuorten tanssijoiden taidon ja monipuolisuuden, kun ilta (tai no, iltapäivä) eteni alun erittäin klassisesta lopun hyvinkin wow-tason elämykseen. Ensin nähtiin valittuja paloja Petipan (ym.) baletista Le Corsaire: Pas d'esclave, Pas de trois des odalisques ja Grand … Jatka artikkeliin Nuorisoryhmän Next Steps klassisesta upeaan nykytanssiin

Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

Kun Jurkka uutisoi Putkinotkon tulevan ohjelmistoon Tuomo Rämön ohjaamana, ihmettelin, miksi niin perin pölyinen teksti tuodaan vetreään teatteriin – ja vielä melko nuorin voimin. Teiniajoilta muistelin kaunokirjalliseen kaanoniin kuuluvan Joel Lehtosen romaanin (1919-1920) olevan vuolasta kuvausta puuduttavan pitkäpiimäisesti. Ryhmä Rämön kasaama ja dramatisoima materiaali oli kuitenkin verevä, vaikka henkilöhahmot ja osa tapahtumista olivatkin Lehtosen perua. … Jatka artikkeliin Jurkan Putkinotko jättää mukavan hämmennyksen

”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Kansallisteatterin Lavaklubilla esitettävä Axel - soolo miesäänelle kuulosti ennakkotiedon perusteella kiinnostavalta omaääniseltä transmiehen tarinalta: syntyjään nainen (siis syntymän aikaan naiseksi määritelty) korjaa sukupuolensa ja kertoo tarinansa. Mutta ihan näin ”helposta” (!) jutusta ei ollutkaan kyse. Axel kertoo kyllä elämäntarinaansa ja hyvinkin elävästi ja omaäänisesti: Naisen vartalo ei tuntunut kaikin puolin omalta. Tytöistä tykkääminen teininä tuotti lesboleiman … Jatka artikkeliin ”Koita nyt päättää mikä sä oot”

Mielen hauras OTE

Tekijöilleen erityisen henkilökohtaiselta tuntuvista teoksista on aina vähän arveluttavaa ryhtyä kirjoittamaan, mutta siitä huolimatta tuntui, että jotain pitää sanoa Julius Susimäen OTE-teoksesta. Väkevän ja raa'ankin avoimen henkilökohtaisuuden lisäksi esitys oli poikkeuksellinen sikäli, että se sekä puhutteli tunteita että herätti ajatuksia. OTE yhdistelee sujuvasti tanssia, videota ja puhetta. Valaistus on monin paikoin tärkeässä osassa, esim. alussa … Jatka artikkeliin Mielen hauras OTE

Kuvassa: Michal Krčmář, Hanako Matsune. Kuva: Sakari Viika.

Perin perinteinen Giselle

Katsoessani Kansallisbaletin uutta Giselleä oivalsin, että se taisi olla eka kerta, kun näin kokonaisena ihan näin vanhanaikaisen Gisellen livenä - aiemmin on tullut nähtyä ainakin Eifman Balletin Punainen Giselle ja Dada Masilon Giselle, ja joku elokuvateatterilevitys varmaan myös, muttei livenä ihan perusklassista versiota. Tämä oli juurikin sellainen: Corralli-Perrot-Petipan koreografia Cynthia Harveyn toteutuksena. Museaalibaletteja nykyisin vähän … Jatka artikkeliin Perin perinteinen Giselle

Vaikuttava Häiriö Jurkassa

Raisa Omaheimon käsikirjoittama ja Elina Kilkun dramatisoima ja ohjaama Häiriö Teatterin Jurkassa käsittelee mielenterveyden häiriöitä kokemuksellisesta näkökulmasta: äänen saavat häiriöistä kärsivät ihmiset - ”todenmukaisesti, eikä totuus ole aina kaunis". Työryhmä oli saanut julkaisemaansa kirjoituskutsuun yli 40 vastausta häiriöistä kärsiviltä ihmisiltä, joista reilun kymmenen tekstejä päätyi osaksi käsikirjoitusta. Tekstit ovat vahvasti kokemuksellisia: millaisia ajatuksia ja tunteita häiriön … Jatka artikkeliin Vaikuttava Häiriö Jurkassa

2017 – mitä tuli nähtyä?

Vilkaisu olan yli vuoteen 2017: tuli nähtyä, kuultua ja koettua 75 live-esitystä (plus 15 etänä elokuvateattereissa) - hiukan tervetullutta laskua edellisestä vuodesta (90+18). Esityksistä suurin osa oli edelleen tanssia: 36 % (38 %); konserttien osuus nousi peräti 27 %:iin (16 %), puhenäytelmien taas laski 10 %:iin (17 %), mikä on aavistuksen huolestuttavaa, mutta osin selittyy … Jatka artikkeliin 2017 – mitä tuli nähtyä?