Kaukoidän ruokakulttuuri ei ole itselleni ihan ominta, mielikuvaani siitä liittyy usein vahva mausteisuus ja tulisuus, jotka eivät välttämättä osu makuuni. Toisaalta taas esim. sushien makumaailmassa on hyvinkin hentoja ja herkkävireisiä sävyjä. Japanilainen ravintola Hoshito oli alun perin Mäkelänkadulla, siellä muutama vuosi sitten käytiinkin. Tila oli hyvin pieni ja sen yhdessä nurkassa oli "keittiö", johon kokki nipin napin mahtui kattiloineen … Jatka artikkeliin Hoshito – 8 ruokalajin menu
Vuoden 2015 Helsingin juhlaviikkojen Kiina-teemasta valitsemistani kolmesta esityksestä viimeisenä oli vuorossa Shanghai Acrobatic Troupen Zodiac Legend Jäähallissa. Esityksessä oli runsaasti tuttuja perinteisiä sirkusnumeroita mutta myös nykysirkushenkisempää ainesta, kaikki nivottuna löyhästi yhteen kiinalaisten horoskooppimerkkien ympärille. Nythän, 2015, on taas menossa vuohen vuosi, kuten silloinkin, kun itse synnyin (kuten lienet, hyvä oletettu lukijani, voinut havaitakin, meitä vuohen … Jatka artikkeliin Taiturillinen Shanghai Acrobatic Troupe
Jos toissaillan esitys oli liike-estetiikaltaan perinteisen kiinalaista, oli TAO Dance Theaterin kahden teoksen, 4 ja 5, liikekieli jo paljon tutumpaa näin länsimaiselle tanssitaiteen katsojalle. Teoksen nimet kertovat yksinkertaisesti tanssijoiden määrän; Muutenkin nämä koreografi Tao Yen puolituntiset teokset oLIvat hyvin minimalistisen pelkistettyjä: enimmäkseen täysissä valoissa tummalla taustalla mukana vain keho ja liike, mitä nyt taustalla vähän jotain … Jatka artikkeliin TAO: vaikuttavaa kollektiivista tanssia
Kaukoidän näyttämötaiteeseen en ole suuremmin perehtynyt (vastahan olen länsi- ja kotimaisenkin osalta vielä ihan noviisi), joten satunnaiset kohtaamiset voivat olla mielenkiintoisia, kuten Wusheng Companyn Viimeinen taistelija. Tämä 1100-luvullle sijoittuva tastelunäytelmä on ilmeisesti hyvin tunnettu klassikkoteos Kiinassa. Sen tarinan keskiössä on kenraali Gao Chong (Antti Silvennoinen), joka on keisarillista sukua, mutta armeijan hierarkiassa ylipäälliikö Yue Fein … Jatka artikkeliin Wusheng Company: Peking-oopperaa taidokkaasti suomalaisittain
Pitkän päivän ja alkuillan tilaisuuden jälkeen nälkä hiukan vielä juili vatsan (tai ainakin suun) seutuvilla, joten päätimme suunnata Gaijiniin, jossa en ollut aiemmin käynytkään, kokemukset kun sisarravintoloistaan olivat vaihtelevia, ja aasialainen keittiö kun ei ole rakkaimpia intohimojani. Kevyet ennakkoluuloni kuitenkin särähtivät kerralla pirstaleiksi. Illan hetki oli jo edistynyt, joten pitkään menuun emme sortuneet vaan otimme jokusia pieniä paloja alkuun ja päänumeroksi … Jatka artikkeliin Gaijin ad hoc yllätti
Viime kerta Farangissa aika tarkkaan vuosi sitten oli yhdistelmä erinomaista ja keskinkertaista, niinpä olikin erirtyisen kiinnostavaa mennä nyt uudelleen. Suosionsa on edelleen hyvä: sopivan ajan löytäminen vaati useamman sähköpostikierroksen edestakaisin (online-varaussysteemiä ei ole). Drinksuissa Farang on ania loistanut, sellaisella siis homma käyntiin: Sailor Tom, jossa limeä, minttua, ja inkivääriä - mainio makuyhdistelmä makeutta ja raikkautta. Kolmesta maistelumenusta valittiin … Jatka artikkeliin Farang – menu ”Panwa”
Farang on keikkunut Suomen parhaiden ravintoloiden listan kärkikaartissa jo pitkään, mutta omiin suurimpiin suosikkeihini se ei ole lukeutunut; enimmäkseen varmaankin siksi, koska tulisuus ruoassa ei yleensä hivele makuaistiani, minkä toki myönnän henkilökohtaiseksi rajoittuneisuudekseni. Mutta toki siellä saa myös minun makuuni erittäin hyvää ruokaa, kuten taas saimme havaita. Yksi Farangin hyviä puolia on sen ylen houkutteleva … Jatka artikkeliin Farang – pikamaistelumenu
Erinomaisuutta 