Viime kerta Farangissa aika tarkkaan vuosi sitten oli yhdistelmä erinomaista ja keskinkertaista, niinpä olikin erirtyisen kiinnostavaa mennä nyt uudelleen. Suosionsa on edelleen hyvä: sopivan ajan löytäminen vaati useamman sähköpostikierroksen edestakaisin (online-varaussysteemiä ei ole).
Drinksuissa Farang on ania loistanut, sellaisella siis homma käyntiin: Sailor Tom, jossa limeä, minttua, ja inkivääriä – mainio makuyhdistelmä makeutta ja raikkautta.
Kolmesta maistelumenusta valittiin tällä kertaa 9 ruokalajin ”Panwa”. Puoliso, päivänsankari, päätti juoda Singha-olutta läpi koko aterian, ja oli valintaansa tyytyväinen. Itse päädyin viinipakettiin, joita oli tarjolla kaksi: ”Panwalle” suunniteltu ja sommelierin paketti. Kovin hämmennyin, kun tarjoilija kertoi, että sama sommelierin paketti sopii sujuvasti kaikille kolmelle maistelumenulle – sommelier lienee siis nero, mutta siitä huolimatta otin valitsemalleni menulle suunnitellun paketin. ”Ai ne halvemmat viinit”, kuten tarjoilija napakasti totesi 🙂
Menun eka annos oli nimeltään vihersimpukkaa & punainen ”nahm jim” dressing, mukana myös merileväkaviaaria ja korianteria. Se tarjoiltiin hauskasti ja kauniisti simpukankuoresta, josta koko komeus oli kätevää holaista suuhun. Omaan makuuni kovin tulinen ja jäi hiukan polttelemaan nielua (tosin on todettava, että lievästikin tuliset ruoat ovat makuuni usein liian polttavia, joten vika tässä kohtaa epäilemättä on minun maussani). Viiniparka jäi ihan jalkoihin, vaikka sinänsä olikin ihan maukas australialainen valkoinen sekoite (verdelho, muscadelle, sauvignon blanc) Hewitson Farang White, nimikkoviini.
Seuraava suupala oli cha plu -lehteä ja grillattua Farangin makkaraa palmusokeri-maapähkinä-dressingin kera. Pienen sorminäppäryyden avulla täytteen sai pyöräytettyä lehden sisään ja napattua suuhun, jossa se olikin tervetullut herkku – mahtavan hienot maut, jotka sopivat keskenään yhteen koko lailla täydellisesti! Myös viini, sama Farang White, toimi makupalan kanssa mainiosti yhteen.
Kolmas annos oli salaatti paahdetusta lohesta ja vesimelonista, menossa mukana myös tuoretta banaaninkukkaa, papaijaa, paahdettua salottisipuli-tamarindi-dressingia, marinoituja katkarapuja ja paahdettua kookosta; tarjolle tuotiin myös thai-jasmiiniriisiä. Ihan jännä salaatti, mutta ei oikein herättänyt suuria tunteita suuntaan eikä toiseen. Lohi katosi muuhun makumaailmaan, nimiraaka-aineista vesimeloni sentään erottui edukseen. Viini, edelleen sama Farang White, ei oikein saanut kontaktia ruoan makuihin.
Neljäs ruokalaji oli kookos-karamellipossua, jossa oli rapeaksi paistettua possua, dressingiä paahdetusta kookoksesta, chiliä (onneksi näkyvissä, saattoi nyppiä pois), korianteria ja palmusokeri-kookoskermaa. Karamellipossut ovat aina olleet Farangin huippuherkkuja, ja niin oli tämäkin, kerrassaan erinomaisen herkullinen possuannos! Myös viini oli nappivalinta, saksalainen Pflüger Biodynamite (2013), rieslingin ja gewürztraminerin sekoitus (tosin se ehti hiukan lämmetä tultuaan kaadetuksi lasiin jo silloin, kun edellinen ruokalji oli vasta tuotu pöytään).
Seuraavana vuorossa oli kampasimpukkaa kuoressaan ja vihreää currya, eli paistettua kampasimpukkaa, vihreää thai-currya, orgaanista kookosöljyä, merileväkaviaaria ja thai-basilikaa. Herkkä kampasimpukan maku jäi muiden makujen jalkoihin – ne maut olivat kylläkin maittavia (pientä poltetta lukuunottamatta, ks. makurajoitteeni yllä…) Viini, sama Biodynamiitti kuin edellä, oli ihan ok kaveri tälle annokselle. Asettelu kampasimpukan kuoressa oli erityisen hauska ja kauniskin.
Kuudentena oli vuorossa morning glory ja rapeaa ”suola & pippuri” -tofua, mukana vesikrassia, paksoita ja rapeakuoriseksi paistettua silken-tofua. Rapean kuoren sisällä hauskasti vaahtokarkkimaisen tofun ja kasvisten herkät maut toimivat hyvin yhteen, mutta lasiin kaadettu saksalainen pinot noir (Wolf Birkweiler Spätburgunder (2012)) olisi jyrännyt ne alleen, joten tämän annoksen kohdalla hyödynnettiin vesilasia.
Ennen jälkiruokia oli vielä tarjolla Mussaman-currya ja haudutettua black angus -härkää, paahdettua kookosta, kurkkupikkelsiä, maapähkinää ja lime-lehteä. Niin maultaan kuin rakenteeltaan huikean herkullista nautaa, jonka kanssa em. pinot noir toimi peräti erinomaisesti!
Menun viimeiset kaksi annosta eli jälkkärit tuotiin eteen samalla kertaa: ”Hola Hola 14” ja ”BKK Style Apples”. Edellisessä oli thaityyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, vanilja-kookoskermalientä ja persikka-punaherukkasorbettia. Suloisenpehmä kookoskerma helli hedelmiä, ja sorbetti toi mainion makunsa lisäksi annokseen mukavaa viileyttä.
Toisen jälkkärin komponentit, omena-suolakaramelli, palmusokerihiekkakakku, omena-cassiajäätelö, tuore omena, ja kristallisoitu inkivääri, toimivat yhteen, jos mahdollista, vieläkin paremmin – etenkin hennon kanelinen jäätelö, kakku ja karamelli olivat taivaallisen herkullinen makuyhdistelmä! Tälle sopi erityisen hyvin myös jälkiruokaviini, mukavan makea ja hauskan hapokas Vin de Glaciére Riesling (2012) Yhdysvalloista.
Kaiken kaikkiaan hyvä kokemus, ehdottomasti ”blogi-kriteerieni” mukaisesti jutun arvoinen – mutta oikeastaan vain ruoan ansiosta. Palvelu oli vaihtelevaa ja henkilöriippuvaista: vain yksi henkilö nousi ruoan tasolle, muut edustivat ”keskinkertaista suomalaista palvelua”, joka on reippaasti alle sen korkean tason, jolla ruoka on. Myös viinit tarjosivat vaihtelevia väristyksiä: kunnianhimoinen yritys niputtaa useita ruokalajeja saman viinin alle ei kauhean hyvin onnistunut, yleensä kukin viini toimi hienosti yhden ruokalajin kanssa muttei niinkään muiden.
Tämä oli kolmas kertani Farangissa, ja sama kaava on toistunut aina, joten kuulunee konseptiin: ruoka on erinomaista, mutta panostus viineihin ja palveluun jätetään selvästi kevyemmäksi. Mikäs siinä, toimii tämäkin konsepti, kun vain asiakkaana muistaa asennoitua oikein.
(Käyty: 3.12.2014)
60.171874
24.931760
Ainonkatu 3, 00100 Helsinki, Suomi
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Erinomaisuutta 