Kuvassa Anna-Victoria Eriksson, Miiko Toiviainen ja Otto Rokka. Kuva: Otto-Ville Väätäinen.

Turun Cabaret, uudestaan

Näin Turun kaupunginteatterin Cabaret-musikaalin syyskuussa 2020, vain viikkoja ensi-illan jälkeen ja vielä uudelleen Tampereen teatterikesässä 2021. Kirjoittelinkin siitä paatoksellisesti ja intouduin höpöttelemään Isherwoodin taustatarinastakin . Viime syksynä, kun musikaali tuli takaisin ohjelmistoon, pohdin, pitäisikö se nähdä vielä uudelleen, mutten saanut aikaiseksi ennen kuin viimeisiä näytöksiä jo vietiin helmikuussa. Yleensä en kirjoita samasta produktiosta moneen kertaan, … Jatka artikkeliin Turun Cabaret, uudestaan

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Vaikuttava Cabaret Turussa

Cabaret-musikaalia voinee pitää genren tyyppiedustajana, ainakin se on hyvin tunnettu hittibiiseineen - ehkä jopa siinä määrin, että vailla yhteiskunnallista herkkyyttä sitä voisi luonnehtia iänikuiseksi (merkityksessä ”kyllästyttävästi toistuva"). Sen sisältö ja sanoma on kuitenkin valitettavasti iänikuinen (merkityksessä "lakkaamaton, loputon"). Kun Cabaret'n päältä puhaltelee enimmät konfetit, se positioituu pahaa vastaan - natsismia, fasismia, etnonationalismia tai millä nimellä tämä … Jatka artikkeliin Vaikuttava Cabaret Turussa