Bloggaamisessani on ollut reilun puolen vuoden tauko, joka nyt päättyy Pori Dance Companyn ja Mimosa Lindahlin Bonding-teoksen innoittamana. Lindahlilta olen aiemmin nähnyt tietääkseni vain Body Notesin (2017) jokunen vuosi sitten, ja vaikutuin siitä valtavasti. Odotukset siis korkealla nytkin. Mutta kuten harmillisen usein, tämäkin tekstini on vähemmän arvio ja enemmän teoksen innoittama miniesseen kaltainen jaaritus. Sori siitä! … Jatka artikkeliin Mimosa Lindahlin ja PDC:n Bonding
Susanna Leinonen Companyn ja Circo Aereon yhteisillassa nähtiin kaksi puolen tunnin mittaista esitystä - varsin erilaisia, mutta ei täysin vieraita toisilleen. SLC:n Romeo ja Julia sai kantaesityksensä alkuperäisessä muodossaan vuoden 2012 loppupuolella; näin sen silloin muutamaa päivää myöhemmin (blogijuttua siitä ei ole, koska bloggaamisen aloitin vasta puolisen vuotta myöhemmin). Mieleen oli jäänyt vahva liike, hätkähdyttävä … Jatka artikkeliin Susanna Leinonen Company ja Circo Aereo vaikuttavassa yhteisillassa
Jyrki Karttusen Pieniä pääosia Helsinki Dance Companyn evakkonäyttämöllä Stoassa on valloittavan suloinen ja hauska esitys. Kantaesityksensä teos lienee saanut jo lähes kymmenkunta vuotta sitten Tampereella Tanssiteatteri MD:ssä, mutta ajattomana toimii edelleen. Tarina, jos sellaista haluaa nähdä, liittyy höllästi Sound of Music -musikaalielokuvaan (1965), jonka pääosassa oli Julie Andrews ja jonka erittäin tunnetuksi tulleesta musiikista vastasivat … Jatka artikkeliin Suloinen Pieniä pääosia
Susanna Leinonen companyn uusin teos SEE | OBEY on kiehtova yhdistelmä elokuvaa, tekstiä, ääntä ja tanssia. Teoksen alaotsikosta ”tanssia elämän absurdismista” en oikein taida saada kiinni, mutta enpä ole alaotsikoista ennekään piitannut: niillä yritetään ohjata vastaanottoa ja tulkintaa, mille en ole altis: kun teos on annettu katsojille, se elää näiden mielissä omaa elämäänsä, kuin kotoa … Jatka artikkeliin SEE | OBEY
Erinomaisuutta 