Suloinen Pieniä pääosia

Jyrki Karttusen Pieniä pääosia Helsinki Dance Companyn evakkonäyttämöllä Stoassa on valloittavan suloinen ja hauska esitys. Kantaesityksensä teos lienee saanut jo lähes kymmenkunta vuotta sitten Tampereella Tanssiteatteri MD:ssä, mutta ajattomana toimii edelleen.

Tarina, jos sellaista haluaa nähdä, liittyy höllästi Sound of Music -musikaalielokuvaan (1965), jonka pääosassa oli Julie Andrews ja jonka erittäin tunnetuksi tulleesta musiikista vastasivat Rodgers & Hammerstein. Onko nyt kyseessä teatteriporukka, joka on tekemässä musikaalista scifi-versiota? Vai tulevaisuuden antropologinen tutkimusryhmä, joka tarkastelee aikaamme musikaalin artefaktien innoittamana? Vai jotain ihan muuta? Tämä jää katsojan arvailtavaksi. Julieta kuitenkin kovasti huhuillaan ja muutama hittibiisikin musikaalista kuullaan.

Omasta puolestani tämä jääköön hämäräksi: tarina, teema, sisältö, opetus, tms. narratiivinen aines ei herätellyt ajattelua. Sen sijaan kiehtoi Karttusen liike, joka on lempeää ja riemukasta, herkkää ja hauskaa: yhdistelmä isoja ja pieniä liikkeitä, harkittuja ilmeitä ja eleitä; käden asentoja, hypähdyksiä; kesken jääviä ajatuksia liikkeiksi puettuina, tilanteeseen istumattomia yllättäviä tekoja (kuten toisen tanssijan pään asennon muuttaminen ohimennen).

HDC: Pieniä pääosia (kuva: Marko Mäkinen)

HDC: Pieniä pääosia (kuva: Marko Mäkinen)

Hahmojen välillä on elävä yhteys: mitä tässä tapahtuukin, sitä selvästi tehdään porukalla, viattoman epävarmasti ja varovaisen tunnustellen ja hämmästellen. Hahmot ovat sympaattisia, jopa hellyttäviä. Toisaalta mukana on kosolti myös karttusmaista pientä hupia – ei roimaa röhötystä vaan enemmänkin ujohkoa ilkikurisuutta (kuten natsimarssi kevyesti hypähdellen). HDC:n tanssijat (Jyrki Kasper, Aksinja Lommi, Heidi Naakka, Kaisa Niemi, Mikko Paloniemi) tulkitsevat taiten Karttusen hienovaraista liikettä tavoittaen nautittavasti sen herkän ja riemukkaan hengen.

Elokuvan tarinasta voisi ehkä alluusioiden kautta jotain syvällisempiä sisältöjä lähteä kaivelemaan, mutta jääköön. Sen sijaan koin esityksen lempeänä tutkielmana yksilöiden välisestä ihmisyydestä. Siitä jäi mukaan hyvän mielen tunnemuistoja ja leppeä hymy yrmylle naamalle. Ei ensinkään joutava saavutus.

(Nähty: 4.3.2016, Stoa (Helsinki Dance Company, Helsingin kaupunginteatteri)