Avainsana: performanssi

Fruits of Labor. Tampereen teatterikesä. Kuva: Peter Hönnemann.

Hulvaton Fruits of Labor lipeää otteesta

Jätä kommentti

Belgialaisen kuvataiteilijan Miet Warlopin teos Fruits of Labor jätti jälkeensä mitä suloisimman mielentilan: ei juuri käryäkään, mitä tuli juuri koettua, mutta olipa hieno ja jollain merkillisellä tavalla lempeän hyväntuulinen. Olen joskus ennenkin löytänyt itseni jonkin verrattoman ääreltä juuri silloin, kun esitys tuottaa tunnekokemuksen (vaikka niinkin jäsentymättömän kuin mielihyvä) ilman, että se antautuu välittömälle verbalisoinnille. Oma … Jatka artikkeliin Hulvaton Fruits of Labor lipeää otteesta

Schönheitsabend

Jätä kommentti

Kiasman ARS17-ohjelmistossa nähty Florentina Holzingerin ja Vincent Riebeekin Schönheitsabend lupasi ennnakkotiedoissa "valtasuhteita, sukupuolirooleja, väkivaltaa, seksiä ja hulluutta, ekstaasia ja epäsiveellistä erotiikkaa". Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa? Klikkijournalismihenkinen luonnehdinta herätti hilpeyttä, mutta jossainpäin maailmaa teos lienee herättänyt hämmennystä, jopa pahennusta. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä en osannut siitä löytää, mutta toki ihan toimivan yhdistelmän mielenkiintoista sukupuoliroolien käsittelyä … Jatka artikkeliin Schönheitsabend

Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Jätä kommentti

Valtteri Raekallion edellinen teos, Mihin valo katoaa, oli mielenkiintoinen yhdistelmä tanssia, tilataidetta ja performanssia tai mitä lie. Pääosassa siinä oli Raekallion väkevän fyysillinen liike, ja muu höhä toki oli kiinnostavaa myös, joten joltisetkin odotukset oli tälle uudelle Edustaja-teokselle. Ennakkotietona oli lähinnä, että luvassa on Raekallion "fyysistä mielenteatteria Eino Santasen runoihin" ja että bussi lähtee Kiasman … Jatka artikkeliin Edustaja (itse itseänsä edustamassa)

Onko Jemina queer? (Ja onko sillä väliä?)

Jätä kommentti

Eka kertani Jeminan kanssa oli marraskuussa 2012 Zodiakissa. Vaikutuin ja vakuutuin. Nyt jälleennäkeminen Kuopiossa n. 1,5 vuotta myöhemmin osoittaa, ettei Jeminan hurma ole laantunut vaan hän on kypsynyt kuin hyvä viini (tai ainakin kohtalainen laatikkoviini). Jemina on Jyrki Karttusen esittämä hahmo tai kimppu hahmoja, ehkä voisi sanoa ”naishahmoja”, jos sukupuolikategorisointia välttämättä haluaa harjoittaa. Mukana on … Jatka artikkeliin Onko Jemina queer? (Ja onko sillä väliä?)

Mihin valo katoaa?

Jätä kommentti

Valtteri Raekallion teos "Mihin valo katoaa" asettaa odotukset jo johonkin muualle kuin normitanssiteokseen: esityspaikasta on kerrottu ennakolta vain, että "esitys alkaa Helsingin Kaupunginteatterin Studio Elsan lämpiöstä, josta yleisö kuljetetaan esityspaikkaan". Parikymmentä meitä siinä lämpiössä hetken haahuili, kunnes meidät heitettiin ulos ja johdateltiin kulkueena läheiselle virastotalolle, jonka väestönsuojan uumeniin katosimme - liekö sinne valokin kadonnut, myöhä … Jatka artikkeliin Mihin valo katoaa?

Kropallisuutta

Jätä kommentti

Saksalaisen Sasha Waltz & Guests -ryhmän teos Körper nähtiin Helsingin Juhlaviikoilla Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä - eikä se pienemmälle olisi sopinutkaan. Waltz tuntuu käsittelevän teoksessaan sen nimen mukaisesti ihmiskehoa, sen estetiikkaa, materiaalisuutta & materialistisuutta & objektivoimista. Tähän varmasti piilee politiikkaa ja sanomaa, mutta ohitan ne, kuten aina 🙂 Teoksessa, joka on niin tanssia kuin performanssiakin (jos … Jatka artikkeliin Kropallisuutta