Schönheitsabend

Kiasman ARS17-ohjelmistossa nähty Florentina Holzingerin ja Vincent Riebeekin Schönheitsabend lupasi ennnakkotiedoissa ”valtasuhteita, sukupuolirooleja, väkivaltaa, seksiä ja hulluutta, ekstaasia ja epäsiveellistä erotiikkaa”. Mitäpä sitä ihminen muuta kaipaa? Klikkijournalismihenkinen luonnehdinta herätti hilpeyttä, mutta jossainpäin maailmaa teos lienee herättänyt hämmennystä, jopa pahennusta. Mitään kovin uutta tai ihmeellistä en osannut siitä löytää, mutta toki ihan toimivan yhdistelmän mielenkiintoista sukupuoliroolien käsittelyä ja sievistelemätöntä kehon estetiikkaa.

Esityksessä oli kolme osaa, joista ensimmäinen alkoi Šeherazade-mukaelmalla, kehittyi pian tankotanssiksi ja kiihkeäksi strapon-penetraatioksi, kunnes päättyi – Fokinen hengessä – (teko)verisesti. Myös toinen osa oli saanut innoituksensa Vatslav Nižinskistä, tämän viimeisestä esiintymisestä; tässä tosin vähemmän tanssia ja enemmän performanssimeininkiä. Kolmannen osan kukan (Holzinger) ja peuran (Riebeek) kisailu huipentui peuran ripustamiseen köysiin. Kaikki tämä tosissaan muttei totisesti.

Vincent Riebeek ja Florentina Holzinger. Kuva: Karolina Miernik.

Parilla ei varsinaisti ole tanssijan koulutusta, mikä näkyi varsinkin alun pastississa: liike ei ollut teknisesti virtuoosista, mutta erittäinkin aistillista, varsinkin ylävartalonkäyttö oli hyvin kaunista – esikuvan hengessä etenkin miehellä. Muutoinkin noudatettiin käännettyä sukupuoliasetelmaa verrattuna klassiseen balettiin, jossa miehen tehtävä on esitellä naista kuin palkintohiehoa ja ohjata yleisön katse tähän. Nyt kohteena oli mies, niin katseen kuin tekemisen kohteena, oli sitten kyseessä naiminen tai sitominen. Toki voi kysyä, miten syvästi sukupuolirooleja haastaa pelkkä perinteisen hegemonia-asetelman keikautus toisin päin – vain vahvistaako se totuttuja rooleja negaation keinoin. Esim. Jemina onnistui koko sukupuolittavan järjestelmän haastamisessa paljon väkevämmin.

Jos sukupuolirooliteema hauskana mutta melko kevyenä toteutuksena ei tehnyt lähtemätöntä vaikutusta, niin esityksen monipuolinen estetiikka miellytti kyllä. Taitava androgyyninen vartalonkäyttö helli silmää – vaikka tanssitekniikka jäi vajaaksi, tarkka vartalonhallinta muutoin oli nautittavaa katsottavaa mm. tanko-/rekki-kohtauksessa ja jopa hämmentävän akrobaattisessa penetraatiojaksossakin. Myös kolmannen osan kinbaku-henkinen estetiikka toimi alkeellisuudessaankin yllättävän hyvin.

Florentina Holzinger ja Vincent Riebeek. Kuva: Karolina Miernik.

Baletti on pullollaan sublimoimalla estetisoitua erootillisuutta – oli hauska nähdä, miten kuvaston kauneus voi säilyä myös ilman tätä sublimaatiota muuttumatta pornografiseksi.

(Koettu: 6.4.2017, Kiasma-teatteri)