Kuuselan Seitsemän veljestä (taas!)

Marjo Kuuselan koreografioima Seitsemän veljestä Kansallisbaletissa teki muutama vuosi sitten vaikutuksen – silloin kävin katsomassa ensi-illan ja vielä toisenkin illan. Niinpä se piti toki nähdä vielä uudelleen, kun se  tuli kevään ohjelmistoon repriisinä – nyt oli kyseessä jo tämän produktion 10. esitys. Samalla oli hauska lukea silloista tekstiäni – blogini oli vasta muutaman kuukauden ikäinen vauveli ja haki vielä uomiaan tyylin ja muodon osalta. En käy toistamaan aiemman jutun turinoita, samat sanat voisin kirjoitella nytkin – niinpä tässä täten vain lyhyt juttu.

Vuoteen 2013 verrattuna ei oikeastaan ollut tullut varsinaisia muutoksia. Jopa veljessarjan tanssijat olivat pysyneet lähes samoina – mukavaa, koska porukassa on monta suosikkiani. Lauri tosin oli vaihtunut nuorisoryhmän Atte Kilpiseksi. Erittäinkin hyvä valinta: Kilpisen elohopeamaisen soljuva liikkuminen on vangitsevaa katsottavaa, esim. ekan näytöksen hiprakkakohtauksessa ja tokan mandoliinikrapulassa. Verraton Tuukka Piitulainen puolestaan täytti Tuomaan mitat entistäkin jykevimmin lihaksin; Kiven mukaanhan Tuomas ”oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden”.

Nikolas Koskivirta, Teemu Tainio, Samuli Poutanen, Frans Valkama, Tuukka Piitulainen, Antti Keinänen, Jani Talo. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Sakari Viika

Nikolas Koskivirta, Teemu Tainio, Samuli Poutanen, Frans Valkama, Tuukka Piitulainen, Antti Keinänen, Jani Talo. Kuva: Suomen kansallisbaletti/Sakari Viika. (Pressikuva vudelta 2013.)

Laurin ja Tuomaan kaksoisveljet Timo ja Aapo saivat hienot tulkinnat Frans Valkaman ja Jani Talon varmoissa otteissa – samoin Juhani, veljeksistä vanhin, Samuli Poutasen taidokkaasti tekemänä. Nikolas Koskivirta Eerona, nuorimpana, tanssi ehkä eniten klassista, lukutaitoisin kun oli – ja pääsi hän myös käyttämään mainioita teatterillisia kykyjään. Antti Keinäsen Simeoni oli sopivan koskettava lievästi riivattuna ihmisparkana. Toki muissakin rooleissa oli upeita tulkintoja, esim. kettupari (Hanako Matsune & Emrecan Tanis) hurmasi taas.

Erittäinkin hyvin kesti teos vielä uuden katsomisen – se on edelleen yksi suurimmista suosikeistani niiden (melko harvalukuisten) teosten joukossa, joissa juuri miestanssijoille on kirjoitettu poikkeuksellisen paljon kiinnostavaa liikettä.

(Koettu: 29.3.2017, Kansallisbaletti)