Avainsana: Tampere

Hamlet väkevänä musikaalina

Jätä kommentti

Vastikään selittelin, että välttelen klassikoita, mutta Shakespearen Hamlet on tässä sarjassa poikkeus, sen pariin tulee hakeuduttua aina kun mahdollisuus tarjoutuu, niinpä Tampereen työväen teatterin musikaaliproduktio oli tietenkin koettava. TTT:llä on vahva kokemus onnistuneista musikaaleista, joten odotukset olivat korkealla. Musikaali taidelajina yhdistää musiikkia, tanssia, näyttelemistä ja skenografiaa, ja parhaimmillaan nämä kaikki erinomaisina komponentteina muodostavat summaansa suuremman … Jatka artikkeliin Hamlet väkevänä musikaalina

Hieno ja hauska Loopit

Jätä kommentti

Loopit vuodelta 2017 on Tero Saarisen Tanssiteatteri MD:lle tekemä 20-vuotisjuhlateos, joka palasi MD:n ohjelmistoon tänä vuonna (2021). Näin tämän hienon ja hauskan tanssiesityksen striimattuna tammikuussa ja vihdoin myös livenä syyskuussa MD:n kotinäyttämöllä Hällässä Tampereella. Saapuessamme saliin esitys on jo alkanut: katsomoon työntyvällä catwalkilla Oskari Kymäläinen liikkuu paikallaan hitaasti ja varovasti kuin tunnustellen, aistikkain vartalon ja pään … Jatka artikkeliin Hieno ja hauska Loopit

Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Jätä kommentti

"Vähän" jälkijättöisesti julkaisen muutaman kesken jääneen tekstin, tässä eka. Hulvaton. Siinä sana, joka ehkä parhaiten kuvaa Teatteri Takomon esitystä Bouvard ja Pécuchet Hällä-näyttämöllä Tampereen Teatterikesässä. Absurdi voisi olla toinen sana, mutta palaan siihen tuonnempana. Esittelyteksti Teatterikesän sivuilla antoi vain hailakan aavistuksen siitä - niin, hulvattomuudesta - mitä esitys tarjosi, niinpä esitys jäi melkein näkemättä. Onneksi … Jatka artikkeliin Hulvaton Bouvard ja Pécuchet

Kepeä elämäni

Jätä kommentti

Miiko Toiviaisen monologiesityksen Kepeä elämäni olen onnistunut missaamaan jo useamman kerran, mutta nyt Tampereen teatterikesän Telttalabissa vihdoin lykästi. Esityksen kiteytys on muotoiltu Toiviaisen lainaukseen: "Transihmisyydestä on puhuttu viime aikoina mediassa aika paljon, mutta usein vain traagisten ja synkkien kohtaloiden kautta. Mä koen, että muunkinlaisia näkökulmia kaivataan - joten tässä on mun omani.” Esityksen ehdoton vahvuus … Jatka artikkeliin Kepeä elämäni

Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Jätä kommentti

Koronavuosi 2020 jää kirjoihin - toivottavasti - kovin poikkeuksellisena monessakin suhteessa, ei vähiten esittävän taiteen kannalta. Ihan alkuvuosi näytti vielä hyvältä, kunnes alkoi tulla tietoa vaarallisesta kulkutaudista ensin tihkuen ja sitten ryminällä. Maaliskuun 11. kävin vielä Kansallisoopperassa katsomassa Don Giovannin ja seuraavana päivänä Tamminiemessä Compañía Kaari & Roni Martinin Uotinen goes Kekkonen -esityksen. Illalla alkoi … Jatka artikkeliin Koronanhuuruinen esitysten tynkävuosi 2020

Lempeän parodinen Poikabändi

Jätä kommentti

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Jätä kommentti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Jätä kommentti

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

Jätä kommentti

Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Jätä kommentti

Milo Raun konseptoima, ohjaama ja pääosin kirjoittama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) (2018) oli vaikuttava ja järkyttävä mutta puhe teoksen ympärillä oli enemmänkin hämmentävää. Tämä sveitsiläis-saksalais-belgialainen tuotanto on true crime -henkistä dokumenttiteatteria, joka alaotsikkonsa mukaisesti pohtii myös teatteria ja sen tekemistä, kuten väkivallan käsittelyä. Toisaalta Raulla tuntuu olevan vahva yhteiskunnallinen näkökulma.. Teoksen taustalla on … Jatka artikkeliin La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Harrietin monet totuudet

Jätä kommentti

Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jätä kommentti

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Hair – Fifty years after

Jätä kommentti

Hair - Fifty years after, tamperelaisten taideopppilaitosten (Nätyn opiskelijat, TAMK:n musiikkiteatteriopiskelijat ja Tampereen konservatorion tanssiopiskelijat) yhteistyöprojekti, nähtiin Teatterikesässä loppuunmyytynä - kuten se oli ollut varsinaisella esitysjaksollaan alkuvuodestakin. Alaotsikon aikamääre viittaa Hair-produktioon ensimmäisessä Teatterikesässä vuonna 1969. Off-Broadway-kantaesityksensä tämä Gerome Ragnin ja James Radon kirjoittama ja Galt MacDemotin säveltämä "maailman ensimmäinen rock-musikaali" Hair - The American Tribal … Jatka artikkeliin Hair – Fifty years after

Yksityis-Hamlet Metson kahvilassa

Jätä kommentti

Yleensä kaihdan visusti esityksiä, joissa on edes jonkinlainen osallistava piirre. Arjen sosiaalinen kaaos ja immersiivisyys ihan riittää, kiitos - taidetta olisi mukavaa vastaanottaa oman mielen sisällä. Mutta toki poikkeukset vahvistavat säännön. Niinpä "Hamlet-viikkoni" (johon sisältyi myös Turun Hamlet sekä alkukielisen ja kolmen suomennoksen lukeminen) päättyi Tanssiteatteri MD:n ja Gnab Collectiven Hamlet private -esitykseen. Tampereen pääkirjasto … Jatka artikkeliin Yksityis-Hamlet Metson kahvilassa

Tampereen erinomainen Kajo

1 kommentti

Lumiukkokeli - lyhyt kävely Tampereen rautatieasemalta ravintola Kajoon riitti kuorruttamaan tukan ja takin lumella. Jo vain maistui Kajon glühwein, maukas, mukavan punajuurinen, rommilla terästetty lämmike. Juoma sopi hyvin ravintolan lämpimän rustiikkiseen sistukseen ja tunnelmaan muutenkin. Ruokalistalla oli koko joukko mielenkiintoisia makuyhdistelmiä - monet annokset on tarkoitettu jaettaviksi, mikä on ikävä nykytrendi, mutta kahden kesken sen … Jatka artikkeliin Tampereen erinomainen Kajo