Lempeän parodinen Poikabändi

Vuonna 85 -musikaalin käsikirjoittajat Heikki Syrjä ja Riku Suokas paneutuivat vaihteeksi 1990-lukuun, poikabändien kauden alkuhämäriin, tuloksena musikaali ensimmäisestä,  alkuperäisestä ja fiktiivisestä poikabändista Toiboys (Toijalan pojat), jolta nähtävästi Bäkkärit, Nyykkärit ja mitä niitä olikaan ovat sittemmin saaneet vaikutteita... Tarina on sopivan kepoinen: Karin ja Maken äänimainosbusiness on laman myötä kaatunut, ja pitää palata kotikonnuille Toijalaan vastoin … Jatka artikkeliin Lempeän parodinen Poikabändi

Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Billy Elliot -elokuva ilmestyi vuonna 2000 ja Lontoon musikaali 2005. Vähän yllättävää onkin, että tämä 1980-luvun brittityöväenluokkaan sijoittuva musikaali löysi tiensä juuri Tampereelle ja juuri Tampereen työväen teatteriin vasta viime syksynä. Se tuntui kuuluvan juuri tälle näyttämölle. Olen kirjoitellut Lontoon-produktiosta kuutisen vuotta sitten ja HKT:n suomenkielisestä nelisen vuotta sitten, ja kun tekstit ovat vielä eetterissä niin … Jatka artikkeliin Vielä kerran Billy Elliot, ja upeasti

Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Disney teki Victor Hugon romaanin Notre-Dame de Paris (1831) pohjalta ensin piirretyn musiikkielokuvan Notre Damen kellonsoittaja (1996) ja sitten musikaalin, joka kantaesitettiin Berliinissä 1999 ja uudistettuna versiona 2014 San Diegossa. Nyt tämä Peter Barnellin käsikirjoittama, Stephen Schwartzin sanoittama ja Alan Menken säveltämä musikaali saatiin Suomeen, Georg Malviuksen ohjaamana Tampereen teatterin varsin onnistuneena tuotantona. Hugolla lienee … Jatka artikkeliin Notre Damen kellonsoittaja ekaa kertaa Suomessa

Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

Theater Baselin Medea-esityksessä Euripideen Medeia-tarinaan on otettu poikkeuksellisesti lasten näkökulma ja samalla tuotu tarina nykyaikaan. Näin se näyttäytyykin varsin erilaiselta. Antiikin Kreikan tarustoissa Medeia oli kuningas Aieteen tytär, velho, joka auttoi Iasonia ja muita argonautteja hankkimaan kultaisen taljan ja lähti lopulta itsekin Iasonin kelkkaan. Medeian ja Iasonin myöhemmistä vaiheista on erilaisia versioita. Euripideen näytelmässä (vuodelta … Jatka artikkeliin Medeia vaihteeksi lasten näkökulmasta

La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Milo Raun konseptoima, ohjaama ja pääosin kirjoittama La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I) (2018) oli vaikuttava ja järkyttävä mutta puhe teoksen ympärillä oli enemmänkin hämmentävää. Tämä sveitsiläis-saksalais-belgialainen tuotanto on true crime -henkistä dokumenttiteatteria, joka alaotsikkonsa mukaisesti pohtii myös teatteria ja sen tekemistä, kuten väkivallan käsittelyä. Toisaalta Raulla tuntuu olevan vahva yhteiskunnallinen näkökulma.. Teoksen taustalla on … Jatka artikkeliin La Reprise järkytti ja puhe siitä hämmentää

Harrietin monet totuudet

Milja Sarkolan Ryhmäteatterille kirjoittaman ja ohjaaman Harriet-näytelmän (2019) lähtökohta on mielenkiintoinen: miten voi toimia esitys, jossa sama lyhyt tapahtuma kerrotaan 15 kertaa, aina hiukan erilaisena? Mutta niin se vain toimii - kuin hiukan viallisessa looperissa pyörivä jännitysnäytelmä. Harriet Thesleff (Sarkolan isoisoäiti), Olof Lagus ja Ero Gadolin lähtevät hevosajelulle Karjalan kannaksella 20.4.1918. Vain kaksi heistä palaa … Jatka artikkeliin Harrietin monet totuudet

Kinetic Orchestra: I’m Liquid

Jarkko Mandelinin ja ensemble-ryhmänsä Kinetic Orchestran (josta lavalla Sanni Giordani, Anni Koskinen, Iiro Näkki and Oskari Turpeinen) teos I'm Liquid (2018) on monella tapaa virkistävä nykytanssiesitys - ei vähiten siksi, että koreografi jo käsiohjelmassa kehottaa katsomaan teosta abstraktina eikä tuputa narratiivejä ja tulkintoja. Tanssia sopii siis katsoa ebsoluuttisena liikkeenä eikä arvailla sinne sekaan jemmattuja merkityksiä. … Jatka artikkeliin Kinetic Orchestra: I’m Liquid