Parasta elämässä on muistilappu terveille

"Lempeän komediallinen monologi" - sellainen on Helsingin kaupunginteatterin mukaan Pentti Kotkaniemen kääntämä ja ohjaama Parasta elämässä, joka pohjautuu Duncan Macmillanin näytelmään Every Brilliant Thing (2013). Lempeyttä ja lämpöä siinä onkin: tematiikan rankkuudesta huolimatta se on jollain tavalla hyvän olon esitys. Jopa ahdistavankin vaikea ja hengenvaarallinen teema, itsemurhaan johtava masennus, kohdataan kevyehkösti ja komediallisesti, silti yksilöllistä … Jatka artikkeliin Parasta elämässä on muistilappu terveille

Turun nautinnollisen erinomainen Hamlet

Suhtaudun aina vähän ennakko- ja epäluuloisesti ikivanhojen klassikoiden tekemiseen uusiksi. Ymmärrän, että ne ovat hyödyllisiä tekijöille harjoituksen vuoksi, ja tarinathan ovat ikiaikaisia, mutta katsojana odotan, että jos tehdään klassikko nykyteoksen sijaan, niin jotain uutta pitäisi olla, jotta se lunastaisi paikkaansa nykyajassa - ja kalenterissani. Jussi Nikkilän Shakespeare-otteessa on ollut tällaista, mikä sai lähtemään kauas Turkuun … Jatka artikkeliin Turun nautinnollisen erinomainen Hamlet

Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Jos taideteos olisi täydellinen, ihminen ei kestäisi sitä. Niinpä kaikista teoksista pitää löytää virhe. Ja Reger löytää. Tintoretton Valkopartainen mies -maalausta hän on kuitenkin käynyt tarkastelemassa Wienin taidehistoriallisessa museossa jo 36 vuoden ajan joka toinen päivä paitsi maanantaisin. Nyt, poikkeuksellisesti, hän on eilen pyytänyt tuttavansa Azbacherin, joka pitää Regeriä henkisenä isänään, tapaamaan häntä museoon. Ennen tapaamista … Jatka artikkeliin Suloisen soljuva Vanhat mestarit

Skottilainen näytelmä Sardiniasta

Tunnustan, että preferoin nykydraamaa, ja kovin helposti tylsistyn klassikoiden uudelleentulkintojen äärellä; harvoin kun niihin oikeasti uutta kulmaa on löydetty, vaikka joskus kiusaannuttavankin innokkaasti on yritetty. Joitakinkuitenkin jaksaa katsoa uudelleen ja uudelleen - Shakespearen Macbeth kuuluu näihin poikkeuksiin. Hämärästi muistan jo lukiossa kirjoittaneeni näytelmästä äidinkielen aineen, silloin ihan tuoreesta Matti Rossin suomennoksesta. Siis reilut 30 v … Jatka artikkeliin Skottilainen näytelmä Sardiniasta

Amor Fati

Brad Pitt laatii matchaa - vesi oikeassa lämpötilassa, vaahdotus bambuvispilällä, jne. - ja tarjoaa teetä myös haastattelijalle. Paikka on kaverin ateljee, jossa on 200 kg möykky savea, ja haastattelija lienee GQ Style -lehdestä, johon Pitt oikeastikin antoi haastattelun toukokuussa 2017 liittyen ero- ja elämänkriisiinsä. Anna-Mari Karvosen ja Anni Puolakan Amor fati -näytelmän pääraaka-aineksia ovatkin juuri … Jatka artikkeliin Amor Fati

Kuvassa Pekka Laiho. Kuva: Teatteri Jurkka/Marko Mäkinen (2018)

Ylpeys ja itsepetos

”Fear is the path to the dark side. Fear leads to anger. Anger leads to hate. Hate leads to suffering.” - Yoda Aivan, mutta entä ylpeys, voiko se johtaa pidäkkeettömään väkivaltaan ja toisen ihmisen mielettömään surmaamiseen? Näin tuntuu oivaltavan Veikko Antero Lajusenniemi, jonka ajoittain valtaa tuollainen ”tuttu tumma tunne”. Teatteri Jurkan uuden biisin nimi on … Jatka artikkeliin Ylpeys ja itsepetos

Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo

Jussi Nikkilän Shakespeare-kyvykkyys on virkeää ja terävää, joten odotukset olivat erityisen korkealla Kansallisteatterin suuren näyttämön uudelle Romeo ja Julia -produktiolle, nimeltänsä Julia & Romeo. Kieli on parasta huumetta eikä Shakespearen teksti todellakaan mitään kevyttä kamaa. Marja-Leena Mikkolan edelleen tuore suomennos (2006) tavoittaa nykysuomeksi paljon sitä lumoa, jota Shakespearen alkukielinen versio tulvehtii. Nikkilän ohjaus ja Anna … Jatka artikkeliin Virkeä ja viehättävä Julia & Romeo