Kuolema (Venetsiassa)

Kansallisteatterin tuore produktio Thomas Mannin novellista Kuolema Venetsiassa jätti minut kahden vaiheille: toisaalta oli halu rientää kirjoittamaan heti jotain, toisaalta tuntui, että taitaa vaatia kypsyttelyä. Aikataulusyistä jälkimmäinen voitti, ja hyvä niin. Olin lukenut tekstin viimeksi kauan sitten, joten kertasin sen edellisenä iltana - tosin englanninkielisenä käännöksenä, suomenkielistä kun ei ollut käsillä ja saksankieliseen ei olisi yksi … Jatka artikkeliin Kuolema (Venetsiassa)

Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi

Teatteri Jurkan Bonnie & Clyde on ainakin tarinan tasolla saanut innoituksensa 1930-luvulla Yhdysvalloissa hilluneen rikollisjoukkion keskusparin Bonnie Parkerin ja Clyde Barrowin edesottamuksista ja niitä romantisoivasta populaarikultuurista. Aihe ei sellaisenaan ehkä itseäni kiehtoisi, mutta toki siitä voi saada kehyksen jollekin mielenkiintoisemmalle. Otsikkotasolla teos on kirjattu Essi Räisäsen (ohjaus) ja Iida Hämeen-Anttilan (dramaturgia ja käsikirjoitus) nimiin, mutta ilmeisesti … Jatka artikkeliin Bonnie ja Clyde ja vapauden kaihi

Tapaus Hamlet pienesti ja napakasti

Osuin Teatteri Harakan ilmeisesti ensimmäiseen ensi-iltaan ikinä. Tapaus Hamlet kuulosti ennakkoon mielenkiintoiselta, ja tekijöiltä olin nähnyt pari vuotta sitten Jumalan rakastaja 2013 -esityksen, joka oli vaikuttava ja onnistunut tuorestus 30 vuotta vanhasta teoksesta. Nyt oltiin tuorestamassa jo yli 400 vuotta vanhaa näytelmää (Shakespeare: The Tragedy of Hamlet, Prince of Denmark (n. 1599-1602)). Käsiohjelma-lipussa työryhmäksi listataan Mikko ”Hamlet” … Jatka artikkeliin Tapaus Hamlet pienesti ja napakasti

Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Franz Kafkan novelli Die Verwandlung (1915) (suom. Muodonmuutos, ruots. Förvandlingen) kertoo kauppamatkustaja Gregor Samsasta, joka eräänä aamuna huomaa muuttuneensa isokokoiseksi tuholaishyönteiseksi. Gregor on perheensä eli vanhempiensa ja sisarensa pääasiallinen elättäjä, ja ensihuoli hänellä onkin, miten töissäkäynti nyt sujuu syöpäläisenä. Perhe suhtautuu muuttuneeseen Gregoriin viileän nuivasti; sisar tosin lupaa pitää huolta, mutta ei kauhean kauan jaksa … Jatka artikkeliin Kafkan Muodonmuutos huikean fyysisesti

Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Tämän vuoden Teatterikesässä ekaksi näkemäkseni esitykseksi osui ruotsalaisen lasten- ja nuortenteatteri ung scen/östin Rose Rose Rose (2014), joka kertoo Rose-nimisestä teinitytöstä, tämän omasta - päänsisäisestäkin - näkökulmasta. Esitys alkaa internetin parhaalla sisällöllä: kissavideoilla! Pelkkää söpistelyä ei toki ole luvassa, teinitytön elämä ja kasvuhaasteet kun ovat täynnänsä huolen ja murheen aiheita: vaatteita sovittaessa mikään ei tunnu sopivan, … Jatka artikkeliin Rose Rose Rose tarjoaa teiniahdistusta kaiken ikäisille

Surutyön maaginen ajattelu

Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika on sielukas ja puhutteleva monologinäytelmä menetyksestä, surusta, luopumisesta, vähän selviytymisestäkin. Joan Didion on käsikirjoittanut näytelmän (2007) kirjansa The Year of Magical Thinking (2005) pohjalta. Se on kirjailijan omien kokemusten ja niihin liittyvien ajatusten ja tunteiden käsittelyä - älykkästä mutta lämminhenkistä itsereflektiota, surun työstämistä, joka puhuttelee katsojan tunteita sortumatta huokeaan sentimentaalisuuteen. Tarinan … Jatka artikkeliin Surutyön maaginen ajattelu

Pasi was here – naurua ja kyyneliä

KOM-teatterin kantaesitysuutuus, Veikko Nuutisen kirjoittama ja Lauri Maijalan ohjaama Pasi was here (lausutaan "pasivashere") tarjoaa valikoiman tasoja ja tulkintamahdollisuuksia. Jo alaotsikoita on tarjolla kaksin kappalein: ”Lapsena kaikki oli paremmin” ja ”Aikamatka 80-luvun Suomeen ja lapsuuteen”. Tarinan lähtötilanteessa Hemmo, helsinkiläistynyt kolmikymppinen humanistihipsteri, saa tietää lapsuudenystävänsä Pasin ampuneen itsensä. Hänen mieleensä palautuvat ajat, tilanteet ja tapahtumat savonlinnalaisessa lähiössä - ja kysymys … Jatka artikkeliin Pasi was here – naurua ja kyyneliä

Kuvassa Minna Haapkylä. Kuva: Timo Teräväinen.

Narsismista oivaltavasti

Heini Junkkaalan kirjoittama ja Milja Sarkolan ohjaama Olipa kerran minä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä on esitys, josta olisi pitänyt kirjoittaa heti saman tien, mutta käytännön syiden (=työkiireiden) vuoksi tämä tulee näppikseltä ulos vasta nyt parin viikon viiveellä, vähän ehkä jo väljähtyneenäkin, valitettavasti. Esitys nimittäin puhutteli monella tapaa: toki aihekin oli kiinnostava ja tärkeä, mutta erityisesti vaikuttivat teksti, ohjaus … Jatka artikkeliin Narsismista oivaltavasti

Das Ria monena

Minna Koskelan käsikirjoittama ja ohjaama Das Ria - diivan kuolema Teatteri Jurkassa on mielenkiintoinen ja vähän hämmentäväkin näytelmä - ja hämmentävyyshän on aina hyvä juttu! Tarina sijoittuu Androgyne Films -elokuvayhtiön kuvauksiin. Sen keskushenkilönä on Alli (Ria Kataja), parikymppinen muonitusta hoitava harjoittelija, joka yllättäen saa pestin elokuvan tähden, seitsemänkymppisen diivan Ritva Kajonkosken (Ria Kataja) avustajana. Mukana on … Jatka artikkeliin Das Ria monena

Keuhko(t)

Kansallisteatterin Keuhkot on kiinnostava ja vaivaava: puhuttelevia teemoja, mielenkiintoinen teksti ja hieno toteutus. Koin sen viisi päivää sitten, mutten oikein vieläkään tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella, saati kirjoittaa - aina hyvän taidekokemuksen merkki! Duncan Macmillanin tarinassa pölähdetään keskelle naisen ja miehen vaikeaa keskustelua lapsen hankkimisesta, aihe on ”vitun valtava”. Päätetään yrittää, epäonnistutaan, etäännytään, lähennytään, onnistutaan, vanhetaan. … Jatka artikkeliin Keuhko(t)

Pieni suuri Faust

Sopimus paholaisen kanssa on tuttu teema varsinkin kristillisperäisissä tarinaperinteissä, joista se on usein löytänyt tiensä taiteeseen: ihan viimeisen kuukaudenkin aikana olen nähnyt siitä variaatioita tuoreina produktioina, kuten Eesti Rahvusballettin Kratt ja Kansallisbalettimme Pieni merenneito. Myös Gounod’n Faust-oopperasta on viime vuosina tehty uusia produktioita monille lavoille. Ja uusi Star Wars -leffatrilogiakin on joulukuussa taas käynnistymässä! Tarina Faustista - kyltymättömyydestä, … Jatka artikkeliin Pieni suuri Faust

Nummisuutarit, versio 2015

Joskus joku esitys käy ytimiin ja munaskuihin niin, että se pitää nähdä pian uudelleen. Kovin usein niin ei käy, ehkä pari kertaa sadasta. Joskus jotain kiehtovaa on jäänyt mieltä vaivaamaan, toisinaan taas kyse on niin valtavasta nautinnosta, että samaa piikkiä pitää saada lisää. Janne Reinikaisen Nummisuutarit Kansallisteatterissa menee näistä selvästi ainakin jälkimmäiseen, ehkä vähän ensimmmäiseenkin. … Jatka artikkeliin Nummisuutarit, versio 2015

Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Jutun otsikko on se, mitä lippuun oli printattu. Hassu muotoilu: eihän teos ollut Holopaisen vaikka esitys vahvasti olikin. Se on kuitenkin osuva yhteensattuman vuoksi: Suomen näyttelijäliitto julkisti tiistaina Nuori näyttelijä 2015 -palkintoehdokkat, ja minä taas olin jo paljon aiemmin ostanut liput Sotilaspoikaan perjantaille ja Nummisuutareihin lauantaille - ja kaikissa kolmessa on Holopainen. "Johannes Holopainen -viikon” kunniaksi siis … Jatka artikkeliin Johannes Holopainen: Sotilaspoika

Onnellisuuden tasavalta

Kansallisteatterissa vain muutamaa päivää aiemmin ensi-iltansa saanut Onnellisuuden tasavalta tuntui ennakkoon teokselta, johon on hyvä hiukan valmistautua eikä mennä ihan kylmiltään, niinpä luin näytelmän alkuperäistekstin pari kertaa ja palauttelin mieleen Danten Jumalaista näytelmää, johon teoksessa on alluusioita mm. rakenteen, teemojen ja tekstinkin tasolla. Dante vaeltaa näytelmässään runoilija Vergiliuksen opastamana ensin läpi helvetin ja sitten kiirastulen … Jatka artikkeliin Onnellisuuden tasavalta

Riipaiseva Belfast Boy

Tampereen työväenteatterin Kellateriteatteri-lava on aika ihanteellinen paikka koskettaville monologeille: näyttelijä on lähellä, kuin puolikaaressa olevan yleisön kollektiivisessä sylissä. Perusturvallisuutta tuntuikin kaipaavan Martin Hall, Tampereen teatterikesän irlantilaisvieraan, Kat Woodsin käsikirjoittaman ja ohjaaman Belfast Boy -näytelmän nimihenkilö. Noin tunnin kestävä esitys on Martinin terapiaistunto, ensimmäinen kuudesta - tosin Martin ei ole ollenkaan vakuuttunut, tarvitseeko hän terapiaa, ja kuusi kertaa nyt … Jatka artikkeliin Riipaiseva Belfast Boy