Esitys keskeytyy kymmenisen minuuttia ennen loppua, kun lavalla alkaa (teko)veri virrata ja katsomossa pyörrytään. Huhuillaan yleisöstä lääkäriä - ei löydy. Huhuillaan hoitajaa - löytyy. Pian mies saadaankin virkoamaan ja talutellaan ulos salista, ja esitys pääse jatkumaan. Akse Pettessonin Q-teatteriin ohjaamasta Arki ja kauhu -esityksestä on liikkunut juttuja, että siellä väkeä lakoaa - siksi tuleekin mieleen, … Jatka artikkeliin Arki ja kauhu – keksittyä ja todellista
Q-teatterin Tavallisuuden aave (2016) on taas sitä sarjaa, joka olisi pitänyt käydä katsomassa jo Helsingissä, mutta kun ei, niin hyvä että sen näkee Tampereella Teatterikesässä. Saara Turusen kirjoittama ja ohjaama näytelmä on saanut alaotsikokseen ”Kuvia kotimaasta”, ja tuttuakin tutumpaa suomalaisen arjen ja mielen kuvastoa näyttämölle tuleekin: häiden jäykkiä konventioita kursailuineen ja säädettyine arvojärjestyksineen, perhe-elämän arkea … Jatka artikkeliin Tavallisuuden aave, haave vai mörkö?
Q-teatterin, Milja Sarkolan kirjoittama ja ohjaama Jotain toista oli niitä esityksiä, joita olisi pitänyt käydä katsomassa jo alun perin, kun se meni Q-teatterissa - onneksi Teatterikesä tuo joitakin näitä helmiä näin jälkikäteen mattimyöhäisten nähtäväksi Tampereella. Näytelmän keskushenkilö on Ohjaaja (Iida Kuningas), joka ohjaa näytelmässä työstettävää näytelmää ja jonka historian, roolien ja halujen näkökulmien kautta asiat … Jatka artikkeliin Jotain toista ihmisten edessä
Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin. Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa … Jatka artikkeliin Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?
Erinomaisuutta 