Hämeenlinna – tavallisia ihmisiä?

Hämeenlinna-näytelmä herätti ennakkoon erityisesti kiinnostusta tekijöidensä vuoksi: kirjoittajana briljantin Juha Itkosen käsikirjoitus yhdistyneenä näyttelijänä nerokkaan Jussi Nikkilän ohjaukseen ei voi ainakaan huono olla, vaikken Nikkilän ohjauksia ollut tainnut aiemmin nähdäkään. Myös aihe lupasi herkkuja: pienen kaupungin elämä ja olemus pääkaupunkilaisen toimittajan silmin.

Erityisesti väliaikaa edeltänyt osa täytti ja ylittikin odotukset ja toiveet: älykästä ja oivaltavaa tekstiä oivallisesti näyttämölle toteutettuna. Etenkin Sanna-Kaisa Palon sarkastinen, ehkä kyynistynytkin, toimittaja Paula Peltonen oli erinomainen: terävät (ja teräväkieliset) huomiot Hämeenlinnasta ja sen ihmisistä yhdistettynä sopivaan kombinaatioon vähäeleisyyttä ja diivamaisia elkeitä. Tämän hahmon ”antropologimainen” ote alkuasukkaita tarkkailemassa korostetusti ulkopuolisena vastasi pitkälle näytelmän humoristisuudesta – suurkaupungin ja pikkukaupungin vastakkainasettelun toimiessa materiaalina. Ennakkoluuloille ja stereotypioillehan tässä usein naurettiin, mikä on perin terveellistä.

Väliajan jälkeinen puoli oli toki myös hienoa teatteria, mutta teoksen sisällössä tapahtui monin osin käänne synkempään, kun alkupuolella rakennellut tarinat kaartuivat yksi toisensa jälkeen onnettomaan suuntaan: pettämistä, raiskaussyytöksiä, itsetuhoisuutta, tuhottuja toiveita. Ei tämä toki tragedia ollut: toivo ja tulevaisuus eivät suinkaan nitistyneet. Jopa siinä määrin, että lopuksi istuttiin Rosson pöytään, kuten Hannu Kiviojan herkästi esittämä reppana Matti Tamminen toiveenaan läpi näytelmän toisteli – vaikka itse pystyikin osallistumaan enää vain muistona.

Näytelmän humoristissävyinen lähtökohta ja perustarina antoivat pehmentävän alustan käsitellä koviakin ihmiskohtaloita ja mutkistuneita ihmissuhteita. Sellaisia, joita  tavallisilla ihmisillä on, oli sitten suuresta tai pienestä kaupungista, lääkäri tai metrilakukauppias, lesbo tai hetero. Itkonen, Nikkilä ja kukin näyttelijöistä piirsivät näitä ihmisiä kovin mutta lämpimin vedoin.

(Nähty: 8.11.2013, Q-teatteri)

Traileri Youtubessa