Taas (!) Murusssa perinteen mukaisesti. Tällä kertaa vakioseurueemme kolmas henkilö oli reilun puoli tuntia myöhässä, joten päätimme odotellessa ottaa lasilliset samppanjaa: Geoffroyn tuotantoa, Samuilin mukaan talvisamppanjaa, jossa piti maistuman talvi-ilta. En tiedä, mutta hyvää oli.

Samuilin kysymykseen, maistuisiko samppanjan kanssa pieni ruoka, vastasimme tietenkin myöntävästi. Saimme annokset herkullista sinisorsa-rilletteä marinoitujen sienien, sienimössön ja viinihyytelön kera. Ja myös Maukan kysymykseen, maistuisiko rilleten kanssa lasi valkoviiniä, oli ainoa oikea vastaus myönteinen, joten saimme lasilliset mainiota saksalaista rieslingiä (oisko ollut Scharzhofin). Kun annoksen pakolliset rehuesteet sai urakoitua pois alta, toimivat komponenttien ja viinin maut liki täydellisesti yhteen!

Tässä vaiheessa saapui seurueemme kolmas jäsen, joten piti aloittaa alusta. Toinen lasillinen samppajaa oli yhtä maukasta kuin ensimmäinenkin. Tällä kertaa (kuten aina) otimme päivän menun risoton ja juustojen kera.

Alkuruoaksi saimme reippaan knöölin erityisen hyvänmakuista muikunmätiä, jonka kaverina oli paahdettua briossia, kirkasta sienisalaattia ja muut asiaan kuuluvat tykötarpeet. Seurueemme hiukan jakautui sen suhteen, oliko sienisalaatti tarpeellinen osa kokonaisuutta; omasta mielestäni se sopi upeasti mädin ja muiden kanssa. Myös viini, toinen riesling (Karl May), säesti mainiosti niin mätiä, sieniä ja niiden yhdistelmääkin.

Väliruokana oli tällä kertaa tryffelirisotto, jonka kera sieni-consommea ja pöydässä annoksen päälle veisteltyjä tryffelilastuja. Kertaakaan ei olla Murun välirisottoihin petytty, eikä nytkään – mahtavat maut! Santenayn viiniä ei olisi välttämättä edes kaivannut kyytipojaksi, mutta eipä se juomatta jäänyt.

Pääruokana oli härkää parilla eri tavalla: filettä ja prässättyä rintaa, lisänä paslternakkapyrettä, piparjuurivaahtoa ja punaviinikastiketta, mukana myös punajuurta ja kaprista. Molemmat lihakomponentit olivat erinomaisen onnistuneita, herkullisen suussasulavia makupaloja. Lasissa ollut mahtava Barolo sopi eritryisen hyvin pitkään kypsytetylle rinnalle mutta toimi kohtuuttoman hyvin koko annoksenkin kanssa. (Kuva: Tommi)

Juustoina oli tällä kertaa stiltonia ja vanhaa tuttua kypsää goudaa. En ole erityisesti vahvojen sinihomejusutojen ystävä, ne kaipaavat omaan makuuni kaverikseen aina portviinin – ja sitä saatiinkin, Burmesterin LBV:tä vuodelta 2007. Vanha kypsä gouda oli herkkua kuten aina, kirsikka-chutneyn kanssa ja ilman. Kuminanäkkäri oli kuminaista onneksi vain miedosti – maukasta, vaikkeivät juustot sitä osanneet kaivatakaan.

Jälkkäriksi oli tarjolla crème caramel punaherukkaisten lisäkkeiden kera – riittävän makea herkku, jolle Disznókőn Tokaji antoi peräti pätevän vastuksen.

Aterian lopuksi espresson kera maistui vielä lasillinen erityisen mainiota poire williamsia.

Taas kerran mitä mainioin ateria Murussa – herkulliset ruoat, erinomaiset viinit ja mitä parahin palvelu. Tänne taas seuraavalla kerralla 🙂

(Käyty: 19.11.2013)